Opettajan haastava syyslukukausi

Kirjoitin alkusyksystä paniikkipäissäni työkulttuurishokistani, mutta en osannut kesken lukukauden palata asiaan kuin tämän yhden kerran, vaikka jossain vaiheessa yritin ja tavallaan halusinkin. Syksystä muotoutui silti sen verran suuri puristus, että näköjään nyt vasta teki mieli kirjoittaa koulusta lisää. Nyt, kun koulua on jäljellä viikko, arvosanat on annettu ja voin melkein ekaa kertaa tähän mitään lisäämättä sanoa, että menipä muuten hyvin.

Mutta odottakaas hetki, tie tähän ei todellakaan ollut mitenkään helppo tai suora.

En meinannut koko lukukauden aikana tottua siihen, miten paljon valvontaa opettajan toimintaan täällä liittyy. Sain viimeksi kaksi viikkoa sitten puhuttelun sen takia, että vein levottomat oppilaani ulos leikkimään kymmeneksi minuutiksi kesken enkun tunnin. Se kun oli pois akateemisesta ajasta ja täysin unacceptable. Viikkosuunnitelmat piti aina kirjoittaa etukäteen, tehtävät monistaa valmiiksi pinoiksi työpöydälle odottamaan, ja olla itse valmiina siihen, että johtava opettaja marssii kesken tunnin luokkaan opetusta seuraamaan. Kaiken maailman palavereja mahtui jokaiseen viikkoon ainakin kolme erilaista.

Ahdisti aika usein. Koin kuin koinkin valvonnan turhana kyttäämisenä ja epäluottamuslauseena ammattitaitoani kohtaan. Sellaisista tunteista käsin oli välillä vaikea motivoitua työmaalle tai uskoa omaan tekemiseen.

Dji9JQ7CSPaDMZ5U0X+cdw_thumb_43f8

Luokkani osoittautui haastavaksi. Käytösongelmia ei juurikaan ollut ja työrauha on porukalla hyvä, mutta osaamisessa ollaan melkoisen kirjavalla otteella liikenteessä. Yksi on muuttanut vuosi sitten tänne Koreasta ja toinen Kiinasta. Yksi kyllä puhuu äidinkielenään englantia, mutta on käynyt tähän saakka koulunsa ranskaksi. Hänen kirjoituksissaan hän itse on coole, meri smoothe ja päivät hän istuu schoolessa. Yhdellä on kaksikielinen koti ja toisella asperger. Yhdelle oikeinkirjoitus on vaikeinta maailmassa ja joku ei vieläkään oikein ymmärrä, mikä on lause. Ja sitten niiden opettaja puhuu äidinkielenään suomea ja yrittää siinä samalla oppia, kuinka vedetään oikeantasoisia englannin kielen lukuryhmiä, kuinka näytetään, miten sanoja tavutetaan ja kuinka opetetaan substantiivien monikkojen taivutuksia.

Matikan opetus sujui hyvin, mutta pitkin lukuvuotta olin aivan epätoivoinen luokkani lukemisen ja kirjoittamisen tason kanssa. Aika paljon etukäteen jännitin sitä hetkeä, kun luokkani pykeltämät tarinat luettaisiin kaikille opettajille ja ne yhdessä arvosteltaisiin. Ajatus tämän toimintamallin takana on hyvä: ettei ketään oppilasta arvioitaisi subjektiivisesti, vaan tekstit luettaisiin nimiä mainitsematta ja jokaisesta alueesta annettaisiin oma arvosana: sentence structure, overall idea, problem and a solution, transitions, paragraphs, spelling. Mutta sehän siinä sitten hurjaa onkin, että aika tiukasti joutuu myös opettaja näyttämölle, että onko se nyt osannut opettaa hyvin kaikki nämä osa-alueet ja miten pienet kolmasluokkalaiset ne ovat oppineet.

56ASTSykQlqKqrbA5yKoAA_thumb_43fa

Syksymmällä laitoin kysymystä yhteen opettajaryhmään ja pyysin apua kirjoittamisen opettamisen kanssa. Suomessa ajatellaan, että luova kirjoittaminen on yksi parhaista opettamisen välineistä, kun täällä taas lasten odotetaan kirjoittavan omasta elämästään ja palaavan editoimaan samoja tekstejä tunti tunnin jälkeen. Puuduttavaa. Käytin muististani kaikki ideani ensimmäisen kuukauden aikana, joten tarvitsin apua. Sain joukon ihan mahtavia vinkkejä ja käytin niistä monia luokkani kanssa. Sitten eilen tuli se päivä, jolloin mun repaleryhmäni tarinat luettiin muille opettajille.

Ja kuulkaa, he eivät voineet uskoa korviaan.

Kaikki osa-alueet oli opetettu ja riittävissä määrin omaksuttu, tarinat olivat ehyitä ja kokonaisia ja mielenkiintoisia ja hauskoja ja lapsille rapsahteli tarina tarinan jälkeen paikallista ysiä ja kymppiä.

Eilen iltapäivällä sain vielä johtavalta opettajalta ja toiselta johtoryhmäläiseltä kiitokset hyvästä työstä ja ammattitaitoisesta opetuksesta. Toisella oli kyyneleet silmissä, sillä hän tuntee lapset pitkältä ajalta ja sanoi, että luokassa on tapahtunut ihan käsittämättömiä muutoksia tänä syksynä.

En osaa sanoin kuvata helpotuksen määrää. Koko syksyn ajan mulla oli vähän sellainen tunne, että olen suomalaisena opettajana vähän omituinen, erilainen ja uhkaava. Sellainen, jota pitää vähän enemmän vahtia, ja että voikohan siihen nyt luottaa ollenkaan ja osaako se nyt sittenkään mitään. Eilen, kun johtoryhmä kävi läpi luokkani kaikkien aineiden arvosanat, he kehuivat työni tuloksia ääneen.

Lähdin kotiin kyyneleitä nieleskellen. Minä onnistuin!

25 vastausta artikkeliin “Opettajan haastava syyslukukausi

  1. No mutta tottakai. Suomalaiseen ammattitaitoon saa luottaa ja olet varmaan todellakin panostanut oppimiseen. Toivottavasti ensi lukukaudella muut opettajat voivat ottaa oppia sinun menetelmistäsi nyt kun olet taitosi todistanut! Ihana kuulla! Tsemppiä ja intoa jatkoon.

    Tykkää

    1. Kiitos Kata! Uskon ainakin, että seuraavan lukukauden osaan itsekin ottaa rennommin, kun näin systeemieni toimivan täälläkin. Se lisää iloa! 😊

      Tykkää

  2. Kääk, tuli kyynel itellekin, ylpeydestä ja myötähelpotuksesta! ❤ Mahtavaa, hyvä Sinä!

    Omasta syksystä on olo, että on joutunut keskittymään kaikkeen muuhun, kuin opettamiseen. Ei tulisi opettajanhuoneessa kollegoilta kehuja äikän aineista… 🙊 Tosin moni on oppinut pyytämään anteeksi, ja kertomaan tunteistaan. Ja kaikki tietävät, että ”Suomi 100”. Eli ihan opsin mukaisia nämäkin taidot, eikö. 😂

    Tykkää

    1. Ilman muuta! Älä ressaa aineista, tunteet on paljon tärkeempiä 😄❤️ Kiitos myötäelosta ja tsempit sinne – hyvin sä vedät!

      Tykkää

  3. Hienoa, Anu!!! Musta on erittisen mielenkiintoista lukea sun kouluun liittyen juttuja, kun mehän ollaan basena perustamassa tänne koulua! Ollaan kuule käyty Opetusministeriössä asti pyytämässä lupaa et voisi olla lyhyemmät koulupäivät (1-6 luokilla kai 38 tuntia viikossa!!), mut ei olla lupaa saatu, vaikka ovatkin innoissaan siitä, et halutaan yhdistää suomalaista osaamista meidän kouluun!

    Tykkää

    1. No mutta mahtavaa! Onneks olkoon! Jos ette saa lyhennettyä päiviä, niin iltapäiviin varmaan kannattaa laittaa taito- ja taideaineita. Suomalainen osaaminen on kyllä 💪🏼 Kaikkea hyvää sinne alkutaipaleelle!

      Tykkää

  4. Onnea, kuten olen aiemminkin kirjoittanut vaikutat todella ammattitaitoiselta, mutta myös sydämeltä työtäsi tekevältä.

    Minua jo alkoi kiukuttaa, kun luin tekstiäsi ja puhuttelua ulkoilusta. Mutta tekstin loppuun päästyäni istun tässä puolestasi kyynelehtien.
    Hyvä sinä.

    Lukukautesi tarina sopisi hyvin elokuvaksikin.

    Tykkää

    1. Venla, sun kommentit on alusta saakka olleet ihan käsittämättömän positiivisia ja tsemppaavia! Toivottavasti tiedät, miten paljon ne mua aina ilahduttaa! Kiitos niin paljon mukanaelämisestä ❤

      Tykkää

  5. Ihanaa, mahtavaa ja mainiota! Ihan tosi kivaa lukea sun, oppilaiden ja koko koulun onnistumisista 😊

    Jatka samaan malliin, kun lomat olette ehtineet viettää 😊

    Tykkää

  6. Mahtava suoritus, tuhannesti onnea!

    Huomasin miettiväni, kun muistan sinun kertoneen että työ on palkatonta vapaaehtoistyötä, että melkoisen kovat ovat vaatimukset. Tuntuu aika kohtuuttomalta oikeastaan, hillitön määrä täyspäivätyötä lukuisine vaatimuksineen, ilman mitään korvausta. Ovatko kaikki koulussa vapaaehtoistyöntekijöitä vai miten homma pyörii? Luulisi että heillä olisi tarve pitää kiinni suomalaisesta hyvästä opettajasta. Kävi mielessä, että miten tuollainen ei edes mahdollista, eihän Suomessa kukaan ryhtyisi moiseen. Tämä ei ole mitään kritiikkiä ollenkaan, lähinnä mietin uteliaisuudesta eroja maiden ja kulttuurien välillä. 🙂

    Kaikkea hyvää sinne ja mukavaa joulun odotusta!

    Tykkää

    1. Ymmärrän tosi hyvin sun näkökannan! Me ollaan töissä maailman suurimmalla lähetysjärjestöllä ja jokaikinen ammattilainen toimii täällä ja ympäri maailman palkatta. Tukia hakevat ja saavat muualta, jokainen hoitaa oman rahoituksensa itse. Mä kyllä arvostan sitä, että palkattomuudesta huolimatta halutaan pitää korkea taso, eikä tehdä kotikutoista – vaikka yhtä aikaa olen sun kanssa aivan samaa mieltä siinä, että onhan tässä ihan hurjat odotukset palkkaan nähden. Heh. Mutta tällä mennään nyt. Kiitos Karoliina onnitteluista ja hyvää joulunaikaa sinnekin! 🙂

      Tykkää

  7. Yes, ihan mahtavaa! Onko oikeasti mitäään palkitsevampaa, kuin huomata omat tapansa toimivaksi, varsinkin jos saa samalla näyttää epäilijöille nenää! …tai ehkä se on vain mun kiero luonne 😀 Hyvä, innostava opetus tulee siitä, että opettaja uskoo asiaan! Hyvää, ansaittua lomaa ”paratiisissa” ja uusin voimin kevääseen toivotan

    Tykkää

    1. Voi kiitos, Piia! Kauniisti sanoit. Pitkän nenän näyttäminen voi välillä olla ihan terapeuttista 😂 Hyvää joulunaikaa myös teille sinne aavikon laidalle!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s