Ummikkolapsemme ovat ensimmäisen ulkomaan kuukautensa aikana omaksuneet englantia vähän eri tahtiin. Asiasta sen enempää tietämättä veikkaisin kahden vuoden ikäeron selittävän tätä aika paljon. Mitään emme ole kummallekaan sen kummemmin opettaneet, mutta pari kuukautta vajaa seitsenvuotias Esikoinen on etenkin ehtinyt yllättää useammassakin tilanteessa.
Pojan suusta on yhtäkkiä, aivan oikeissa tilanteissa, tullut kaverille pyyntöinä come on ja let’s go, ja kun lapsi maistoi Kope Lanin taivaalliseksi kehuttua, saarella tehtyä jäätelöä, hän kommentoi luontevasti awesome – mitä jäätelö todella oli. Eilen illalla sain toivotuksen Good night, mom, I love you.
En tiedä, mistä ja miten nämä lausahdukset ovat matkaan tarttuneet.
Viime viikolla Esikoinen skeittaili ystäväperheemme pojan kanssa kampuksen ruokalan edessä, minkä jälkeen lähdimme kävelemään synttärijuhliin viereiseen leikkipuistoon. Poika seisoi puiston portin edessä ja kysyi that way? Kaverikin melkein hämmentyi vieressä, kun kuuli taas yhtäkkiä omaa kieltään, vaikkakin vain parin sanan verran.
Rannalla samaiset kaverukset etsivät rapuja, mikä ei tosin Esikoisen suusta tullut muodossa crab, vaan crap. En siis ole ihan varma, luuliko amerikkalainen pieni ystävämme lapsemme innostuvan meressä mahdollisesti killuvista ylläreistä vai kivien väleissä lymyilevistä taskuravuista, mutta yhtä innoissaan tuntuivat olevan aiheesta molemmat.
Vaikka kieltä onkin jo alkanut tarttua mieleen ihan itsestään, kyllä silti ihan asianmukaisesti jännitän lapsen ensimmäisen luokan alkua, mikä vajaan viikon päähän ajoittuu. Mutta kuten niin monessa kohtaa on jo sanottu, lapset tottuu, lapset sopeutuu, lapset oppivat kielen nopeasti ja kyllä se siitä.
Tilanne siis ainakin isommalla lapsella kuuden viikon Havaijilla asumisen jälkeen, näiden sarjan ensimmäisessä osassa esiteltyjen muutaman sanan lisäksi: yes, no, oh no, oh my gosh, mom, dad, let’s go, come on, what, please, awesome, excellent, Magic Sands, ladybug, gecko, cat, baby, good night, spy, what’s your name.
Kyllä näistä jo ihan kivan keskustelun saa aikaiseksi.
Konalla 
Jännä kuulla, miten se koulunalku sujuu! Veikkaanpa, että mainiosti. 🙂
Ja nuorempi voi kohta yllättää, puhumalla suoraan lauseita. 😛
TykkääTykkää
No näinhän se voi mennä! 🙂 Henkilökunta on kyllä tosi ihanaa täällä, että ainakin siihen voi luottaa, että ope on mukava. Kyllä kaikki loppujen lopuksi sutviintuu. 🙂
TykkääTykkää
Hienoa! Ja mikä parasta: ihana taikasana: ”please” 😊👍🏼
Ihana oli mielestäni myös se hetki kun lapseni ensimmäisen kerran korjasi englannin ääntämistäni 😄
TykkääTykkää
Voi, voin niin hyvin uskoa! Tiedän, että lapset tulevat meilläkin ääntämään vielä paremmin kuin me aikuiset, kun alkavat kieltä oppia. Ja kyllä, please on todellakin tärkeä sana oppia! 😄
TykkääTykkää