Ja yhtäkkiä meillä oli niin mukavaa

Tämä viikonloppu voidaan merkitä meidän perheessä käänteentekeväksi, sillä saimme kavereita yhden viisihenkisen perheen verran.

Kävimme porukalla eilen rannalla ja illalla vielä söimme meillä tortilloja ja suuren suosion saaneita suomalaisia lettuja. Lapset pelasivat tulkin (yours truly) avustuksella Afrikan tähteä ja skeittailivat keskenään vähän turhankin pitkälle. Vietimme siis välittomästi perjantaisen kohtaamisemme jälkeen koko lauantain yhdessä. Se oli molemminpuoleista ystävärakkautta ensi silmäyksellä.

20170730_212306

Tänä viikonloppuna on muutenkin ollut ensimmäisiä aidon kotoutumisen merkkejä ilmassa. Perjantai-iltana kuvasin pienen klipin auringonlaskun aikaan ja taivaan violettia maalausta tuijotellessani mietin, etten koskaan halua lähteä täältä. Miten voisin, kun nyt olen saanut täällä jo hetken asua? Olen aivan ruined for the ordinary, kuten sanonta kuuluu, ja meren kohinasta on tullut rakkaampi kuin koskaan. Tänään fiilis on ollut ihmeellisen rauhallinen. Palaset ovat alkaneet loksua paikoilleen niin että kolina käy.

Tulkoon vastaan mitä tulee, täällä on nyt hyvä.

Ikävintä on vertaistuen puute

Mulla vihdoin välähti eilen illalla, mistä mulla on niin pahasti hiertänyt nämä ensimmäiset viikot täällä. Tiesin kyllä jo etukäteen, että harvalle yksilölle ulkomaille muuttaminen on pelkästään helppoa ja ihanaa ja itseni tuntien tiesin myös, että lämpiän yleensä aina vähän hitaasti, vaikka miten kuuma olisi. En silti saanut yhtään sen tarkemmin kiinni, että mikä tässä nyt mättää.

20170726_212137

Yhtäkkiä sitten eilen syttyi lamppu päässä: vertaistuen puute on loistanut viimeiset kolme viikkoa poissaolollaan ja juuri silloin, kun sitä eniten kaipaisin. Enkä pelkästään muuttoon liittyen, vaan ihan kaikkeen. Olen katsokaas ollut viime viikot varma, että vain tässä taloudessa sisarukset riitelevät niin olemattomista asioista kuin meillä ja että vain minä jaksan sitä melkoisen huonosti. Olen päätellyt, että koska täällä näen rannoilla vain iloisia perheitä (mihin lukeudumme aivan tarkoin itsekin), ei heillä kellään käydä mitään vääntöjä edes silloin, kun kodin ovet menevät kiinni.

En tietenkään ole syntynyt aivan eilen, joten tiesin kyllä, ettei tämä ole totta. Kaikilla on kaikenlaista, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Mutta kaiken maailman säätöjen pohtiminen yksin sai ne mulla kasvamaan taas ulos mittasuhteistaan. Eikä puolisoa lasketa vertaistueksi, sillä hän on se tyyppi, jonka kanssa nämä tilanteet eletään. Ja sattuu olemaan myös sen verran rasittavan tyytyväinen ja rento koko ajan, ettei siitä olisi muutenkaan vertaistukiryhmäläiseksi.

Hei, olen siippa, ja mun mielestä kaikki on ihan hyvin.

IMG_20170725_104019_409

Kotimaassa olevien ystävien virtuaalituen saaminen on ollut sikäli haastavaa, että kun minä lasken kymmeneen, he vetelevät sikeitä. Viestejä on toki monen kanssa vaihdettu tiuhaan joko iltamyöhällä tai aamulla aikaisin, mutta ei se ole aivan sama asia kuin se, että aiemmin pystyi soittamaan tai pyytämään ihan jopa kylään saakka kesken minkä tahansa shown. Ja missään ei ikinä ollut mitään ihmeellistä kenellekään, aivan tuttuja olivat tilanteet jokaiselle ihan omasta takaa. Mutta nyt mulla on ollut kaikki nämä oman perheen asiat naamalla neljä viikkoa putkeen ilman juurikaan mitään ulkopuolisia suhteita. No vähän liioittelin, mutta kuitenkin noin suurin piirtein. Keskenään ollaan oltu tässä melkein kaiken aikaa. Ja tällä lailla ei ole ihmisen kyllä pidemmän päälle hyvä elää.

Kun tajusin tämän, koko ongelma jotenkin vaan katosi. Hiffasin, terävä kun olen, että lihaa ja verta olevien kavereiden ja ystävien saaminen kestää ja nyt tässä vaan annetaan ajan kulua ja tehdään itse se, mikä voidaan. Että kyllä se siitä. Ja on sitä muillakin riitoja.

Ja tänään ei sitten riideltykään. Joskus näinkin.

Kurkistus keltaiseen kotiin

Lähdimme reilu kolme viikkoa sitten kaksi vuotta aiemmin rakennetusta vaalealattiaisesta ja valkoseinäisestä omakotitalostamme Helsingistä ja laskeuduimme pieneen, keltaseinäiseen vuokrakotiimme Konalla. Nykyinen kotimme on valmiiksi kalustettu ja verhoja myöten vuokranantajan näköinen. Aiemman kotimme vaaleat, neutraalit ja harmaan eri sävyt ovat vaihtuneet jokaisen huoneen kattavaan keltaiseen, sekä lattian ja huonekalujen osalta tummaan ruskeaan. Täällä ei kodeissa niin välitetä valkoisesta.

Viihdymme täällä kuitenkin nyt aivan mainiosti. Vaikka sisustaminen on meille molemmille ihan mieleistä puuhaa, painaa vaakakupissa kuitenkin paljon enemmän ikkunasta avautuva maisema sekä muuton syvimmät syyt. Tämä koti on myös vuokraltaan edullinen muuten aivan överikalliilla saarella.

20170723_200927
Niin kutsutussa eteisessä ei takeille paljoa tilaa tarvita.

Ovet pidetään auki yötä myöten (toki nämä verkot lukitaan turvallisuuden lisäämiseksi). Kodissamme ei toimi ilmastointi, joten täällä eletään jatkuva, pieni tuulenvire iholla, kiitos tuulettimien ja ympärivuorokautisen läpivedon. Aikaisin aamulla vedän kyllä aina ovet hetkeksi kiinni, ettemme herätä koko naapurustoa. (Olen muuten täällä vasta tajunnut suomalaislasteni olevan melkoisen kovaäänisiä, tästä lisää joskus myöhemmin.)

Hiekkaa löytyy koko ajan kaikkialta. Se rouskuu mukavasti paljaiden varpaiden alla ja pääsee kaveriksi petiinkin, vaikka olisi juuri imuroinut. Kuopuksen pitkät kiharat sullovat sisäänsä viimeistään jonkinlaisen kätkön hiekkaa, vaikka muaalta oltaisiin jo saatu paikat siivottua.

20170723_201233

20170723_201004

Emme saaneet, ainakaan vielä, lupaa laittaa tänne reikiä seiniin, joten moninaiset Suomesta kannetut taulumme ovat nyt ripoteltuina pitkin kaiken maailman tasoja. Ystäväni tekemä How to thriller-pikaopas löytyy ylläolevasta kuvasta; siitä voi sitten kokkaillessa tarkistaa oikeat muuvssit, jos ovat päässeet elon edetessä unohtumaan. Keittiö on kivan kokoinen ja oikein toimiva, vaikka ei aivan unelmiemme tyyliä vastaakaan. Mutta eipä tänne lähdetty keittiö- tai kotiunelmia toteuttamaankaan.

20170723_200836

Keittiön tason takana on miehen pieni työnurkkaus, ruokapöytä ja olohuone. Herra Kahvi tuossa alavasemmalla on ollut kovassa käytössä, sillä paikallinen kahvi on aivan ihanaa (myös 10% Kona coffee blend sopii suuhun hyvin ja on edullisempaa). Oli mulla tuossa aiemmin tarkoitus vähentää kofeiinin kulutusta, mutta vaikeaksi on kieltämättä täällä mennyt. Kaiuttimen takana tasolla näkyy myös äidiltä saamani vallan mainio pieni säästölipas.

20170723_152727

20170723_143419

Kuten huomaatte, mustiin kehyksiin puetut julisteemme koristavat kodin montaa nurkkaa ja paikkaa, joihin ne eivät oikeasti edes sovi. Tuossa ylemmän kuvan käytävän varrella on kaksi vessaa, joissa molemmissa on suihkut ja ammeet sekä päädyssä siintää lasten yhteinen huone. Omalle yöpöydälleni valitsin taulun, joka kehoittaa loistamaan kirkkaana kuin timantti ja suurehkon kellon, jota Esikoinen voi aamuisin tuijotella (koska on takuuvarmasti tullut jossain vaiheessa aamuyötä viereen) ja olla ihan hiljaa siihen saakka, kunnes äidin saa herättää.

Lastenhuone on niin pieni, että sen kuvaaminen kävi haasteelliseksi, mutta kerrottakoon, että siellä on kaksi sänkyä, pieni työpöytä ja tummanruskea lipasto. No ja muutama mustiin kehyksiin puettu juliste.

20170723_200534

Ihaninta kodissamme on kuitenkin sen sijainti. Olen aivan hullaantunut näihin auringonlaskuihin ja käyn joka ilta takapihallamme tuijottelemassa niitä. Liekö mallioppimista, mutta lapset rakastavat myös suunnattomasti näitä auringonlaskuja ja vuorta ja merta. Jännä, miten yhteen meneekin.

Tällaista täällä meillä on! Kiva, kun osallistuitte kierrokselle! Osaattekin jo varmaan itse ulos.