Kun eilen pihallemme kokoontui ihana läksiäisjoukko parhaita ystäviämme, kaikkien kanssa halattiin lopuksi ja sanottiin, että nähdään tässä vielä ennen lähtöä. Kaikki karttelivat jäähyväisiä. Ja ne yhdet realistit, jotka eivät näin tehneet, nostattivat kyyneleet silmiin. Nähdään ensi kesänä.
Äsken menin kahvikupin kanssa yläkerran aulan röykkiötä valloittamaan. Istuin hetkeksi alas ja silmäni osuivat lautapeleihin – nuo voisinkin pakata nyt mökille. Tallustelin alakertaan tyhjän laatikon luo, ja mietin, että isken pelit siihen. Sitten keksin, että on nälkä ja hain pientä välipalaa mukaan. Lähdin palasen ja kahvikupin kanssa yläkerran aulan röykkiötä valloittamaan. Istuin hetkeksi alas ja mietin, että mitä mun pitikään tässä tehdä. Söin rauhassa ja hörpin kahviani. Silmäni osuivat lautapeleihin – nuo voisinkin pakata nyt mökille.
Tavallaan voisin väittää, että tämä uusintakierros palautti muistini, mutta enemmän tuntuu siltä, että se oli aivan itsenäinen (joskin identtinen) ja todellinen tapahtumien ketju.
Tarvitsen lomaa.
Konalla 