Kirjoitin ensin otsikon, sitten tämän postauksen. Ja huomasin, että toimin kuten useimmiten: pääsen vastaukseen lopulta piiitkän taustakartoituksen jälkeen ja kautta. Mutta olkoon näin. Tervetuloa siis kurkistamaan tämän bloggaajan historiikkiin, koska sehän se on kiinnostavaa sellainen. Minä katsokaas en ole tässä ihan ensimmäistä kertaa asialla.
Aloitin bloggaamisen melkein viisi vuotta sitten yhden kaksivuotiaan ja yhden kaksikuisen äitiyslomalta ihan yhden illan päähänpistosta, tietämättä bloggaamisesta yhtään mitään. En minä osaa sanoa, mitä siitä nyt niin pitäisi etukäteen tietääkään, mutta en ollut aiemmin edes lukenut blogeja. Siinä mielessä vähän yllättävää, että päätin sitten alkaa kirjoitella sellaista itse.
Blogin nimi oli Vähänpä tiesin ja kuvasi kahteen sanaan kiteytettynä tunteitani vanhemmuudesta. Kun eihän se nyt mennyt yhtään niin kuin Strömsössä tai kuten kuvittelin tai sillain kuin teillä muilla. Sieltä sitten tummien silmänalusten ja puklurättien varjoista aloin kirjoitella kokemuksistani ja yhtäkkiä löysinkin ihan uuden maailman: blogia ahkeraan kommentoivat ihmiset. Ja koska minullakin oli silloin vain aikaa, luin ja kommentoin aivan intona muiden blogeja.
Oikeasti en tiedä, miten silloin ehdin niin paneutua siihen muiden mainioiden blogien kommentoimiseen. Nyt en ehdi millään, vaikka haluaisin. Hyvä, jos ehdin omaani kirjoittaa.
No mutta, silloin oli toisin. Olimme kaikki niin kovin ahkeria ja omaankin pieneen blogiini kommentteja tuli paljon. Sellaista aktiivista sakkia oli se. Ja sitten me keksittiinkin yhdellä porukalla joku kaunis kevätpäivä, että nähtäiskö. Ja niillä treffeillä oli niin tajuttoman hauskaa, että näimme useamminkin vähän eri kokoonpanoilla siitä lähtien, viimeksi tämän vuoden maaliskuussa.
Osa meistä on sittemmin lopettanut bloggaamisen (toiset meistä lopettaneet, aloittaneet, lopettaneet, aloittaneet) ja toiset jatkaneet kasvattamista ja voittaneet palkintoja ja vallan ammatikseen tekevät. Mahtavia tyyppejä kaikki.
Sitten aloitin taas työt ja alkoi ahdistaa ajatus, että kaikki sydänveriset kirjoitukseni löytävät oppilaideni tai heidän vanhempiensa näkökentille. Lopetin. Sitten aloitinkin jossain vaiheessa taas uudestaan, Perillä-nimisellä blogilla. Nimi ei viitannut siihen, että yhtäkkiä olinkin sitten perillä kaikesta, vaan enemmänkin Jon Kabat-Zinnin ajatukseen siitä, että olet jo perillä siinä kaikessa keskeneräisyydessä. Että kaikki on niin kuin ihan hyvin sillain miten nyt sitten onkin.
Kirjoittelin niitä näitä ja yhtäkkiä yksi postauksistani lähti viraaliksi. Se saattaa edelleen kaikessa yllättävyydessään olla yksi elämäni absurdeimpia kokemuksia. Sitten aloitinkin töiden lisäksi vielä opiskelut ja laitoin senkin blogin salasanan taakse, koska jostain oli karsittava. Olin varma, etten aloittaisi enää koskaan uudelleen.
Kun sitten lähtömme läheni, monet kaverit alkoivat pyytää blogia. Ehkä sinnikkäin heistä oli Hanne, joka jaksoi perustella, miten kivaa se on. Ja niinhän se on, olin aivan unohtanut!
Nykyään yksi parhaimpia ja keskustelevimpia yhteisöjä mulle ja mun näkövinkkelistä on Ulkosuomalaisten blogit-ryhmä, jossa otetaan ihanan aktiivisesti kantaa kaikkeen. Sinne voi kuka tahansa hakeutua jäseneksi, jos ulkomailla asuvien jutut kiinnostavat. Ryhmä on huippu! Ja sieltä on alkanut löytyä hauskoja tuttuja kasvoja, joista aina ajattelen, että voisinpa tavata heidät livenä. Nyt olen pikkusen kaukana blogitreffejä ajatellen, mutta ehkäpä ensi kesänä Suomen-lomalla, mistäs sitä tietää.
Hieman kautta rantain pääsen vihdoin siis tähän päivänpolttavaan kysymykseen: miksi rakastan bloggaamista. No, ihmisten takia. Kontaktien, naurujen, jaettujen ahdistusten. Lukjioiden, jotka lukevat ja niiden, jotka lisäksi sanovat jotain. En varmasti jaksaisi kirjoittaa kovin kauaa, jos teitä ei olisi.
Jos kirjoittaminen kiinnostelee, niin suosittelen aloittamaan.
Konalla 
Miten niin lopettanut, aloittanut, lopettanut, aloittanut… 😂
TykkääTykkää
Hahahaha! Viittasin itseeni 😀 Tokikaan en ole ainoa, mutta great minds think alike and sekoilee alike.
TykkääTykkää
Paras porukka! Hyvä että se lopettaa-aloittaa-lopettaa kuitenkin yleensä palautuu aina aloittamiseen 🙂
Mahtavaa että aloitit taas! Ps. Mikä se viraaliteksti olikaan?
TykkääTykkää
Mahtava porukka, parhaat naurut 🙂 Se viraaliteksti oli se yks parisuhdepostaus. Huh hullua, yli 300 000 klikkausta, yli 100 000 yksilöä. Ööö..
TykkääLiked by 1 henkilö
Woah! Hullut luvut! 💪🏻
TykkääTykkää
Joo! Ihan pimeet. Sellanen yksittäinen kertarykäisy.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tätä sun blogia on kyllä kiva lukea, olen seurannut ihan ensipostauksesta saakka. On mielenkiintoista lukea sun kokemuksia sieltä, ihan elävästä elämästä, kun mulle Havaijin iso saari jäi lyhyen loman jälkeen mieleen paratiisisaarena. Suuri haave on päästä sinne uudelleen vähän pidemmälle lomalle 😊
TykkääTykkää
Voi että, kiitos että olet kulkenut reissussa mukana! Täällä on paratiisia ja muutakin puolta, pakkastakin tällä hetkellä tuolla vuorella. Niin monipuolista, että koettavaa riittää. Toivon, että haaveesi toteutuu ja jos satutaan saarelle yhtä aikaa, niin tavataan! 😀
TykkääTykkää
Ehdittiin vähän kiertää saarta ja mentiin mukamas Mauna Kealle katsomaan tähtitaivasta. Sellainen romanttinen turistiretki oli suunnitelmissa. Arvaa vaan, oliko sinä iltana tähtienkatselukeli…?
Sit kun tullaan niin laitan sulle viestin 🙂
TykkääTykkää
Ehdottomasti! Ja toi onkin aina sellasta arpapeliä, että sattuuko olemaan pilviä vai ei. Usein kuitenkin on! Vuoret kerää niitä hyvin eteensä.
TykkääTykkää
Heippa!
Täällä myös luokanope joka haaveilee opettamisesta ulkomailla. Mutta mistä rohkeus lähtemiseen? Blogiasi on kiva lukea ja olenkin lukenut sitä ihan alusta alkaen. 🙂
TykkääTykkää
Onpa kiva kuulla! Rohkeasti sitä kannattaa elää, ettei vanhana kaduta. Aina pääsee takaisin! Rohkeus löytyy susta kyllä, älä sitä epäile. 😊
TykkääTykkää
Noh sullahan on paljon kokemusta bloggaamisesta. Mä olen myös lukenut alusta lähtien sun juttuja ja on sellainen olo että olet joku tuttu. Ja jotenkin tämä blogiyhteisöön kuuluminen yhdistää. Terkkuja sinne.
TykkääTykkää
Niin se yhdistää! Se on kyllä jännä, miten sitä alkaa ikään kuin tuntea ihmisiä blogien kautta. Kyllähän jokainen jonkun palan itsestään tänne laittaakin!
TykkääTykkää
Olet oikeassa siinà ettà Ulkosuomalaisten blogit on huippuryhmà. Tàytyisi oikeastaan kàydà vilkaisemassa jonain sateisena pivànàà kaikkia jotka sinne kirjoittaa, saattaisi lòytyà muitakin joista pidàn, sillà siellà on vàhàn joka menoon. Minulla on niin màtà puujalkahuumori, ettà joskus olen saanut ihan kylmààvià vastauksia joiltain nuorilta tosikoilta jostain ”vààràntyylisestà” vastauksesta….ei oo tajunneet hahhaa, ei edes kun yritin sanoa ettà se oli vanhemman lukijan huuli!
Jànnàà on miten saattaakin myòtàtuntea niin syvààn joidenkin ihan vieraiden ja toisella puolella maailmaa asuvien puolesta!
Sinun blogisi on yksi suosikeistani, siksi ettà kirjoitat niin ettà asiat todella vàlittyvàt, ja siksikin ettà kokonaisen perheen làhtò haaveiden perààn on jotain niiiiin valtavaa ettei sità voi kun kompata!
Se ettà voi vain nàpsytellà suomeksi tekstin joka leviàà ilmaiseksi kaikille, ja pitàà yllà kielitaitoa on myòs mahtavaa meikàlàiselle, joka on saanut takaisin àidinkielensà tàmàn mòòpelin kanssa.
Kun itse làdin maailmalle haaveitteni peràssà kirjoitettiin paperisia kirjeità, ja joskus pari kertaa vuodessa soitettiin…matkustaminen oli niin kallista ettà sità harrastettiin tavallisen tuloilla noin 5 vuoden vàlein, varsinkin kun oli vielà opinnot pààllà…ja sitten olikin jo lapset ja perhe!
Kiitos ettà jaksat
1
TykkääTykkää
Voi että, kiitos ihanasta kommentista! Aivan parasta kuulla tällaista palautetta! Kiitos, että luet 😊 On tämä tosiaan mahtavaa, että eletään nyt aikaa, jolloin on helpompi pitää yhteyttä kaikkialle ja siinä mielessä välimatkat pienenevät. Lapsillekin Skypetreffit ja videopuhelut Suomeen on tosi tärkeitä, varsinkin, kun tänne saakka ei vieraita ole ruuhkaksi asti. Kaikkea hyvää! 😊
TykkääTykkää