Puuroriisiä, ruisjauhoja, Pätkiksiä ja Thanksgiving

Eilinen Kiitospäivä oli melkoinen mainioiden tapahtumien kavalkadi. Söimme ystäviemme kanssa lounaan kampuksella melkein tuhannen muun iloisen juhlijan kanssa ja sillä välin oli kotiimme hiippaillut viisihenkinen joukko Suomesta. Lapsuudenystäväni tuli pariksi viikoksi häämatkalle uunituoreen puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa, ja ensitöikseen tyhjensi repullisen tuliaisia meidän olkkariin. Nyt on kaapit pullollaan suklaata, salmiakkia, lakua, jälkiuunileipää, kaurasatasta sekä xylitolia sen monissa muodoissa, muutamia mainitakseni. Olen tässä välillä haikaillut karjalanpiirakoiden perään, joten näppäränä leipureina ystäväni toi mukanaan sekä kaulimen (aivan iskemättömän Pirkan) että riisiä ja jauhoja. Piirakoista tulee varmasti upeita, sillä kokemusta kummallakaan niiden leipomisesta ei juurikaan ole. Tunnekokemus korvannee maun ja ulkonäöstä ei välitetä.

Nopeahkon kotonaolon jälkeen suuntasimme Waikoloaan, jossa tuuli niin ettei kyllä koskaan missään. Aivan innostuin liioittelemaan. Mutta kyllä tuuli. Sellaista havaijilaista talven tuntua eilisessä jo oli, kun merivesikin oli viileätä (minusta, muut uivat kyllä ihan tyytyväisen oloisena) ja auringonlaskun jälkeen asteita oli enää vain vähän parinkymmenen paremmalla puolella. Suomalaiset eskimot ovat menneet täällä virallisesti pilalle ja tottuneet niin tanakasti jatkuvaan ikihikeen, että nykyään jo tällaisissa lämpötiloissa paleltaa.

23998239_10159602009010203_1020166935_o
Matching shirts. Taas, aivan vahingossa. Suunta on ilmeinen: seuraavaksi on vuorossa samanlaiset tuulipuvut.

Eilen unohdin orkestroida ystäväjoukkomme yhteiskuvan, mutta muistanette tämän porukan, meidän ensimmäiset ystävät? Valitsette nyt sieltä vaan yhden korealaisperheen sekä kaksi blondia pitkätukkaa ja heidän puoliveriset puolisonsa lapsineen, niin löydätte eilisen joukkiomme. Lokaatiokin oli sama, tosin eilen söimme iltapalamme sisätiloissa. Suomalaisista ystävistämme meillä ei ole eiliseltä yhtään kuvatodisteita. En melkein voi uskoa.

Illalla yritin katsella porukkaamme vähän uudesta näkökulmasta, kun mietin, että miltähän tämä kaikki nyt ulkopuolisesta vaikuttaa. Tiedättekö, vähän samalla tavoin kuin katselee eri silmin kotikaupunkiaan, kun sitä näyttää vieraille. Tulin jotenkin entistä enemmän sille kannalle, että olemme kyllä löytäneet tuhannen ihmisen kampuksesta harvinaisen samanhenkiset tyypit seuraksi. Jotenkin pata kantensa aina löytää, miten lie se sitten tapahtuukin.

24008237_10159602050000203_1463494508_o

Kun jo hieman lasten nukkumaanmenon jälkeen teimme lähtöä, ohjasin viisivuotiasta Kuopusta yhdellä sanalla, pissalle! Yksi miehistä kysyi, että tarkoittiko sana suomeksi tule. No, it means that she needs to pee now. Hetken naurettuamme tämä kanadalainen meni puolisoni luoksi aikomuksissaan yllättää tämä juuri oppimallaan sanalla. Muutamat äänteet vaan vähän pyöristyivät sanojan suussa ja hän meni riemuissaan hihkaisemaan siipalleni, että bisselle! Ja mitäs muuta mies siihen kuin Yes! I’m in! Ihan vaikka kaikki miehet siitä niin kimpassa nyt saman tien.

Suomen kieli on ihana.

6 vastausta artikkeliin “Puuroriisiä, ruisjauhoja, Pätkiksiä ja Thanksgiving

  1. Ihana kuva teistä! 🙂 Hyviä niistä piirakoista tulee. Kerran joku minun piirakkakuvaa kommetoi että ompas rujon näköisiä, mutta eipä sillä väliä kun maku oli sama. Olen muuten täällä tehnyt riisipuuroa Mahatma-riisistä jota on melkein joka kaupassa. Siitä tulee ihan hyvää mutta eikä kestäkkään yhtä kauaa kuin suomalaisen riisin hämmentäminen. Ruisjauhoja löytyy RedMills:ltä erikoisjauhojen osastolta tai tilaamalla.

    Tykkää

    1. Voi kiitos vinkeistä! Onpa hyvä tietää. Mä nimittäin olen täällä kaivannut melkein vain karjalanpiirakoita, marjojen lisäksi. Muita ilman selviän, mutta näitä on ikävä. Ihanaa, jos jatkossakin voi niitä omia, rujon näköisiä leipoa 😉 Kiitos kovasti myös kehuista, harvoin meidän kuvat onnistuu mutta tuossa näytetään ihan itseiltämme, heh 😄

      Tykkää

    1. Riina kiitos, kauniisti sanoit! Ja kyllä me ollaankin nyt. Pahin puristus on takana ja täällä on hyvä olla! Toivottavasti teille kuuluu hyvää ❤️

      Tykkää

      1. Ihanaa ❤ Minä en voi sanoa, että pahin puristus olisi vielä takana, mutta silti kyllä suht hyvää kuuluu ja ollaan aika onnellisia. 😊

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s