Suomalaisena opettajana Havaijilla – mitähän tästä tulee

Olen ollut töissä nyt kokonaista kolme päivää ja suurimman osaan aikaa jonkinlaisessa kulttuurishokissa. En vielä tiedä tulevasta todellisuudestani mitään ja on varmasti aivan liian aikaista sanoa mitään alkavasta lukuvuodesta, mutta sanon silti. Keskustelut muiden opettajien kanssa ja etenkin niiden erot suomalaiskollegoihin nähden ovat saaneet pyörät päässäni pyörimään ja montaa asiaa olen tässä jo ehtinyt pohdiskella. Sain myös maanantaiaamuna tietää, että mulle tuleekin oma luokka, 2-3rd yhdysluokka, mikä oli kyllä ihan kiva uutinen.

En ole aikoihin tuntenut oloani ammatillisesti näin epävarmaksi, mutta täkäläinen opetussuunnitelma ja vieraan kielen käyttö ovat kyllä onnistuneet saamaan mut jännittämään aikalailla. Olen kulkenut ympäriinsä puhelimen sanakirjan kanssa ja kertaillut mm. sellaisia termejä kuin successive, convey, stanza ja subtract. Kun näin pöydälläni ensimmäisen kerran Singapore math-kirjat, mietin, että miten sairaassa täällä voidaan opettaa tokaluokkalaiselle (joka on samanaikäinen kuin Suomen ekaluokkalainen) esimerkiksi laskua 248-169.

20170809_185047

Vähän tämän jälkeen luin koulumme kuulemma keskivertokolmasluokkalaisen nelisivuisen aineen ja mietin, että Suomessa samaan pystyisi ehkä joku vitonen. Taso tuntuu siis tässä vaiheessa korkealta ja jo monta kertaa olen ehtinyt kuulla, kuinka lasten tulee meet the standards.

Mietin myös, että vielä kielipuolipoikani tulee oppimaan täällä, että vokaali on vowel ja jakaa divide, mutta ei välttämättä koskaan tule kysyneeksi niiden suomalaisia vastineita. Toivon silti, että molempien muksujen suomen kielen taito ei jäisi tästä eteenpäin vain arkikielen tasolle, vaan että onnistuisimme pitämään kielen edelleen elävänä ja sanavaraston rikkaana – etenkin siis, jos päädymme olemaan täällä pidempään.

Ekaluokkalaisetkin vetävät täällä heti alusta saakka joka viikko klo 8.00-14.45 pitkät koulupäivät, kuten kaikki muutkin ikäluokat, mikä on suomalaisnäkökulmasta melkoisen jäätävää. Iltapäivinä on toki lähinnä liikuntaa ja musiikkia, mutta mielenkiintoisena yksityiskohtana myös korean kielen tunteja. Välintunteja on koko koulupäivän aikana yksi, vartin mittainen, ja puoliltapäivin on tunnin lounastauko, ja tämä on kuulemma paljon public schooleihin verrattuna.

Täällä koulutulokkaiden odotetaan periaatteessa osaavan jo elokuussa lukea. Onneksi Esikoinen oppikin joskus talvella vähän vahingossa itsekseen lukemaan, sen jälkeen kun oli ensin alkanut kirjoittamaan. Hän ei tosin ole juurikaan taitoa sittemmin harjoitellut ja lukeminen on edelleen melkein yhtä hidasta kuin se oli alkuun. Eipä se varmaan mitään haittaa, vastassa kun on uuden kielen opettelu, mitä hän ei lukiessaan ymmärtäisi kuitenkaan, vaikka kuinka paahtaisi menemään.

ukfz+UKJQoC44zx31jRnog_thumb_43c6

Olen rehellinen: ekan päivän iltana olin stressissä, että miten mä tulen taklaamaan yhdysluokan matikan, lukemisen ja kirjoittamisen, ja miten mun lapseni tulee tähän koulukulttuuriin sopeutumaan. Seuraavana yönä heräsin painajaiseen, jossa puoliso menetti yhtäkkiä autoa ajaessaan tajuntansa ja samaan aikaan Esikoinen tuli kertomaan, että näki unta, jossa minä kuolin. Sitten päädyinkin valvomaan ehkä tunnin.

Eilen luin lisää opetussuunnitelmaa ja huomasin, että matikassa me ei edes olla niin kaukana toisistamme ja tavoitteet ovat kotimaan kanssa sittenkin melko samat. Singaporestakin olin tehnyt liian nopeita johtopäätöksiä ja otan metodista sen hyvät osat ja jätän vaikeimmat laskut vaan pois. Kollegatkin ovat vakuutelleet, että pieniä leikitetään luokissa paljon.

Mutta hei, jotain hyvääkin: mä pystyn kävelemaan töihin, näen matkalla Tyynenmeren ja haistan viereisen kotieläinfarmin. Luokkahuoneeni nimi on Maui ja Esikoisen tuleva ope on kiva. Ja kotipihallamme kasvaa bataattia, papaijaa, rosmariinia, limeä ja basilikaa – tämänkin opin tänään.

Mrs. M koulumaailmasta kuittaa ja palaa taas myöhemmin asiaan.

 

22 vastausta artikkeliin “Suomalaisena opettajana Havaijilla – mitähän tästä tulee

  1. Huh! Kuulostaa kyllä hurjalta! Täällä Barcelonassa myös on koulu hurjan vaativaa jo pienille. Meidän murunen 5v. leikkii koulua sihisemällä ”shh” ja kyselee usein: ”Miksi koulussa pitää olla hiljaa?” Englanniksi vedetään jo osa jutuista esim. silloin kun itse olen vapaaehtoisia ryhmiä vetämässä. Ja kyseessä siis paikallinen koulu.

    Tykkää

    1. Joo, mun on niin vaikea ymmärtää sitä, miksi noin pienten pitää jo jaksaa istua hiljaa paikoillaan. Meidän pian 5v aloittaa myös kohta preschoolissa, eikä päivän ohjelmassa näyttänyt olevan aikaa pelkälle pihalla sekoilulle. Suomessa lapset saa olla lapsia pidempään, mikä on hyvä vaan. Täytyy vain toivoa, että tykkäävät, kun työskentely alkaa.

      Liked by 1 henkilö

    2. Hei, luin kirjoituksesi ja haluaisin kysyä miten ja mitä kautta hait opettajantyötä Havaijilla? Oliko sinulla jo Green card vai onko työnantajasi hakenut sitä sinulle? Ym muita kysymyksiä..
      Mieheni on Irlantilainen kielten opettaja ja haluaisimme lähteä Havaijille, mikäli mieheni saisi sieltä opetustyötä. Tällä hetkellä asumme Suomessa, jossa opetutyöt ’kiven alla’. Olen itse viettänyt reilun vuoden Oahulla 1986-1987 ja ihastuin paikkaan.
      Kiitos etukäteen vastauksesta ja tulet varmasti viihtymään ’Paratiisissa’ 😊

      Tykkää

      1. Meillä on sillä tavoin eri tilanne, että olen järjestön kautta pienessä kansainvälisessä koulussa ja koko perhe B-viisumeilla. Mutta Havaijilla on kyllä kuulemma pulaa koulutetuista opettajista eli kannattaa varmaan hakea yleisessä haussa ja sitten työpaikka auttaa siinä viisumiruljanssissa. Meillä on kyllä toiveissa (ainakin nyt tässä vaiheessa ajatellaan näin) saada pitkässä juoksussa Green cardit, mutta katsotaan, siihen mahdollisuuteen on vielä aikaa ja voihan mieli ja tilanteet muuttuakin. Tsemppiä työnhakuun! Kannattaa varmasti laittaa myös sähköpostia suoraan kouluihin, toivotaan, että joku paikka aukeaa! 🙂

        Liked by 1 henkilö

  2. Voin vain kuvitella minkälaista tällaisen koulumaailman kohtaaminen on opettajan näkökulmasta! Vanhempana kamppailen vuodesta toiseen samanlaisten kanssa. Meidän lasten koulussa täällä Khartumissa odotetaan myös hyvin pienten osaavan istua hiljaa paikoillaan ja hyvin nopeasti täällä minusta siirrytään esimerkiksi matematiikassa eteenpäin. Sinänsä meidän lasten koulu on mun mielestä hyvä ja kiva, mutta kansainvälisten koulujen korkeiden odotusten ilmapiiriin en taida tottua koskaan. (Meidän lasten koulun motto on ”oppilaita tänään, johtajia huomenna”…)

    Me muutettiin tänne kun meidän keskimmäinen oli neljä. Muistan miten reception-luokan opettaja heti vuoden alussa päivitteli kun tyttö ei aina jaksanut keskittyä kuuntelemaan. Mä puolestani ihmettelin itsekseni kuinka ihmeessä se saattoi olla opettajalle yllätys! Luulisi olevan enemmän normi kuin poikkeus, että nelivuotias aika ajoin toheltaa. Ekaluokalle samaiselle tytöllemme osui onneksi äärimmäisen hyvä ja fiksu opettaja joka järjesti viisivuotiaille oppilailleen leluja ja leikkitilan. Seuraavana vuonna lelut oli kuitenkin taas viety pois.

    Meillä täällä koulu alkaa taas loman jälkeen nyt sunnuntaina. Kolmevuotias nuorimmainen aloittaa isosisarusten koulun esiesikoululuokalla. Esiesikoululuokan meno on vielä melko päiväkodinomaista, mutta heti ensi vuonna nelivuotiaana pienin onkin sitten jo reception-luokalla missä pikkukoululaisten periaatteessa odotetaan oppivan vuoden aikana muun muassa lukemaan.

    Musta ihan hullua kuinka paljon pieniltä lapsilta odotetaan. Varsinkin kun suomalaisesta näkökulmasta on ihan selvää, että hyvin oppii vaikka aloittaisi vähän myöhemminkin. On järkyttävää, että lapsi voi jo viisi-kuusivuotiaana olla ”jäljessä”! Miten voi ihminen joka on aika äskettäin vasta syntynyt olla jäljessä yhtään mistään? Koko ajatus raivostuttaa. Mä yritän omalta osaltani tasapainottaa koulun korkeita odotuksia kotona niin paljon kuin vain mahdollista.

    Tykkää

    1. Mun päähän ei tämä mahdu myöskään! Täällä ekaluokkalaisille tehdään heti syksyn alkuun jotain testejä ja totesivat, että joissakin ryhmissä taso on ollut hyvin matala. Kerroin, että Suomessa koulutulokkaalta ei odoteta yhtään mitään ja olivat hyvin kiinnostuneita tästä kyllä. Sanoin siihen myös äidin näkökulman, että tuntuisi kohtuuttomalta, jos oma lapsi arvioitaisiin ensi kuun alussa taidoiltaan ”lowksi” vaikka ei sitä oikeasti ole, ei vain ole saanut vielä ihan hirveästi opetusta missään. Ymmärsivät tämän kyllä, onneksi. Lapset ehtivät oppia, vaikka aloittaisivat 7-vuotiaina, hyvänen aika. Mikään ei puolla sitä, että kouluttaminen pitäisi aloittaa nelivuotiaana. Meillä pienempi aloittaa huomenna preschoolin ja siinäkin vähän jänskättää, etteivät nyt vaan liikaa kouluta.

      Tsemppiä teille sinne taas arkeen! Aina kiva vaihtaa ajatuksia.

      Tykkää

      1. Kurjia on tuollaiset tyhjästä nyhjäistyt tasokokeet! Lapset myös oman kokemukseni mukaan huomaavat aika herkästi jos ja kun heitä vertaillaan muihin. Meillä tokaluokkalainen mietti vähän allapäin viime vuonna, että ne lapset ovat viisaita jotka ovat ”advanced readers”. Minun sisälläni kiehahti, sillä meiltä kotoa ei varmasti ole tullut sellainen ajatus, että pitäisi osata lukea hyvin ollakseen viisas. Ja harmitti sekin, että lapsi oli ylipäänsä kuusivuotiaana oppinut koko käsitteen ”advanced”. Voisi kuvitella, että pienet oppijat voisi jakaa ryhmiin vähän vähemmän arvottaenkin.

        Hyvin paljon riippuu minusta opettajasta se minkälaiseksi oppimiskokemus muodostuu. Sun oppilaiden onni, että olet nyt siellä!

        Tykkää

        1. Joo, samaa mieltä, arvottaminen ja oppilaiden keskinäinen vertailu on kyllä yksinkertaisesti väärin. Täytyy toivoa, että pojan opettaja ei tekisi sellaista ja yrittää kotona muutenkin tasottaa fiiliksiä, jos koulu alkaa tuntua kilpailulta. Sitähän se ei pitäisi olla!

          Tykkää

  3. Todella mielenkiintoista päästä lukemaan sun työkuvioista. Toivottavasti jaksat jatkossakin valottaa matkaasi uudessa kouluympäristössä.
    Ystäväni, suomalainen opettaja, on opettajana eräässä kansainvälisessä koulussa. Ollut jo 15v, mutta kuvaili ensimmäisen syksyn tunnelmiaan samaan tapaan kuin sinä. Hän koki itselleen todella tärkeäksi kokeneen opettajakollegan mentoroinnin, joka opetti siis myös samaa luokkatasoa kuin hän. Toivottavasti saat alkuun myös tarvitsemaasi tukea. Ammattitaitohan sulla on, ihan huippuluokkaa, koska Suomessa olet opiskellut ja tehnyt töitä. Älä siis heitä mitään romukoppaan 😊
    Tsemppiä alkuun, sopeutumiseen ja kulttuurishokin vaiheisiin. Lopulta huomaat uivasi kuin kala vedessä.

    Tykkää

    1. Kiitos Karlis tsempeistä ja sanoista, lämmittivät kyllä mieltä! Työyhteisö vaikuttaa hyvin lämminhenkiseltä ja avuliaalta, ja olen paljon vaihtanut ajatuksia erityisesti erään kanadalaisen opettajan kanssa. Se on auttanut mua paljon. Mukava silti kuulla ystäväsi kokemus ja myös se, että hän tottui näihinkin systeemeihin. Eihän kyse ole pelkästään siitä, että joku tapa olisi oikea ja toinen väärä, vaan siitä, etten yksinkertaisesti ole tottunut ajattelemaan koulua ja koulutusta näin. Haluaisin onnistua yhdistämään suomalaisen tapani olla opettaja tähän vähän hierarkisempaan kulttuuriin, jossa opettajaa puhutellaan sukunimellä. Hetki varmaan menee, mutta ainakin yritystä on! 🙂

      Tykkää

  4. Kouluelämä vaihtelee ihan hurjasti osavaltioittain ja myös koulupiireittäin. Omat kokemukset on pelkästään täältä Seattlen suburbiasta, paikasta jossa public schoolit on korkeatasoisia ja opetus modernia vanhoista puitteista huolimatta. Esimerkkinä. Meillä ei uskota läksyihin ja ainoa läksy on lukeminen, siis saa lukea mitä haluaa, vaikka murolaatikon selkäpuolta kun han lukee.

    Meillä on päivän aikana kaksi vartin välituntia – ulkona – ja tunnin ruokis keskellä päivää. Oppiaineitten välissä ne ottaa luokkahuoneessa aina jonkun laulun tai leikin tai muun väliohjelman, ja iltapäivä on tosiaan aamupäivää rennompi.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kuulostaa aika inhimilliseltä systeemiltä tuo! Täällä läksyjä annetaan myös vasta middle schoolissa ja siihen saakka toimitaan aika samoin kuin teillä, eli pitää lukea ja sen lisäksi jonkun nettipelin kautta laskea kotona. Tänään juuri puhuttiin kollegoiden siitä, että miten mahdoton tilanne täällä on koulujen epätasaisuuden kanssa. Olivat todella ihmeissään kun kuulivat, että Suomessa voi periaatteessa valita minkä koulun vaan ja voi luottaa saavansa ihan yhtä hyvää opetusta kuin missä vaan muualla. Kuulemma myös johto voi olla aivan järkyttävä täällä kouluissa eikä ollenkaan tue opettajaa, kun tulee konfikteja. On kyllä rajun eriarvoista jo US:n sisälläkin nämä jutut.

      Tykkää

  5. Tää on niin mielenkiintoista!

    Ja siis minä pelkäänkin vähän että miten minun pieni, aktiivinen esikoinen aikoinaan otetaan koulumaailmassa vastaan. Löytyykö keinoja vilkkaan lapsen kanssa, vai tuleeko hänestä joku häiriötä aiheuttava ilmiö. Apuva!

    Tykkää

    1. Ymmärrän! Hyvä opettaja osaa kyllä olla vilkkaiden ja vaikka minkälaisten kanssa, joten sellaista toivon teille 😊 Mä vielä näin perjantai-illan iloksi lueskelen vinkkejä koulutyöhön. Nyt tuli kyllä hypättyä aivan liian löysin rantein aika isoihin saappaisiin, heh.

      Tykkää

  6. Ihanaa, kun kirjoitat näistä. Kiitos.Todella mielenkiintoista luettavaa. Ja uskon myös, että löydät oman hyvän polkusi tehdä hommaa. Hienoa myös tuo, että kollegat kuuntelivat kokemuksiasi sillä tottahan tuo on mitä Katakin sanoi ammattitaidostasi. Ja sen olen ymmärtänyt myös teksteistä sitten, että teet työtä myös sydämelläsi.

    Tykkää

    1. Venla kiitos, aina niin ihana lukea näitä sun kommentteja! Mä luotan kyllä siihen, että löydän uskoni taas omaan ammattitaitooni jossain mutkassa, kun työt oikeasti alkavat. Olen taas ammatillisesti siinä tilanteessa, että totuttuja tapoja on vaan pakko muokata ja nyt enemmän kuin koskaan ennen. Se on aina tosi työlästä. Sydän täynnä aina opetan ja oppilaiden asiat tulevat mulle tärkeiksi, oikein olit siis ymmärtänyt! Suomessa on selvästi enemmän aikaa sille, että vaan keskustellaan ja vietetään aikaa yhdessä luokan kanssa, täällä pitää paahtaa oppimateriaalia eteenpäin. Tämä ei istu mun persoonaan yhtään, mutta jotenkin yritän änkeä tutustumista jonnekin sekaan.

      Tykkää

  7. Hei Anu! Olen itse ollut opettajana Tukholmassa suomalaisille lapsille. (ns. kotikielenopettaja) Haluaisin tiedustella sinulta onko sinulla ketään tuttua sellä Havaijilla joka voisi vaihtaa joku kesä asuntoa joksikin aikaa. Siis me asuisimme Havaijilla ja joku joka haluaisi tulla käymään Tukholmassa saisi asua meidän rivitalossa. Toiveena olis joskus käydä havaijilla, mutta ei mahdollisuutta jos joutuu ottaa hotellin. Kysymys on seriös. Laita kysely tutuillesi! Kiitos.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s