Viikko töissä oli kiireinen. Tuntisuunnitelmien kirjoitteluun tottumaton suomalaisopettaja rustasi suunnitelmiaan päivisin niin pitkään, että käytti niihin melkein enemmän aikaa kuin hän tulee käyttämään itse opettamiseen. En tiedä, miksi puhuin yllättäen itsestäni kolmannessa persoonassa. No mutta, salaa ja valikoidun avoimesti toivon, että lukuvuoden edetessä suunnitelmien lähettelystä rehtorille luovuttaisiin kokonaan ja saisin vaan keskittyä siihen, minkä osaan.
Illat ovat alkaneet ihan vähän viilentyä. Että syksyn tuntua täälläkin, täällä Havaijilla.
Kuopus tuli tänään innoissaan huikkaamaan mulle, että äiti oh my gosh, tuu heti kattomaan. Olivat katsomassa parkour-videoita isänsä kanssa, oh my gosh. Esikoinen kertoi, että puhuu nykyään aina bananasta, koska ei meinaa millään muistaa, että se on banaani.
Työpaikalla päätettiin, että ykkös-kakkonen yhdistetään ja mulle jääkin pelkkä kolmonen. Se on ihan kamalan ihanaa. Kun kerroin Esikoiselle, että hänen luokalleen tuleekin mukaan kahdeksan tokaluokkalaista tyttöä, Kuopus virnisti ja sanoi, että jotain ihastusta voi ilmaantua. Nauroin niin, että meinasin pudota penkiltä.
Kuopus on oppinut ensimmäisellä preschool-viikollaan paljon uusia lauluja, laskemaan englanniksi kymmeneen, Havaijin saarten nimet ja erilaisia arjen askareita, kuten kukkien asettelua maljakoihin. Olemme vähän siinäkin omituisia, kun emme vain jättäneet nelivuotiastamme heti yksin hoitoon, vaan hyvin suomalaiseen tapaan puoliso oli tytön mukana siellä koko viikon. Muut lapset eskariryhmässä kutsuvat miestäni tällä hetkellä etuliitteellä Uncle.
Tänä aamuna rannalla pari amerikkalaisturistityttöä lähestyi Kuopusta yhteisten leikkien toivossa. Olen neuvonut puhumaan vaikka suomea, niin ymmärtäisivät ystävät, ettei samaa kieltä ole, mutta silti voi jotain yhdessä touhuta. Tähän mennessä tämä ei ole vielä kertaakaan onnistunut, vaan neiti on lähinnä hiljaa siinä seissyt. Puoliso meni tänään hätiin tilannetta selvittämään. Lapset katsoivat miestä hetken ja lähtivät karkuun.
Eräät Kaliforniasta kotoisin olevat tuttumme kertoivat viime viikolla, että he ovat jo hyvissä ajoin alkaneet opettaa pienille lapsilleen siitä, kuinka vieraille ei saa puhua ja että sisarustenkin tulee vaihtaa vaatteet vessassa pois muiden silmistä. Olen itse vielä valinnut olla opettamasta, että jokainen vastaantuleva on mahdollinen lastensieppaaja ja suomalaisena lienee turha edes mainita, vaihtaako kukaan vaatteita tässä huushollissa vessassa.
Never talk to strangers. Älä myöskään viuhahda. Edes kotona.
Konalla 
Haha, Meillä täällä Dubaissa on opetettu lapsille ettei ihan kaikille kannata alkaa kertomaan suomalaisista saunomistottumuksista – alastomana jopa sekasaunoissa, se on ihan liikaa koulukavereille saatikka heidän vanhemmilleen 😀
Mukavaa syksyä, kisa seurata elämäänne 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Hah, voi ei, voin kuvitella! 😅 Mä olen myös jo ehtinyt järkyttää amerikkalaista häveliäisyyttä kertomalla tarinoita suomalaisesta alastomuudesta. Ystävämme viittaavat nyt Suomeen sanalla ”your naked culture” 😂
Ja hei kiitos, samoin sinne! Kiva, että seurailet!
TykkääTykkää
Sulla on kirjoittamisen lahja! Ihana elää mukana, näiden tekstien kautta. Love u all ❤️
TykkääTykkää
Voi ihana, kiitos. Love u too ❤️
TykkääTykkää
🙂
TykkääTykkää
😊👋🏼
TykkääTykkää
Ihania nuo lapset kun kuulee mitä ovat oppineet! Mulle on jo pari kertaa käynyt niin, että 5-vuotiaamme on päässyt korjaamaan minun englantia 😀 Nyt loppuraskauden aikana laitoin hänet viikon kestävälle kesäleirille lähipuistoon, ja hän myös tuli yhtenä päivänä takaisin kotiin sanoen, että vieraille ei saa puhua. Oli ilmeisesti uima-altaalla yrittänyt tutustua johonkuhun vieraaseen. Heräsin sitten itsekin, että nyt varmaan pitäisi vanhempien selittää asia. Jotenkin harmittaakin tämä nykymaailma kun tyttö on ollut ennen niin hirmu ujo, niin nyt sitten pitää sanoa, että ei saakaan puhua kaikille.
Silloin kun olin vielä töissä ja tytär oli kotipäivähoidossa, lapset siellä alkoivat kutsumaan minua nimellä Äiti. Aina kun menin häntä hakemaan, ne juoksivat luokseni kertoakseen asioita äitille. Se tuntui jotenkin kivalle. Käymme vieläkin play dateilla parin lapsen kanssa ja he edelleen kutsuvat minua äidiksi. Toisen lapsen isä on kohta eläkkeelle jäävä opettaja joka aina manaa opettajien paperitöiden määrää. Tuli tuosta tuntisuunnittelusta mieleen. Hän sanoo, että työ on muuttunut tosi paljon ja harmittaa, ettei aikaa enää jää lasten kanssa olemiseen niin kuin ennen.
TykkääTykkää
Hei kiitos Paula ajatuksista! Meillä lapset ei toki vielä puhukaan vieraille, kun eivät osaa, eivätkä muutenkaan ole siinä mielessä rohkeita, että kovin todennäköisesti aloittavatkaan edes myöhemmin. Mutta täällä on kyllä turvallista elää ja olla, enkä haluaisi että he oppivat näkemään maailman täynnä pelkkiä uhkia. Toki järkeviä rajoja yritetään opettaa. Mä en haluaisi, että lapsi joutuu elämään niin, ettei saa edes tuttujen aikuisten läsnäollessa puhua kellekään. Uskoisin heidän ymmärtävän, että yksin liikkuessa tilanne on toinen.
Suomessakin opettajien paperityöt on lisääntyneet, kun erilaisia henkilökohtaisia oppimisen suunnitelmia kirjoitellaan ja päivitetään usein, mutta ei onneksi tuntisuunnitelmia rehtorille. Se on musta aivan ajanhukkaa, enkä vaan voi ymmärtää sitä. Harmillinen suunta tosiaan! Kovasti toivon, että jatkossa mun omat epämääräiset ranskalaiset viivat riittäisi reksillekin 🙂
Hei, me käytiin muuten Kope Lanissa, siinä jätskipaikassa lähellä King Kamehamehaa! Luulen, että tarkoitit sitä, koska siellä jäätelö oli aivan tajuttoman hyvää! 🙂
TykkääTykkää
Kukkien asettelua maljakoihin! 😂😂 Mainiota! Määkin haluan tuollaiseen kouluun! 😅
TykkääTykkää
Haha, eikö vaan! Siellä on kuulemma paljon kaikenlaisia arjen askareita, kuten pinseteillä juttuihin tarttumista ja muuta hyödyllistä 😀
TykkääTykkää
Heippa Anu, olen tässä ihan hetki sitten löytänyt blogisi, kiitos! Tykkään kovin lukea teidän sopeutumisesta ja fanitan sun tyyliä kirjoittaa. Me asutaan myös Tyynen valtameren rannalla, mutta Panamassa. Sain liebster awardin ja sen mukana blogihaasteen ja haastoin sut mukaan. Käy kurkkaa ja tartu haasteeseen, vaikka sut on kyllä taidettu haastaa jo monesti.
Mä olen tälläinen joko tai -bloggaaja. Välillä innostun ja löydän aikaa kirjoittamiseen ja sitten taas unohtuu ihan kokonaan.
https://merkintojapanamasta.blogspot.com/2017/08/11-pienta-kysymysta-liebster-award.html
TykkääTykkää
Kiitos ihan älyttömästi tunnustuksesta ja kivoista sanoista! Ja oli tosi hyvä homma tämä tunnustus, niin löysin sun blogiin. Mulla on vähän kiinniotettavaa sun jutuissa, heh. Vastaan haasteeseen absolutely!
TykkääTykkää