Olemme tässä asiaa sen kummemmin etukäteen ajattelematta tulleet tarjonneeksi lapsillemme mahdollisuuden palata ’vanhaan hyvään aikaan’. Tiedätte, siihen hetkeen, kun lapsilla ei ollut kännyköitä eikä kukaan istunut sisällä pelaamassa tietokonetta.
En ole kertaakaan nähnyt täällä yhdelläkään lapsella puhelinta, enkä ole kuullut kenkään sisällä juuri lorvivan.
Ostimme Esikoiselle täällä puhelimen samalla kuin itsellemme, sillä automaattiasetuksena ajattelimme, että kuuluuhan ekaluokkalaisella puhelin olla. No, hieno ostos kuulkaa olikin. Kun ainoallakaan kaverilla tai potentiaalisella kaveriehdokkaalla ei ole puhelinta ja yhdessä kuljetaan koulumatkat ja muut retket, on kännykän olemassaolo kotona laatikossa suhteellisen turhaa.
Paratiisissa harva, jos kukaan, hifistelee vaatetuksella. Hikoillessa on aivan sama, onko päällä Quiksilveriä vai Fruit of the Loomia. Varvassandaaleista ei kukaan tiiraa, ovatko ne nyt varmasti Havaianan vai jonkun halpismerkin. Mekkoja näkee lähinnä pienten tyttöjen yllä ja hienoimpien hotellivieraiden hienoimpina illallisasuina – muuten vaatetuksena toimii useimmiten itse leikatut farkkushortsit.
Vaikuttaa myös siltä, että tavoitteellinen harrastaminen on pienemmän porukan juttu. Lapset täällä ainakin uivat ja surffailevat, skeittailevat ja pyöräilevät, mutta säännöllisissä treeneissä näyttää käyvän harvempi. Saarelta ei siis ehkä ole odotettavissa seuraavaa Ronaldoa tai Mike Troutia, mutta tokihan uusi Bruno Mars voi täältä löytyä (ja siihen tietysti aktiivisesti tähdätään). Me periaatteessa joskus ajateltiin, että ekaluokalla meidän lapset alkaisivat viimeistään jotain harrastaa, mutta tässä on nyt sen verran muuta omaksuttavaa, että päätettiin siirtää myöhempään ajankohtaan. Puolison kanssa olimme kyllä itse kovia harrastelijoita ja yhdessä olemme ottaneet haltuun (enemmän ja vähemmän taidokkaasti) mm. pöytätenniksen, jääkiekon, salibandyn, baletin, nykytanssin, hiphopin, jazztanssin, laulutunnit, pianotunnit, rumputunnit, saksofonitunnit ja taitoluistelun, että ihan sillä lailla harrastusmyönteisiä ollaan. Vielä ei vaan täällä ja tässä tunnu olevan kiirettä aloittaa mitään kummallekaan lapselle. Käydään lähinnä uimassa, surffailemassa, skeittailemassa ja pyöräilemässä.
Elämme tällä hetkellä sellaisessa maailmassa, että Suomeen paluu tulee olemaan lapsille kova kulttuurishokki – jos siis viivymme täällä pidempään. Kaikki koulumaailmasta koulun jälkeiseen maailmaan tuntuu eroavan kotimaasta noin kolmellakymmenellä vuodella. Tai toki meillä on kallis Internet, joka toimii hyvin silloin kun toimii, ja puhelimet, joista yhdestä maksetaan kallista laskua, jotta sillä pääsee kaikkialla saarella nettiin (jos pääsee). On meillä myös Skype, jonka yhteys ei ole vielä montaa kertaa katkennut puhelun aikana ja ihan blogatakin pystyn kuin kuka tahansa nykyaikainen nainen ikään.
Mutta eipä tule enää puhelinta paljoa katseltua. Kaikki Suomen ystäväni nukkuvat, kun minä täällä touhuan ja paikalliset ystäväni ovat vielä sen verran vähissä, ettei viestejä minulle asti juurikaan tulvi. Kun Instagramiin pääsee lähinnä kotona, jää sen käyttö aika vähälle.
Asumme muutenkin melkein kuin maalla, pienessä kaupungissa keskellä merta, että nyt on kyllä niin sanotusti downshiftattu – ihan vahingossa kylläkin. Saa nähdä, milloin tämä yksinkertaistettu, rauhallinen elämänrytmi alkaa kyllästyttää. Jos alkaa.
Konalla 
Kännyköitä ei taida ekaluokkalaisilla olla juuri missään muualla kuin Suomessa. Tai ehkä Ruotsissa on sama meno? Mutta siis taidatte tässä suhteessa itse asiassa elää ihan valtavirrassa noin maailman mittakaavassa! Me emme ole 9-vuotiaalle esikoiselle vielä edes harkinneet kännykkää. Ehkä joskus yläasteella… Ei poika itsekään ole kännykän perään kysellyt, enemmän haluaisi iPadin ja siitä onkin ollut puhetta. Joillakin koulukavereillaan (lähinnä hyperrikkailla paikallisilla) on jo kännykät mutta en tiedä mihin niitä käyttävät kun suurimmalle osalle kavereista ei kuitenkaan voi soitella eikä Sudanissa toimi Pokémon Go 🙂
Harrastustoimintaa meillä löytyy koulun piiristä mikä on ihan kätevää. Viisivuotiaasta alkaen voi koulun jälkeen tunnin verran voi pelata tennista tai shakkia, ratsastaa tai uida, mitä milloinkin. Mun puolesta harrastustoimintaa saisi olla kyllä vähemmänkin, ja meillä lapset on suht maltillisesti menossa mukana. Varsinkin tosiaan uusilla tulokkailla on taatusti ihan tarpeeksi tekemistä jo vain uuden ympäristön ja mahdollisesti kielenkin omaksumisessa. Harrastaa ehtii kyllä sitten joskus toiste.
TykkääTykkää
Muistankin lukeneeni tosta teidän koulun systeemistä, mikä on kyllä hieno. Olisi helppo järjestää lapsi harrastamaan, jos koulu tarjoaisi mahdollisuuksia. Nyt pitäisi iltaisin itse kuskata ja aluksi varmaan tulkata – ehkä siis vaikka ensi vuonna 😊
Ja totta, Suomi on omituinen kännykkämaa maailman mittakaavassa. Pelaaminen on kyllä surullisen suuri ongelma jo lastenkin keskuudessa, mikä on yksinkertaisesti kamalaa. Lapset jää koukkuun ja vanhemmat ei joko tee mitään tai ”voi mitään”. Onneksi tällaista ei ole vielä täällä.
TykkääTykkää
Kuulostaa ihana idylliseltä ja ruahalliselta ja silti elämänne siellä on varmasti oikein täyttä kiakkine uuisne mahdollisuuksineen. Ja varmasti ne ehtii huomatakin paremmin, kun maailmaa ei katsele jatkuvasti kännykän takaa. Samahan se on täällä Saksassakin ja kuten Kata yllä sanoi, varmaan kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Täällä Saksassakaan ei tarvitse merkkivaatteilla tai muilla muotivermeillä ylipäätään koreilla. Kännykät hankitaan lapsille usein vasta yläasteelle siirtyessä. Joka toki täällä on aiemmin kuin Suomessa eli 10 vuotiaana 5 lk mennessä. Ja täällä Saksassahan edelleen soitellaan lankapuhelimilla,joten siksikään niitä kännyköitä ei pienet lapset tarvitse, useimpien kotoa löytyy yhä kiinteä lankapuhelin 🙂
TykkääTykkää
Niinpä, ja hienosti pärjätään ilman! Parempi näin 😊 Lankapuhelimia en tiedä onko täällä paikallisilla paljon, mutta asiat hoidetaan kyllä puhelimitse kaikkialle. Mitään automatisoituja nettisysteemejä ei ole.
TykkääTykkää
Joskus on ihan hyva, kun lapset (tai aikuisetkaan) eivat ole ihan niin kiinni kaikissa teknologialaitteissa. Alaskassa oli vahan sama, puhelin oli kateva isommissa paikoissa, mutta heti asutuksen ulkopuolella sen kaytto oli vahan niin ja nain.
Aurinkoisia paivia sinne Big Islandille!
TykkääTykkää
Se on todellakin hyvä, että etenkin lapset voi elää mahdollisimman pitkään ilman. Ehtiihän sitä. Kiitos, mukavaa viikkoa sullekin Nina!
TykkääTykkää
Olisiko siellä Kailuan maauimalassa jotain uimakoulu- tai kilpauintitoimintaa lapsille?
TykkääTykkää
On siellä muuten! Ja kivanoloinen martial arts-koulukin löydettiin juuri. Siitä on poika nyt ihan innoissaan, kun oli liikkatunnilla oppinut vähän kungfuta.
TykkääTykkää