Kotona Konalla

Suurimman osan aikaa on vaikea uskoa, että oikeasti asumme nyt täällä. Ja että meillä ei ole enää Suomessa kotia. Että se osoite tosiaan on vain täällä, eikä kotimaassa ollenkaan tällä hetkellä.

Muutamia huomioita olen tässä ehtinyt tehdä.

En kärsi täällä minkäänlaisesta kesä- tai lomastressistä. Aika paljon energiaa on vapautunut ihan vaan olemiseen, kun ei tarvitse käyttää kaikkea sisäistä voimaansa siihen, että yrittää asennoitua elämään positiivisesti kesäisessä raekuurosateessa tai reilun kymmenen asteen järvivedessä. Kun ei tarvitse etsiä hyviä puolia siitä, että kesällä on kylmä, voi vaan nautiskella olostaan lämmössä. Sisäinen seikkailijani on myös päässyt vihdoin ääneen ja saanut minussa ja elämässäni lisää tilaa, joten tunnen oloni enemmän omaksi itsekseni. Taas on vapautunut energiaa muuhun, kun ei tarvitse tehdä luonneharjoituksia sen takia, että oma elämä tuntuu liian tavalliselta.

20170705_152657

Eilen kävimme rannalla. Tänään kävimme rannalla. Rantailujen jälkeen tulimme kotiin ja nautimme kaikki siitä, että saimme laittaa paikkoja kuntoon, siivoilla, järjestellä ja vaan oleskella. Olla kotona. Ei tarvinnut juosta näkemään kaikkea nopeasti, kun aikaa on edessä niin mukavasti vielä. Suomen kodin viikkoja kestäneen leirielämän ja muutamien hotelliöiden jälkeen söimme kuukauteen ensimmäisen yhteisen ruuan ihan oikean pöydän ääressä. Koin siinä jotain ylevää juhlallisuutta, kun katoimme yhdessä pöytää ja istuimme alas ihan oikeille tuoleille. En tainnut olla ainoa: Kuopuskin äityi kehumaan, että ateria oli paras, mitä hän oli koskaan syönyt. Tarjolla oli jauhelihaa ja nuudeleita.

On tässä toki parissa päivässä tullut muutakin mieleen. Kuten vaikka se, että emme vielä tunne täältä kunnolla ketään, eikä lapsilla ole kavereita. Olemme ja tulemme olemaan enemmän ja vähemmän koko ajan yhdessä koko heinäkuun. Tämä onnistui tänään ihan himpun verran puistattamaan, kun mietin, miten lapset jaksavat ilman ikäisiään kavereita, vain toisiaan, ja miten me jaksetaan ilman ikäisiämme kavereita, vain toisiamme. Luulen, että elokuussa on jo ihan ok, että koulut ja päiväkodit alkavat.

20170705_152251

Mutta nyt olemme vielä lomalla. Eilen illalla aikaeroväsymyksen kanssa kamppaileva Kuopus päästettiin kärsimyksistään heti Fourth of July-paraatin jälkeen ja laitettiin seitsemän jälkeen nukkumaan. Kun rytinä alkoi kahdeksalta, juoksimme Esikoisen kanssa yhteistuumin ulos korkealle mäelle katsomaan ilotulituksia. Ulkona tuoksui taivaalliselle, palmut huojuivat vieressä ja mäeltä aukeni näkymä pitkälle pitkin rantaviivaa. Kun kävelimme takaisin kotiin, poika totesi, että Suomessa ei muuten koskaan ole pimeää ja lämmintä yhtä aikaa.

Ja se on juuri täällä yksi ihan parhaista jutuista mulle. Pilkkopimeät illat, sirkkojen siritys, pieni tuulenvire ja yli 25 astetta lämmintä. Ihana, Havaijin kesä.

13 vastausta artikkeliin “Kotona Konalla

  1. Se on kyllä jännä tunne suomalaiselle, että on lämmin ja pimeä samaan aikaan! Ja ylipäätään se, että auringonvaloa on aina tarjolla muutaman tunnin erotuksella, ettei oo sitä Pitkää Pimeää Talvea.

    Vitsit että mulla ois paljon kysyttävää teidän muuton ihan perusjutuista! Kaikkea vakuutuksista rokotuksiin jne. Eli vaikka postaustoive tää. 🙂

    Tykkää

    1. Hei kiitos toiveesta! Voin yrittää miettiä jotain käytännönasioihin liittyvää postausta. Jos se viipyy, niin heitä mulle sähköpostia konallablogi at gmail.com niin vastaan sulle heti sitten.
      Ja kyllä, kylmästä pohjolasta kun on kotoisin, niin nämä illat on ihan taianomaisia aina alkuun.

      Tykkää

  2. Neljä kertaa siellä olleena ja viimeisen kerran kolme viikkoa – onnea, että sinne muutitte! Se on koko perheen päätös ja mahdollisuus

    Tykkää

    1. Niin mä uskon myös. On täällä imua, kun ihmiset tulee uudestaan ja uudestaan ja monet jääkin pitkäksi aikaa. 😊

      Tykkää

    1. Olipa kiva kuulla, kiitos! Niin hyvin kuin nyt näin iso projekti olisi voinut mennä. Kommellukset kuuluu asiaan 🙂

      Tykkää

  3. Minä mietin tuota osuutta, jossa pohdit, miltä perhe-elämä mahtaa tuntua ihan vain nelistään, ilman ulkopuolisia ihmisiä. Siinä on paljon hyviäkin puolia: ainakin meidät nuo muutosten vaiheet ovat hitsanneet tosi tiiviiksi paketiksi, mitä ei ehkä olisi käynyt jos oltaisiin jääty Suomeen. Vietämme yhä paljon aikaa ihan vain keskenämme, pelkästä omasta halusta.

    Tykkää

    1. Tuo on hyvä näkökulma. Me ollaan aina oltu sellaisia, että ollaan vietetty aika paljon aikaa nelistään ja menny ja tehty yhdessä, mutta ehkä täällä on vähän ahdistanut nyt se, että muita vaihtoehtoja ei ole. Lasten isovanhemmat asuu Helsingissä ja halusivat paljon nähdä lapsia, mikä tarkoitti meille lapsivapaita päiviä tai iltoja säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt pitää tottua muuhun. Mutta mä toivon, että myöhemmin mäkin pystyn katsomaan taaksepäin ja huomaamaan, miten paljon hyvää tämä vaihe on meidän perheen dynamiikkaan tuonut. Lapset varmasti kasvavat täällä vielä syvempään ystävyyteen, kun nyt heillä on vain toisensa. Se on ihanaa ja arvokasta. Vaikka riitelevätkin, niin kyllä ne toisiinsa tukeutuu koko ajan. Ja meihin vanhempiin tietysti myös.

      Tykkää

  4. Mihin pain siina lansi rannalla muutitte? Mun FB kamu juuri muutti perheensa kanssa sinne viime viikolla ja vuokraavat taloa Captain Cookissa kesan ajan ja etsivat taloa samalla aikaa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s