Loppulukukauden loputon väsyputoaminen

Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut ihan tajuttomasti uutta. Olemme rutistaneet muuton tänne, yrittäneet sopeutua kaikkeen uuteen ja vetäneet koko syyslukukauden ilman lomaa. Niinpä, kun perjantaina sain arvosanat annettua ja työt on tavallaan tältä lukukaudelta taputeltu, putosin aivan jäätävään väsymyksen alhoon.

Ainiin. Sain myös Havaijin aikaa perjantai-iltana juuri ennen keskiyötä kahden vuoden syventävät TA-opintoni purkkiin, Skypen kautta kiitokset tehdystä työstä ja diplomin postiin. Hyvästelin ihanan opintoryhmäni ja toivon, että pystyn välimatkasta huolimatta jatkamaan seuraavalle parin vuoden jaksolle ja kohti tutkintoa. Aivan käsittämättömän antoisa koulutus oli, enkä olisi ollenkaan valmis vielä lopettamaan.

25346417_10159674816755203_1508856775_o

Tänään onkin sitten ollut sellainen tunne, että keho on lyijyä. En meinannut jaksaa aamulla nousta sängystä ja puolilta päivin nukuin päiväunet. Lapsille on tarjoiltu lettuja, perjantaisia keiton jämiä ja köyhiä ritareita. Tänään oli myös ensimmäinen päivä melkein puoleen vuoteen, ettemme tehneet mitään muuta kuin olleet kotona.

Ennen kuin joku siellä tätä nyt hiljaisesti paheksuu, niin kerrottakoon tämä: täällä on tosi vaikeaa pitää kotipäiviä, koska asuntomme on niin pieni ja kuuma. Päivisin lämpötila on sisällä heittämällä yli 25 asteen koko ajan, eivätkä kattotuulettimet auta viilentämään oloa tarpeeksi. Muksut toki juoksevat useinkin keskenään pihalla, kuten tänäänkin, mutta yleensä jokaikinen viikonloppu käydään vähintään uimassa. Rannalla ei riidellä, siellä saa mekastaa, siellä kuluu energiaa. Mutta tänään ei vaan pystynyt liikkumaan minnekään, yökkärinkin vaihdoin t-paitaan joskus kolmelta iltapäivällä.

Soitin Vesa-Matti Loirin Sydämeeni Joulun Teen-levyä, jota olen kuunnellut joka joulu sitten vuoden -88. Makasin aivan raatona sohvalla ja liikutuin kyyneliin. On ollut kyllä aikamoinen syksy. Mieli ei kerkiä prosessoimaan kaikkea yhtä nopeasti kuin uutta tapahtuu. Niin ja talvihan nyt jo tosiaan on. En ole sitäkään tässä tajunnut.

Viimeinen viikko ennen lomaa lasketellaan koululasten kanssa rauhallisesti jouluun. Askarrellaan joulujuttuja, luetaan joulusta ympäri maailman ja soitetaan joululauluja. Ehkä soitan niille Loiria. Olisivat varmaan tosi iloisia.

25344617_10159674809970203_335855059_o

Sitten voin oikeasti huokaista ja ehkä miettiä pari kertaa, että mitähän ihmettä kaikkea tähän viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut. Perjantaina kolmen viikon mittainen joululoma alkaa aamupäivällä molempien lasten esitysten jälkeen. Ekaluokkalainen sai myös tavattoman hyvän todistuksen – tämän koulun tapaan näin hänenkin arvosanansa jo perjantaina. Parhaat prosentit (95!) poika sai kuin saikin korean kielestä, mikä jaksaa ihmetyttää ja huvittaa ihan yhtä lailla. On kuulemma luokkansa paras, lausuukin niin nätisti. En ihan oikeasti jaksa välillä ymmärtää lasten kykyä omaksua uutta.

Itsekin sitä voisi vähän nopeammin omaksua. Vaikka eihän tässä varmaan kukaan tuolla maailmassa ole syksyn aikana huomannut, että vähän hitaalla olen välillä käynyt. Olen hoitanut työt reippaasti ja hymy huulilla ja samalla miettinyt, etten nyt kyllä jaksa enää yhtään uutta informaation palasta, enkä osaa enkä tiedä enkä jaksa. Enkä muista, en sitten mitään! Että sillä lailla pikkusen punaisella on mittarit tässä käyneet.

Mutta kyllähän tämä tästä. Minä rakastan joulua. Rakastan joitakin jouluperinteitä. Niinpä marssin viikon alkaessa kauppaan ja alan valmistaa glögiä. Ja lehtitaikinaa torttuihin. Perjantaina vanhempani tulevat tänne kolmeksi viikoksi ja me pääsemme kuukausiin taas kahdestaan jonnekin.

Ehkä menemme päiväunille.

6 vastausta artikkeliin “Loppulukukauden loputon väsyputoaminen

    1. Oi, mahtavaa, kiitos Paula! Sä olet mun opas kaikkiin näihin amerikkalaisiin vastineisiin, mitä leivontaan tulee 😄 Etsin tuota käsiini. Costco? Target? Walmart? Ihan nää jokaisen tuntemat paikalliset varmaan myy? 😊 Ihanaa joulunaikaa myös teille sinne!

      Tykkää

  1. Täällä on ollut välillä vaikea löytää luumuhilloa, mutta kuivatut luumut /prunes, joita keittää hetken pienessä vesimäärässä ja survoo paistinlastalla pikkuisen, toimivat itseasiassa paremmin tortuissa. Hilloa on toisina vuosina, mutta tänä vuonna en löytänyt enkä jaksanut lähteä erikoiskauppaan.

    Tykkää

    1. Hei ihanaa, kiitos vinkistä! Mä en ole täällä nähnyt luumuhilloa missään, joten kokeilen tätä. Onneksi on teitä viisaampia, opin teiltä kaikki ulkosuomalaisten parhaat kikat 😉

      Tykkää

  2. Oot kyllä mahdottoman aikaansaava ja jakselias! Huhhei, ihan varmana väsyttää.

    Toivon paljon päiväunia ja muutenkin ihanaa joulunaikaa 🙂

    Tykkää

    1. Voi kiitos Riina. En tiedä, olenko oikeasti ihan niin jakselias, miltä näin kerrottuna kuulostaa 😀 Aivan sellainen peruslaiska nautiskelija olen luonteeltani kuitenkin. Olen silti tosi ylpeä itsestäni, että olen saanut jotain hienosti nyt päätökseen!

      Teille myös ihanaa joulunaikaa, yhdessä!! ja ilman ötököitä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s