Tämä viikonloppu voidaan merkitä meidän perheessä käänteentekeväksi, sillä saimme kavereita yhden viisihenkisen perheen verran.
Kävimme porukalla eilen rannalla ja illalla vielä söimme meillä tortilloja ja suuren suosion saaneita suomalaisia lettuja. Lapset pelasivat tulkin (yours truly) avustuksella Afrikan tähteä ja skeittailivat keskenään vähän turhankin pitkälle. Vietimme siis välittomästi perjantaisen kohtaamisemme jälkeen koko lauantain yhdessä. Se oli molemminpuoleista ystävärakkautta ensi silmäyksellä.
Tänä viikonloppuna on muutenkin ollut ensimmäisiä aidon kotoutumisen merkkejä ilmassa. Perjantai-iltana kuvasin pienen klipin auringonlaskun aikaan ja taivaan violettia maalausta tuijotellessani mietin, etten koskaan halua lähteä täältä. Miten voisin, kun nyt olen saanut täällä jo hetken asua? Olen aivan ruined for the ordinary, kuten sanonta kuuluu, ja meren kohinasta on tullut rakkaampi kuin koskaan. Tänään fiilis on ollut ihmeellisen rauhallinen. Palaset ovat alkaneet loksua paikoilleen niin että kolina käy.
Tulkoon vastaan mitä tulee, täällä on nyt hyvä.
Konalla 
Voi, kun kuulostaa kivalta, ihanalta ja onnelliselta! 🙂 Vertaiskaverit on kyllä on kyllä tärkeitä! ❤ (Myös netitse tavoitettavissa olevat. 😉 )
TykkääTykkää
Oho, klikkasin äskeisen ilman nimeä. Haluan sen mukaan, joten laitan sen tähän kommenttiin edes. ;D
TykkääTykkää
Voi kiitos Heidi ja joo, kyllä se näin on! Onneksi Suomenkin (ja netin :D) vertaiskaverit ja -ystäväy säilyvät edelleen ja tasan niin kauan kuin yhteys säilyy ❤ Ja säilyyhän se.
TykkääTykkää
Voi että, tämä! Tämä! ❤
Palasten loksumista odotellen myös täällä.
TykkääTykkää
Todellakin! Ehdottomasti näin. All in good time. Kiitos ihanasta mukanaelämisestä ❤
TykkääTykkää