Säätöä ja valtavaa loman odotusta

Meillä alkaa lasten kanssa loma lauantaina. Tämän opettajarouvan ja hänen lastensa kesäkuut ovat olleet tähän saakka siitä hilpeät, että yleensä siinä vaiheessa kukaan lasten kavereista ei ole ollut vielä lomalla, eikä opettajan puolisokaan tietenkään, joten olemme yrittäneet vimmatusti keksiä kolmistaan tekemistä päivisin. Viime vuonna vielä sinisilmäisesti odotin loman alultamme rauhallisia aamuja, verkkaisia aamupaloja, kuumaa kahvia, omalla pihalla kellettelyä sekä mahdollisuuksia ojentautua suoraksi ja lukea kirjaa, mutta tänä vuonna tiedän jo paremmin.

Tämä kesäkuu se tuo tullessaan vielä sellaisen jännittävän lisäosan lomapäiviemme ratoksi, että tässä samallahan pitäisi pakata talollinen tavaraa jonnekin pois. Osa huonekaluista on jo myyty, osa odottaa myyntiä, loput hakenee Fida ja muutamat päiväkirjat (joita en tule koskaan lukemaan) ja valokuva-albumit (joita katselen joskus nostalgiaryypyn tarpeessa) kulkeutuvat vanhempieni varastoon reissumme ajaksi. Olkoon reissu sitten minkä mittainen vain, tätähän emme vielä tiedä.

Tällä hetkellä Esikoisen huone on täynnä talon tulevien asukkaiden tavaroita ja pojan tavarat on kiikutettu naapurihuoneeseen pikkusiskon riesaksi. Kuopuksen vaatekaapit on myyty, joten molempien lasten vaatteet ovat somissa laatikoissaan pitkin meidän makkarin lattiaa. Ruokapöytä on myyty, mutta sen ympärillä olleita penkkejä ei, joten penkit on kaadettu ja niistä tehty maja lapsille keittiön lattialle. En ole ihan varma, mitä ajattelin, kun tämän penkkipalatsin heille rakensin, mutta en ainakaan sitä, että majathan vaativat sisäänsä melkoisen määrän kaikenlaista ylimääräistä tavaraa, kuten nyt vaikka vesivärit, leimasimet, höyhenet ja marmorikuulat. Ja majassa pitää saada myös syödä.

 

Lapset ovat tainneet jo tottua siihen, että meillä ei ole enää siistiä. Noin niin kuin koskaan enää. Joka nurkassa on joku nyssäkkä menossa jonnekin ja pahin keko syntyy olkkariin aina silloin, kun ullakon luukkua raotetaan. Toivon tämän olevan heistä kivaa, vähän niin kuin leirillä olis.

Leirielämää jäljellä tasan neljä viikkoa tänään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s