Yhdeksän satunnaista tarinaa minusta

1. Hyppäsin kuudennella koulun urheilukisoissa vähän yli neljä metriä pituutta. Sillä on hyvä leijua näin vanhoilla päivillä, varsinkin kun nyt saattaisin hypätä siitä hikiseen puolet. On se kuitenkin alle 160-senttiselle aivan hyvä tulos, mutta varmaan tuuletkin olivat silloin suotuisat ja lähdin kevyenä tyttönä vähän lentoon.

2. Osaan heiluttaa alahuultani niin nopeasti, että se melkein katoaa näkyvistä. Mitä lie taikuutta.

3. Lauloin melkein kymmenen vuotta Higher Groundissa, mikä oli kaikkineen ihan huikea matka. Kun olimme ensimmäisen kerran Suomi Loven suorassa lähetyksessä laulamassa ja istuimme tauotkin kuorolehterillä, aloitimme tenoreiden kesken (joissa olin pitkään ja silloinkin ainoa nainen) legendaariset mittasuhteet saaneen whatsapp-keskustelun. Ketju oli niin älytön, että hörähtelimme jutuillemme yhtä aikaa tuon tuosta. Ketju päättyi siltä päivältä juuri ennen yhtä lauluvetoamme Juha Tapion laulun sanoja tapaillen Tykkään kusta niin että halkeen.

Screen Shot 2017-09-18 at 22.12.45
Kuva: Jani Laukkanen

4. Lähdin kasilla, aikana ennen kännyköitä, viikonlopuksi Tampereelle. Lupasin perille päästyäni infota vanhempiani, missä olisin noin tarkemmin, mutta unohdin. Päädyimme ystäväni kanssa yöpymään paikallisten skedepoikien kanssa vanhaan, hylättyyn tehdasrakennukseen. Kun tulin kotiin, sain kahden viikon arestin.

5. Rakastan Super Mariota. Hakkasin sitä yläasteikäisenä niin paljon, että osasin pelata jotkut kentät silmät kiinni läpi.

6. Olen nykyään surkea valvomaan. Nykyään tarkoittaa siitä saakka, kun Esikoinen syntyi. Olen aina tarvinnut aivan ylettomästi unta eikä vanhemmuus kyllä auta tässä.

20170918_204651

7. En ole koskaan käynyt Hangossa. Aloitan aina tällä, kun pelaamme peliä En ole koskaan.

8. Opin rakastamaan maapähkinävoita selviytymisleirillä täällä Konan vuoristossa 14 vuotta sitten. Ilma oli kylmä kuin Suomen syksyssä ikään, telttaan satoi vettä ja tiimille oli annettu etukäteen eväät, jotka piti osata jakaa tasaisesti viikonlopulle ja koko porukalle. Söimme mm. maapähkinävoileipiä ja papuja ja mulla oli muistaakseni koko ajan nälkä.

9. Olen täällä huomannut, että rusketukseni on hivenen oliiviin vivahtavan sävyinen. Kutsun itseäni vihreäksi. Miehen rusketus taas on aivan eri sävyinen, sellainen punainen. Siihen väliin vielä joku keltainen, niin olisi liikennevalot kasassa siinä sitten.

 

Tämmöstä tänään! Mitäs tarinoita muilla olisi jaettavaksi? Anyone?

2 vastausta artikkeliin “Yhdeksän satunnaista tarinaa minusta

  1. Oi Higher Ground! Tässähän alkaa tulla ikävä omia lukioaikaisia lauluyhtyejuttuja (ja laatu EI ole nyt verrannollista 😂).

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s