Kurkistus keltaiseen kotiin

Lähdimme reilu kolme viikkoa sitten kaksi vuotta aiemmin rakennetusta vaalealattiaisesta ja valkoseinäisestä omakotitalostamme Helsingistä ja laskeuduimme pieneen, keltaseinäiseen vuokrakotiimme Konalla. Nykyinen kotimme on valmiiksi kalustettu ja verhoja myöten vuokranantajan näköinen. Aiemman kotimme vaaleat, neutraalit ja harmaan eri sävyt ovat vaihtuneet jokaisen huoneen kattavaan keltaiseen, sekä lattian ja huonekalujen osalta tummaan ruskeaan. Täällä ei kodeissa niin välitetä valkoisesta.

Viihdymme täällä kuitenkin nyt aivan mainiosti. Vaikka sisustaminen on meille molemmille ihan mieleistä puuhaa, painaa vaakakupissa kuitenkin paljon enemmän ikkunasta avautuva maisema sekä muuton syvimmät syyt. Tämä koti on myös vuokraltaan edullinen muuten aivan överikalliilla saarella.

Ovet pidetään auki yötä myöten (toki nämä verkot lukitaan turvallisuuden lisäämiseksi). Kodissamme ei toimi ilmastointi, joten täällä eletään jatkuva, pieni tuulenvire iholla, kiitos tuulettimien ja ympärivuorokautisen läpivedon. Aikaisin aamulla vedän kyllä aina ovet hetkeksi kiinni, ettemme herätä koko naapurustoa. (Olen muuten täällä vasta tajunnut suomalaislasteni olevan melkoisen kovaäänisiä, tästä lisää joskus myöhemmin.)

Hiekkaa löytyy koko ajan kaikkialta. Se rouskuu mukavasti paljaiden varpaiden alla ja pääsee kaveriksi petiinkin, vaikka olisi juuri imuroinut. Kuopuksen pitkät kiharat sullovat sisäänsä viimeistään jonkinlaisen kätkön hiekkaa, vaikka muaalta oltaisiin jo saatu paikat siivottua.

Emme saaneet, ainakaan vielä, lupaa laittaa tänne reikiä seiniin, joten moninaiset Suomesta kannetut taulumme ovat nyt ripoteltuina pitkin kaiken maailman tasoja. Ystäväni tekemä How to thriller-pikaopas löytyy ylläolevasta kuvasta; siitä voi sitten kokkaillessa tarkistaa oikeat muuvssit, jos ovat päässeet elon edetessä unohtumaan. Keittiö on kivan kokoinen ja oikein toimiva, vaikka ei aivan unelmiemme tyyliä vastaakaan. Mutta eipä tänne lähdetty keittiö- tai kotiunelmia toteuttamaankaan.

Keittiön tason takana on miehen pieni työnurkkaus, ruokapöytä ja olohuone. Herra Kahvi tuossa alavasemmalla on ollut kovassa käytössä, sillä paikallinen kahvi on aivan ihanaa (myös 10% Kona coffee blend sopii suuhun hyvin ja on edullisempaa). Oli mulla tuossa aiemmin tarkoitus vähentää kofeiinin kulutusta, mutta vaikeaksi on kieltämättä täällä mennyt. Kaiuttimen takana tasolla näkyy myös äidiltä saamani vallan mainio pieni säästölipas.

Kuten huomaatte, mustiin kehyksiin puetut julisteemme koristavat kodin montaa nurkkaa ja paikkaa, joihin ne eivät oikeasti edes sovi. Tuossa ylemmän kuvan käytävän varrella on kaksi vessaa, joissa molemmissa on suihkut ja ammeet sekä päädyssä siintää lasten yhteinen huone. Omalle yöpöydälleni valitsin taulun, joka kehoittaa loistamaan kirkkaana kuin timantti ja suurehkon kellon, jota Esikoinen voi aamuisin tuijotella (koska on takuuvarmasti tullut jossain vaiheessa aamuyötä viereen) ja olla ihan hiljaa siihen saakka, kunnes äidin saa herättää.

Lastenhuone on niin pieni, että sen kuvaaminen kävi haasteelliseksi, mutta kerrottakoon, että siellä on kaksi sänkyä, pieni työpöytä ja tummanruskea lipasto. No ja muutama mustiin kehyksiin puettu juliste.

Ihaninta kodissamme on kuitenkin sen sijainti. Olen aivan hullaantunut näihin auringonlaskuihin ja käyn joka ilta takapihallamme tuijottelemassa niitä. Liekö mallioppimista, mutta lapset rakastavat myös suunnattomasti näitä auringonlaskuja ja vuorta ja merta. Jännä, miten yhteen meneekin.

Tällaista täällä meillä on! Kiva, kun osallistuitte kierrokselle! Osaattekin jo varmaan itse ulos.