Suomalaisten matkabloggaajien omat suosikkipostaukset vuonna 2017

Elämme Havaijilla vuoden viimeisen päivän aamua. Vuosi 2017 muutti elämäni ja olisin voinut kirjoittaa siitä vaikka miltä kulmalta näin vuoden vaihtumisen kunniaksi. Ehkä tartun asiaan vielä alkavan vuoden puolella, kun saan ajatuksiin jotain rotia.

26178585_10159748496055203_437976647_o

Nyt halusin kuitenkin linkata teille paljonkin hyvää luettavaa. London and Beyond-blogin Leena-Mari keräsi blogiinsa yli kuudenkymmenen bloggaajan parhaat matkajutut tältä vuodelta. Vaikka oma blogini ei varsinainen matkablogi olekaan, sain linkata listaan mukaan oman, tuoreimman reissujuttuni.

Listassa on mahtavia juttuja, hienoja blogeja, hyviä ihmisiä. Kannattaa lukea. Juttu löytyy täältä.

Hyvää ja onnistunutta uuttaa vuotta jokaiselle! Kiitos kaikille tänä vuonna blogia lukeneelle ja juttuja kommentoineelle. Teette tästä hommasta mielenkiintoista ja kivaa.

Päivän patikkaretki etelään

Big Island on ihan käsittämättömän upea. Saaren maisemat muuttuvat silmiinpistävästi aina lyhyen ajomatkan jälkeen: löytyy sademetsää, kuivaa laavakenttää, ruohokenttää, vuorta (ja tällä hetkellä yhdellä niistä myös lunta) sekä hiekkarantoja, valtavia laaksoja ja ikivanhoja metsiä. Lähdimme puolison kanssa kahden tänään ajelemaan kohti Yhdysvaltojen eteläisintä kärkeä, vajaan parin tunnin ajomatkan päähän meidän kotoa. Parkkeerasimme vanhan Hyundaimme muiden autojen sekaan reilun neljän kilometrin päähän Green Sand Beachista, joka myös Papakolean nimellä tunnetaan, ja lähdimme patikoimaan.

Kävelimme rannalle melkein tunnin. Päivä oli melkoisen lämmin ja vastaamme tuli ihmisiä niin bikineissä kuin pelkissä kalsareissakin. Astelimme, etenkin alkuun, vallan vauhdikkaasti ja naureskelimme reippautemme luuloissa (toki aivan hyväntahtoisesti) keskenämme autokyydin maksaneille porukoille. No, sen naurun söimme kyllä myöhemmin. Ensimmäinen parin litran vesipullo hupeni menomatkalla ja toista yritimme säästellä paluumatkaan. Seura oli kyllä iloista ja maisemat komeat. Kuten toki seurakin, mutta tänään katselin enemmän maisemia.

26132985_10159748488405203_781327042_o26142332_10159748498490203_1136787447_o26133665_10159748587075203_1843454178_o26179366_10159748490605203_334165523_o26145344_10159748587960203_1316116574_o

Kannatti patikoida. Ranta oli upea, aivan ihana. Melkoisen täynnä kyllä, mutta mitäpä se nyt haittaa. Kävimme snorklailemassa, käsi kädessä. Ennen kuin joku siellä nyt oksentaa, niin tarkennetaan sen verran, että mua alkoi vetää varpaasta kipeästi suonta siellä syvyyksissä ja siippa jeesasi tasapainottamalla matkantekoa. Kaunista oli, mutta ei tokikaan Two Stepsin voittanutta.

Tunnin patikoinnin ja pidemmän pulahtamisen jälkeen ei kyllä millään meinannut jaksaa ajatella kävelyä takaisin parkkikselle. Onneksemme kohtasimme iloluonteisen, paikallisen uber-kuskin, joka lastasi väsynyttä väkeä seisomapaikoille pickup truckinsa lavalle hintaan kymppi per pää. Rystyset valkoisena rutistin matkan ajan metallista reunakaidetta ja toivoin, etten kolauta siihen kuopissa kylkiluitani. Pikkusen myös jännitti, kun auto kippasi vinoilla teillä johonkin 45 asteen kulmaan (en todellakaan oikeasti tiedä) ja moottori meinasi välillä sammua pieniin ylämäkiin. Hiukset hulmuten sitä mentiin ja tuntui, että auto ajoi ihan sairaan kovaa onnettoman huonokuntoisilla teillä. Todellisuudessa mentiin ehkä kolmeakymppiä.

Rannan jälkeen käytiin vielä Yhdysvaltojen eteläisimmässä kärjessä, South Pointissa. En hypännyt. Meri oli kyllä kutsuva, mutta ei niin kutsuva. Sen verran nössö olen, etten olisi uskaltanut.

26132984_10159748492525203_1163596305_o

Päivä sai vielä arvoisensa päätöksen, kun ajeltiin takaisin Konalle. Aurinko laski liekinpunaisena vasemmalla ja sen sijaan, että oltaisiin menty heti kotiin, ajelimme vanhalle lentokentälle. Nappasimme pyyhkeet kainaloon ja menimme rannalle katselemaan tähtiä. Kuu loisti silmiin, emmekä puhuneet toisillemme sanaakaan. Jotain Jay-Z:n Blueprintiin liittyvää selostusta siinä kuunneltiin.

Sitä mä kyllä samalla siinä mietin, että onpa meillä uskomaton uusi koti tätä nykyä.

Konan kaunein joulu

Mä tykkään joulusta ja siihen kuuluvista, joka vuosi toistuvista, omista rutiineista, kuten soittolistasta (joo tiedättekö, Mariah Careyn All I want for Christmas ja Loirin Sydämeeni joulun teen, ai että). Tänä vuonna kuunneltiin uutena Club for Fiven Joulun Parhaat-levyä ja vitsit kun olikin hyvä. Siinä autossa Konan pohjoisosia ajellessamme, palmujen huojuessa oikealla ja meren kimmeltäessä vasemmalla, tunnelmoitiin muun muassa Varpusta jouluaamuna. Ei sopinut sitten yhtään maisemaan se. Muutenkin vähän haki tämä oma joulufiilis, koska linkitän sen tietynlaiseen arvokkaaseen melankoliaan, jota niin rakastan, ja toki pimeään ja kylmään. Kaikki edellä mainitut paistavat täällä poissaolollaan, ihan sillä lailla kirjaimellisesti.

Ensimmäinen joulumme tropiikissa on juhlittu kuitenkin onnistuneesti leppoisin menoin. Ennen aattoa otin asiakseni keksiä kivoja tarjoiltavia välipalaksi joulupuuron (ystäväni toi Risellaa Suomesta) ja illallisen välissä. Pinterest on siitäkin ihana, että siellä pääsevät inspiroitumaan me vähän toistaitoisemmatkin. Kauniit kuvat luovat uskoa kömpelöihin käsiin ja saavat luottamaan omaan osaamiseen, vähän liikaakin.

Laitoin äitini pilkkomaan kiivit ja asettelemaan ne kuusen muotoon samalla, kun itse järjestelin tonttuja riviin. Hirmu kivat tuli. Esillepano oli ennen kaikkea aivan ensiluokkainen ja työnjälki kuin esikuvillaan.

Screen Shot 2017-12-25 at 20.23.27
Strawberry Santas by Smart School House
26104736_10159740643495203_317212426_o
Mansikkatonttuloiset by yours truly.

26102107_10159740643595203_1561322073_o

Jouluillallisen salaatin meinasin asetella joulukranssin muotoon, mutta jostain syystä jäi tekemättä.

Toisaalta, ei mikään näytä täällä keltaisen kemmeltäessä seiniltä ja vanhojen huonekalujen varjossa kauniilta kuitenkaan. Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, kun vielä asuttiin valkoisessa kodissa ja syötiin ruokamme ihan itse ostamistamme astioista. Huomaatteko kuitenkin yrityksen? On orkideaa ja kornia valoporoa tunnelmaa luomassa, jouluomenista puhumattakaan.

26134077_10159740643790203_994948515_o

Olemme koko sakki jouluruokien ystäviä noin suurin piirtein, mutta täällä niitä ei oikein jaksanut alkaa itse alusta saakka vääntämään. Päädyimme ostamaan kinkkua ja kalkkunaa muille, ja mulle ja vähän muille graavilohta. Äitini loihti jonkun ihmeen hyvän riisin, jonka seassa oli granaattiomenan siemeniä ja pistaasipähkinöitä ja jotain taikaa. Vesimelonista sivaltelin piparkakkumuoteilla tähtien ja sydänten muotoisia paloja, mitä etenkin Kuopus osasi arvostaa. Lapset saivat kumpikin toivoa juhlapöytään omat lempiruokansa, joten heidän lautasiltaan löytyi jokaisen joulun kovimmat gourmetannokset: makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.

Konan kuvauksellisin joulu jatkui rannalla ja päättyi lautapeleihin. Esikoisen sanoin: ei ollut yhtään outoa viettää joulua täällä. Mulla oli kyllä ikävä ystäviä ja Kuopuksella lunta, mutta muuten selvittiin ihan hienosti.