Mä olen aina halunnut ajatella, että olen sillä lailla helposti siirreltävissä, etten koskaan jäisi pitkiksi ajoiksi paikoilleni. Nuorena mulle hirvittävin kuvatus elämästä oli sellainen oravanpyörä, jonka keskiössä rullasivat niin omistusasunto, auto, vakityö kuin lapsetkin. Ja mitäs sitä nyt sitten myöhemmin muutakaan kuin melkein juuri näitä tässä, eikä tämä elämä ole ollut alkuunkaan hirvittävää, päinvastoin. Vakityötä ei tosin ole ollut koskaan, luokanopettajanakin olen tehnyt melkein 10 vuotta pelkkiä määräaikaisuuksia Helsingissä, mutta en usko tämän helpottaneen lähtöpäätöstä yhtään sen enempää. Minä kun tuppaan sitoutumaan ihmisiin, en rakenteisiin.
Vaikka ulospäin elämä on saattanut näyttää kulkeneen tiettyjä, tuttuja (jämähtäneitä) polkujaan jo vuodet, on pinnan alla kuplinut jo pidempään. Me tiedettiin aina, että joskus vielä repäistään ja lähdetään, mutta loppujen lopuksi päätös lähteä juuri nyt yllätti vähän meidätkin.
Viimeisten vuosien aikana on valmistuttu ja tehty töitä, rakennutettu talo ja istutettu tuijapuskia. Kestetty kaksi uhmaikää ja opiskeltu psykologian kentältä vähän lisää. Laulettu paljon, siinä ollaan hyviä. Eletty sellaista tavallista, joskin kuitenkin aivan jollain lailla erityistä elämää, kunnes tultiin siihen pisteeseen, että nyt joko mennään tai sitten me vaan tullaan puhumaan siitä aina.
Juhannuksen jälkeen lennämme pelkällä menolipulla Konalle, Havaijille. Perillä odottaa vuokrakolmio, jota ei olla nähty (jännä) ja mulle opehomma pienessä koulussa englannin kielellä. Mies lennättää perille leipänsä lähteen eli musastudion ja katselee sitten paikan päällä, mitä kaikkea siellä tulee tekemään. Esikoinen aloittaa koulun yhden englanninkielisen lauseen varastollaan ja Kuopus päiväkodin osaamatta sitäkään vähää. Olemme kohteessa niin kauan kuin meistä tuntuu oikealta ja viisumit sun muut käytännön asiat antavat luvan.
Elämä on todella ottamassa uuden suunnan tänä kesänä.
Täydellistä aikaa lähteä ei olekaan ja kuitenkin tämä tuntuu juuri nyt oikealta. Kaikkia jännittää sopivasti, sillä lailla mukavasti. Olemme valmiit, oi te upeat tulivuorten rakentamat saaret.
Konalla 
Vau! Tää on ollut meidänkin perheellä haaveena! Ihanaa että oot alkanu pitää tästä blogia! 🙂 Tätä seuraan mielenkiinnolla ❤
TykkääTykkää
Iso kiitos ihanasta kommentista! Tosi kiva kuulla, että jäät lukemaankin. Kerro sitten, jos teidän suunnitelmat etenee, kuulen mielelläni 😊
TykkääTykkää
Rohkea veto, etten sanoisi! Itse olen vielä siinä elämäntilanteessa, että ulkomaille muuttaminen on itsekseen suht helppoa, mutta nelihenkisen perheen saaminen pallon toiselle puolen vaatinee vähän enemmän vaivaa. Innolla jään odottelemaan lisää postauksia ja sitä, miten teidän tarina etenee 🙂
TykkääTykkää
Kyllä tässä tosiaan on pari liikkuvaa osaa enemmän, heh. Mutta lapsetkin on nyt ihan fiiliksissä lähdössä, mikä helpottaa tietysti kaikkea. Kaunis kiitos, jos jäät seurailemaan! Mä vilkaisin äsken nopeasti blogiasi ja palaan sen pariin vielä paremmalla ajalla. Joskus vielä haluaisin Ausseihin myös, mutta yksi asia nyt kerrallaan 🙂
TykkääTykkää
Jee, oon ihan fiiliksissä että löysin sun blogin! Mahtava matka edessä ja kiva päästä seuraileen miten kaikki sujuu. Meidänkin perheessä samaisia haaveita ja toiveita pyöritetään 🙂
TykkääTykkää
No hei tosi kiva kuulla! Mä olen tosi iloinen että luet, kiitos! Ja toivotaan, että teidänkin haaveet tulee pian todelliseksi 😊
TykkääTykkää
Hienoa että uskallatte lähteä! Upeita kokemuksia varmasti edessä! 🙂
TykkääTykkää
Niinpä, niitä mä odotan kyllä kovasti! Kovasti kiitoksia kommentista 😊
TykkääTykkää
Kuulostaa hienolta, saarielämässä on oma viehätyksensä! Mielenkiinnolla jään seuraamaan täällä Kyproksella miten uusi elämänne tulee alkamaan!
TykkääTykkää
Kypros on kyllä ihana myös! Ja mäkin tykkään saarifiiliksestä ja pienen saarikaupungin menosta. Kiva ja kiitos, jos jäät lukemaan 😊
TykkääLiked by 1 henkilö