Pihalla niitä saa vilistää, mutta kotiin niiden ei tarttisi tulla. Tänään juuri poistin (kirkuen, myönnän, olen nolo) torakan suomiystäväni resortin sohvalta. Muurahaiset, hämähäkit ja banaanikärpäset kuuluvat kotonakin melkein jo sisustukseen, mutta muutamat eliöt saavat edelleen kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Saatatte tämän jutun luettuanne ymmärtää, miksi en ole itse kuvannut näitä eläinystäviä kertaakaan, vaan jouduin lainaamaan jokaisen kuvan muualta.
Tuhatjalkaisia on täälläkin monenlaisia: harmittomia niljakkeita, joita harjailen viikottain ulko-ovemme edestä paremmille leposijoille, ja suuria punervia, joiden pisto sattuu kuulemma ihan tajuttomasti. Näitä suuria olemme saaneet pitää sisällä vieraanamme nyt kahdesti. On muuten jäätävää yrittää iskeä tällaista kipittäjää kuoliaaksi samalla, kun se suuntaa kohti makkarin sänkyämme. Samalla tulin siinä ajatelleeksi kaveriani, jonka kasvoilla kyseinen olento oli eräänä yönä tyytyväisenä kiipeillyt.
Viime viikolla tunsin pehmeän hipaisun jalkaterässäni samalla, kun pesin vessassa meikkejäni. Sydämessä jysähti ja kun astuin taaksepäin, näin jalkani vieressä pienen skorpionin. Havaijilaiset yksilöt eivät ole vaarallisia, mutta mitä se nyt siinä auttoi. Päästin suusta äänettömän kiljaisun ja syöksyin olkkariin puolisoa hakemaan. Lupasin, etten aio hoitaa skorpionia pois päiviltään, vaan luotan työn miehelle. Paikallisen skorpionin pistosta on odotettavissa kovaa kipua ja turvotusta seuraavalle vuorokaudelle, mutta oireet häviävät todennäköisesti 24 tunnin kuluessa. Tämän pikku paholaisen päivät päättyivät Timberlandin pohjaan.
Kun olin illan toipunut tästä kohtaamisesta, oli seuraavana aamuna luvassa uusi yllätys: joku virkeä kärpäsyksilö oli päässyt munimaan jonnekin seinän rakoon, ja keittiömme lattialla mönki joukko kellertäviä kärpäsentoukkia. Menetin välittömästi aamukahvihaluni ja Googlen ohjaamana aloin teurastaa näitä luvattomia tunkeilijoita. Keitin vettä ja kippasin niskaan. Operaatio oli melkonen yksi yhtä vastaan-taistelu, mutta päättyi surkeaan toukkien joukkomurhaan. Seinänraosta niitä mönki lisää vielä aamupäivään saakka.
Konalla 
Yäääh, valitettavasti voin samaistua tähän tekstiin eikä nyt tarvi näistä itse edes kirjoittaa. Nuo centerpidet on kyllä niin ällöttäviä (ja vaarallisia) että aika tarkoin täällä illalla kuljen ja katselen seinänvieret. Mutta aina välillä niitä täällä vilistää silti, kuten myös muita ällötyksiä.. 🤐😓
TykkääTykkää
Jep! Centipedet on kyllä ihan pahimpien joukossa. Eivät tappavia, mutta pisto on extremely painful, aivan kuten skorpioineilla täällä. Ihanaa.
TykkääTykkää
Olen ollut pitkään onnekas, enkä kotona Lontoossa tai maailmalla reissatessa ole koskaan törmännyt mihinkään ällöttäviin eliöihin. Kunnes… 😀 Olin Balilla lentokentällä odottamassa paluuta Kuala Lumpuriin. Lähdin käymään vessassa ennen boardingia ja jätin kaiken omaisuuteni poikaystävän hellään huomaan siksi ajaksi. Kun tulin takaisin ja meinasin ottaa hörpyn vesipullosta, korkin päällä istuskeli tyytyväisenä torakka. Olisin varmaan voinut osallistua maailmanmestaruuskisoihin keihään heitossa, niin pitkälle se vesipullo lensi. 😀
TykkääTykkää
Hahaha! Voin niin hyvin kuvitella! 😂 Toivottavasti et osunut ketään matkalla. Torakat herättää kyllä kylmiä väreitä.
TykkääTykkää
Centipedet ovat ällöttäviä ja pelottavia. Hawaijilla niistä osa on aika myrkyllisiäkin. Niiden lisäksi meillä oli Kaneohessa (Oahun saarella) asuessa sisälläkin niitä nyrkin kokoisia lentäviä torakoita, joita tuijoittelin aina illalla nukkumaan mennessä. Yök! Täällä San Diegossa on päästy huomattavasti vähemmällä, vaikka löysinkin toki juuri hiiren meidän makuuhuoneen lattialta. Onneksi meillä on kaksi kissaa! Ne tykkäävät herkutella myös randomeilla ötököillä, jotka eksyvät sisälle.
TykkääTykkää
Hiiri makuuhuoneessa, makoisaa kerta kaikkiaan! Mä en ole vielä saanut vieraaksi sisään lentäviä torakoita, toivon tilanteen pysyvän näin. Mutta totta, isoimmat centipedet ovat ihan kauheita ja myrkyllisiä, vaikkakaan eivät ”generally fatal for humans”. Yöh. Pitää katsella varpaisiin aina välillä, ettei tule yllätetyksi.
TykkääTykkää
Huh noita kärpäsentoukkia ja tuhatjalkaisia – ja skorpioneja! Nyt on ollut paljon kirjoituksia torakkakohtaamisista ja muista ötököistä, ja niiden innostamana minäkin kirjoitin torakoista omassa blogissani just. Onneksi meillä ei ole skorpioneja. Ikkunat varmaan hajoaisivat kiljunnastani, jos näkisin sellaisen kodissani.
TykkääTykkää
Haha, voin niin hyvin ymmärtää. Kävin lukemassa torakkataistelustanne, voi teitä! Vaikka punkit ja kyykäärmeet mahdottoman kamalia kotimaassa ovatkin, etenin punkit, ne harvoin änkeävät tällä tavoin reviirille. Meidän toukat, ne joita en saanut hengiltä, lentelivät täällä tänään onnellisna ympyrää. Meinasin pyörtyä.
TykkääTykkää
Ei sitä Skorpionia olisi tarvinnut tappaa se oli väärin tehty!.. En tarkoita mitään pahaa mutta ei kaikkia kuulu aina tappaa!… Olisitte ottanut sen elävänä jonnekin purkkiin ja päästäneet vapaaksi!.. En tarkoita mitään pahaa!..
TykkääTykkää
Asia selvä 😄
TykkääTykkää