Huomenaamuna lähdetään. Saimme kuin saimmekin kodin tyhjäksi ja siivottua tänään.
Blogini otsikko Nelihenkinen perhe myy kaiken ja muutta Havaijille on todellisuudessa vähän harhaanjohtava, sillä oikeasti emme myyneet paljon mitään, vaan annoimme melkein kaiken pois. Tämän seikan painottamisessa olisi kuitenkin vähän liikaa laupiasta samarialaista, joten pidetään noin. Oikeassa elämässä kävi kuitenkin niin, että lahjoitimme eri paikkoihin kuormittain tavaraa, ja vaatteita kannettiin säkkitolkulla talosta ulos. Huonekaluista myimme alussa vain tärkeimmät ja loppua kohden annoimme avokäsin niitäkin. Rehellisyyden nimissä mulle olisi ollut aivan sama, vaikka joku olisi tuikannut tavaramme talon takapihalla tuleen, niin vähän enää kiinnosti niiden loppusijoituspaikka.
Olo on höyhenenkevyt. Kaikki mainen omaisuutemme mahtuu nyt kymmeneen muuttolaatikkoon ja neljään matkalaukkuun muutamien muistosäkillisten ja -laatikoiden lisäksi. Emme omista juuri mitään, mutta olo on rikkaampi kuin koskaan.
Tavallaan voisi vähän imelästi sanoa, että suosittelen tällaista karsimista kaikille, mutta ihan oikeasti en kyllä suosittele. Se oli aivan kamalaa. Hyödyllistä ja tärkeää (ja meidän tilanteessa välttämätöntä) kyllä, mutta aivan kamalaa. Emme olisi mitenkään selvinneet tästä ilman apua, jota saimmekin niin paljon, etteivät mitkään kiitokset tule ikinä kattamaan tätä meidän eteen nähtyä vaivaa.
Silmät ovat olleet kyynelistä turvoksissa jo kaksi päivää. Kaiken tunneryöpyn kruunuksi joimme vielä naapuriystävien kesken ylläriskumpat pahvimukeista meidän terassilla viimeistä kertaa juuri ennen kodista lähtöä. Oli pullapitkoa, lämpimiä halauksia, itkuisia silmiä ja ihania lahjoja lapsille. Ja vaikka itkettää, niin samaan aikaan innostaa. En tekisi mitään toisin, eikä me olla vielä edes lähdetty.
Elämässä on ollut vaiheita ja on ollut vaiheita. Nyt on seikkailun aika.
Konalla 
Me saatiin tänään, yhdeksän päivän eron jälkeen, meidän maallinen omaisuus (varastolla olevaa kahta neliötä en laske, koska ne ovat lapsenlapsille päätyvää tavaraa). Ja olin ihan että voi helvetti, mihin minä nämä viisi kuutiota tungen, ei näitä enää tarvita. No, kyllä niistä etenkin leluista oli iloa, mutta olo on kevyt ja kassi kevyempi.
Ja teille, kevyttä matkaa. Se helpottaa, varmasti.
TykkääTykkää
Kiitos ❤️ Tänään vasta tuli tässä illalla tilaa sille, että kas, mua vähän jännittää tämä lähtö. Mutta oon silti varma, että helpottaa. Stressi laskee ehkä jo kohta ja meillähän siis alkoi nyt loma. Että pian voi ihan vaan olla, eikä tarvitse koko ajan toimittaa jotain. Ja siis haha, mä voin niin hyvin uskoa, että mulla käy noiden kontin kamojen kanssa samoin 😂
TykkääTykkää
Ai että elän niin mukana tuossa! Hienoo sokerii!!!
Inventaario rules ja tavaroista luopuminen vapauttaa huimasti. Mahtavaa matkaa, pysyttelen taajuudella…
TykkääTykkää
Vitsit, kiitos! Mahtavaa mukanaelämistä, miten ilahduttaakin 😄 Ja kyllä, inventaarion jälkeen on kyllä kevyt fiilis!
TykkääTykkää
😍 Turvallista kotimatkaa! 😍
TykkääTykkää
Aa, nousi taas semisti vedet silmiin! Siis kotiin. Sinne. Huuuuh. ❤️
TykkääTykkää
Mä muistin, että oot kirjoittanut just tästä missä nyt itsekin tarvon!
”Olo on höyhenenkevyt. Kaikki mainen omaisuutemme mahtuu nyt kymmeneen muuttolaatikkoon ja neljään matkalaukkuun muutamien muistosäkillisten ja -laatikoiden lisäksi. Emme omista juuri mitään, mutta olo on rikkaampi kuin koskaan.”
Minä niin odotan tuota höyhenenkevyttä oloa! Nyt justiinsa on aika lailla sellainen olo, että on tonnin painot jaloissa vielä ylimääräisinä haittoina. 🤔
TykkääTykkää
Voih, toi on raskas vaihe! Tsemppiä siihen ihan tosi paljon. Hyvä puoli siinä on se, että aika kuluu vääjämättä eli jossakin vaiheessa tuo on sitten ohi! ❤
TykkääTykkää