Ällöttävät eliökohtaamiset Havaijilla

Pihalla niitä saa vilistää, mutta kotiin niiden ei tarttisi tulla. Tänään juuri poistin (kirkuen, myönnän, olen nolo) torakan suomiystäväni resortin sohvalta. Muurahaiset, hämähäkit ja banaanikärpäset kuuluvat kotonakin melkein jo sisustukseen, mutta muutamat eliöt saavat edelleen kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Saatatte tämän jutun luettuanne ymmärtää, miksi en ole itse kuvannut näitä eläinystäviä kertaakaan, vaan jouduin lainaamaan jokaisen kuvan muualta.

 

Screen Shot 2017-11-29 at 20.49.58
Wikipedia

 

Tuhatjalkaisia on täälläkin monenlaisia: harmittomia niljakkeita, joita harjailen viikottain ulko-ovemme edestä paremmille leposijoille, ja suuria punervia, joiden pisto sattuu kuulemma ihan tajuttomasti. Näitä suuria olemme saaneet pitää sisällä vieraanamme nyt kahdesti. On muuten jäätävää yrittää iskeä tällaista kipittäjää kuoliaaksi samalla, kun se suuntaa kohti makkarin sänkyämme. Samalla tulin siinä ajatelleeksi kaveriani, jonka kasvoilla kyseinen olento oli eräänä yönä tyytyväisenä kiipeillyt.

 

Screen Shot 2017-11-29 at 20.55.22
bugguide.net

 

Viime viikolla tunsin pehmeän hipaisun jalkaterässäni samalla, kun pesin vessassa meikkejäni. Sydämessä jysähti ja kun astuin taaksepäin, näin jalkani vieressä pienen skorpionin. Havaijilaiset yksilöt eivät ole vaarallisia, mutta mitä se nyt siinä auttoi. Päästin suusta äänettömän kiljaisun ja syöksyin olkkariin puolisoa hakemaan. Lupasin, etten aio hoitaa skorpionia pois päiviltään, vaan luotan työn miehelle. Paikallisen skorpionin pistosta on odotettavissa kovaa kipua ja turvotusta seuraavalle vuorokaudelle, mutta oireet häviävät todennäköisesti 24 tunnin kuluessa. Tämän pikku paholaisen päivät päättyivät Timberlandin pohjaan.

 

Screen Shot 2017-11-29 at 21.04.30
health.howstuffworks.com

 

Kun olin illan toipunut tästä kohtaamisesta, oli seuraavana aamuna luvassa uusi yllätys: joku virkeä kärpäsyksilö oli päässyt munimaan jonnekin seinän rakoon, ja keittiömme lattialla mönki joukko kellertäviä kärpäsentoukkia. Menetin välittömästi aamukahvihaluni ja Googlen ohjaamana aloin teurastaa näitä luvattomia tunkeilijoita. Keitin vettä ja kippasin niskaan. Operaatio oli melkonen yksi yhtä vastaan-taistelu, mutta päättyi surkeaan toukkien joukkomurhaan. Seinänraosta niitä mönki lisää vielä aamupäivään saakka.

Torakat ovat vielä pysyneet poissa sisätiloista, mutta takapihan nurmella niitä majailee melkoinen yhdyskunta. Jotain pistämiseen taipuvaisia hämähäkkejä tapaa toisinaan myös heti ulko-oven avattuaan, mutta vielä ovat pysyneet seiteissään.
Että semmosta. Vaaroja paratiisisa.

Puuroriisiä, ruisjauhoja, Pätkiksiä ja Thanksgiving

Eilinen Kiitospäivä oli melkoinen mainioiden tapahtumien kavalkadi. Söimme ystäviemme kanssa lounaan kampuksella melkein tuhannen muun iloisen juhlijan kanssa ja sillä välin oli kotiimme hiippaillut viisihenkinen joukko Suomesta. Lapsuudenystäväni tuli pariksi viikoksi häämatkalle uunituoreen puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa, ja ensitöikseen tyhjensi repullisen tuliaisia meidän olkkariin. Nyt on kaapit pullollaan suklaata, salmiakkia, lakua, jälkiuunileipää, kaurasatasta sekä xylitolia sen monissa muodoissa, muutamia mainitakseni. Olen tässä välillä haikaillut karjalanpiirakoiden perään, joten näppäränä leipureina ystäväni toi mukanaan sekä kaulimen (aivan iskemättömän Pirkan) että riisiä ja jauhoja. Piirakoista tulee varmasti upeita, sillä kokemusta kummallakaan niiden leipomisesta ei juurikaan ole. Tunnekokemus korvannee maun ja ulkonäöstä ei välitetä.

Nopeahkon kotonaolon jälkeen suuntasimme Waikoloaan, jossa tuuli niin ettei kyllä koskaan missään. Aivan innostuin liioittelemaan. Mutta kyllä tuuli. Sellaista havaijilaista talven tuntua eilisessä jo oli, kun merivesikin oli viileätä (minusta, muut uivat kyllä ihan tyytyväisen oloisena) ja auringonlaskun jälkeen asteita oli enää vain vähän parinkymmenen paremmalla puolella. Suomalaiset eskimot ovat menneet täällä virallisesti pilalle ja tottuneet niin tanakasti jatkuvaan ikihikeen, että nykyään jo tällaisissa lämpötiloissa paleltaa.

23998239_10159602009010203_1020166935_o
Matching shirts. Taas, aivan vahingossa. Suunta on ilmeinen: seuraavaksi on vuorossa samanlaiset tuulipuvut.

Eilen unohdin orkestroida ystäväjoukkomme yhteiskuvan, mutta muistanette tämän porukan, meidän ensimmäiset ystävät? Valitsette nyt sieltä vaan yhden korealaisperheen sekä kaksi blondia pitkätukkaa ja heidän puoliveriset puolisonsa lapsineen, niin löydätte eilisen joukkiomme. Lokaatiokin oli sama, tosin eilen söimme iltapalamme sisätiloissa. Suomalaisista ystävistämme meillä ei ole eiliseltä yhtään kuvatodisteita. En melkein voi uskoa.

Illalla yritin katsella porukkaamme vähän uudesta näkökulmasta, kun mietin, että miltähän tämä kaikki nyt ulkopuolisesta vaikuttaa. Tiedättekö, vähän samalla tavoin kuin katselee eri silmin kotikaupunkiaan, kun sitä näyttää vieraille. Tulin jotenkin entistä enemmän sille kannalle, että olemme kyllä löytäneet tuhannen ihmisen kampuksesta harvinaisen samanhenkiset tyypit seuraksi. Jotenkin pata kantensa aina löytää, miten lie se sitten tapahtuukin.

24008237_10159602050000203_1463494508_o

Kun jo hieman lasten nukkumaanmenon jälkeen teimme lähtöä, ohjasin viisivuotiasta Kuopusta yhdellä sanalla, pissalle! Yksi miehistä kysyi, että tarkoittiko sana suomeksi tule. No, it means that she needs to pee now. Hetken naurettuamme tämä kanadalainen meni puolisoni luoksi aikomuksissaan yllättää tämä juuri oppimallaan sanalla. Muutamat äänteet vaan vähän pyöristyivät sanojan suussa ja hän meni riemuissaan hihkaisemaan siipalleni, että bisselle! Ja mitäs muuta mies siihen kuin Yes! I’m in! Ihan vaikka kaikki miehet siitä niin kimpassa nyt saman tien.

Suomen kieli on ihana.

Unelmieni unelmakoti

Lydas antoi niin maukkaan kuvauksen unelmakodistaan, etten voinut olla tarttumatta samaan haaveiluun.

Oma unelmakotini olisi selkeälinjainen, valkoinen, kaksikerroksinen kivitalo. Eteinen avautuisi suurena ja sitä ympäröisi kauttaaltaan peilikaapistot, jokaiselle perheenjäsenelle oma. Sinne saisi sitten kukin tyylillään sulloa omat pihatamineensa, joihin toki täällä lukeutuvat lähinnä vain kengät ja hatut. Hienoa näissä kaapeissa olisi etenkin automaattinen hiekkaimuri sekä jalkahikituuletin (tällä en ollenkaan viittaa siihen, että jonkun kengät meillä haisisi, mutta ihan noin varokeinona). Yksi kaappi olisi sellainen paddle boardit, aurinkorasvat, piknikviltit, aurinkovarjot, märät uikkarit ja pyyhkeet sekä snorklauskamat syövä yksilö, joka kuivattaisi ja järjestäisi ne perheen bondaillessa olohuoneessa. Sieltä sitten voisi ihan vaan nimellä kutsumalla saada tarpeisiinsa sopivat kamat valmiiksi kassiin pakattuna, kun uusi rantapäivä taas koittaisi. Ennen kuin sisäänpyrkijä voisi eteisen kynnyksen ylittää, ovenkarmit kiskaisisivat hellästi kaiken hiekan pois myös sieltä, minne aurinko ei paista. Eli päänahasta.

Eteisen ovelta avautuisi näkymä valtavaan oleskelutilaan (eikä suoraan keittiöön, kuten täällä kaikissa kodeissa), jonka päävärinä toimisi puhdas valkoinen. Huonekaluissa näkyisi kaunis, skandinaavinen linja, eivätkä ne likaahylkivien pintojensa ansiosta koskaan olisi täynnä ruokatahroja tai muita, kysymyksiä herättäviä märkiä länttejä. Kalliit arvoesineet ja perheen perinnehopeat pysyisivät sisäänrakennettujen anturiensa ansiosta rauhassa, sillä ken niihin koskee, saa tuntea anturien piston.

Kalliilla arvoesineillä tarkoitan mustiin kehyksiin puettuja julisteita ja pöytälamppuja, perinnehopeoilla en niin yhtään mitään.

0CbIp1HsSJ2op1a6Oxp9rA_thumb_197f

Keittiö olisi valkoinen, siinä olisi kaunis tumma kivipinta ja puhetta ymmärtävä kahvinkeitin. Sellainen kiva, että siltä voisi tilata vaikka vaniljalaten tai pumpkin spice chain millä tahansa maitovaihtoehdolla. Ja sellainen blenderikin siellä olisi, että se sisuksistaan loihtisi yrtit ja marjat ja muut superruuat sisältävät smoothiet, mehulingosta puhumattakaan. Toki edelleen tykkäisin kokata ja leipoa, joten jääkaappi olisi sillä tavalla yhteistyökykyinen, että se täyttäisi aina itse itsensä. Toiveideni mukaan, ajatuksiani lukien. Lajitellut jätteet syöksyisivät ääntä pitämättä maan nieluun aina öisin. Joku pesisi sen jälkeen biojäteastian.

Lapsilla olisi isot omat huoneet ja molemmilla parvet. Huoneet pysyisivät aina siistinä äärimmilleen viedyn lelusäilytysjärjestelmänsä (ja tekniikan, joka estäisi illalla kiipeämästä parvelle, jos huone olisi siivoton) ansiosta. Molemmilla olisi koko seinän mitalta vetolaatikkotilaa niin, että jokaiseen pieneen laatikkoon saisi lajiteltua kamppeet yksityiskohtaisen tarkasti: yhteen legoukkojen päät, toiseen kypärät, kolmanteen my little ponien irrotettavat harjat, toiseen itse ponit ja niin edelleen. Piirustuspaperia saisi aina seinästä kohteliaasti tilaamalla lisää ja värikynät, vesivärit ja tussit olisivat sievässä järjestyksessä papereiden vieressä. Valmiit taideteokset niputtuisivat automaattisesti esittelykuntoon, minkä jälkeen ne arkistoituisivat sopuisasti kassaholviin.

Jos tietynlainen meteli nousisi lastenhuoneissa liian korkeaksi, laskeutuisi katosta äänieristeseinät, jotka toimisivat kätevästi myös muistutuksena siitä, että nyt on tullut vähän liikaa mekkaloitua. Seinät nousisivat ylös, kun niiltä pyytäisi kauniisti anteeksi. Sama toistuisi, jos huoneessa riideltäisiin. Silloin anteeksipyynnön kylkeen pitäisi lisätä vielä halaus. Sekä sisarukselle että seinälle.

P7QLEyfmTLivzcSM279z4Q_thumb_1982

Makuuhuoneen kyljessä olisi omat, järjestyksessä pysyvät vaatehuoneet (jossa vaatteet myös silittyisivät ihan vaan henkarissa roikkumalla) sekä oma kylpyhuone porealtaineen. Talossa olisi myös sellainen huone, jossa siellä olija saisi täyden rauhan istua täydellisessä hiljaisuudessa ja vain tuijottaa ulos. Jollain tavalla pehmustettu se voisi hyvin olla.

Oikein sellainen lämminhenkinen koti se olisi, että sen lattioilla olisi mahdoton juosta (paitsi hädässä, mutta tämän askelluksen lattia tunnistaisi) ja jonka pinnoilla ei sormen(tai elämän)jälkiä tavattaisi. Riippumatot, sohvat, lepotuolit ja erilaiset kutsuvat rentousnurkkaukset olisivat tämän kodin keskiössä. Ja valtava ruokapöytä, jonka ääressä olisi usein ystäviä syömässä.

Ikkunasta avautuisi näkymä valtamerelle ja pihalla huojuisivat palmut. Pihan uima-altaasta voisi liaanin varassa hypätä suoraan myös mereen. Terassilla olisi kiva katsella ulapalle laskevaa aurinkoa aina iltaisin. Terassin pihakalusteet tarjoisilivat jäähdytettyä valkoviiniä ja muita virkokkeita toiveiden ja iän sallimissa rajoissa.

Tällaisia kotiunelmia! Kyllä minä voisin tässä talossa uskoa viihtyväni.