Miksi suomalaiset eivät halua lapsia?

Multa jää täällä maailman toisella laidalla jotkut uutiset ja Suomen kokoiset kohut täysin huomaamatta, mutta onneksi on blogit. Laura kirjoitti taas hyvin siitä, miten lasten saaminen ei ole loppu millekään. Kirjoituksen pohjalla toimi Väestöliiton Perhebarometri, josta mm. Yle uutisoi. Väestöliiton tekemien haastattelujen mukaan useiden suomalaisten nuorten aikuisten mielissä vanhemmuus nähdään kaiken nielevänä, negatiivisena asiana, jota ei kannata itselleen tavoitella.

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten täällä on paljon helpompaa olla mutsi kuin Suomessa koskaan. Nämä Perhebarometrin haastattelujen tulokset vahvistivat entisestään uumoilujani siitä, että kulttuureissa on paljon eroja siinä, miten lapset elämänpolun osana nähdään: täällä lapset otetaan kaikkeen mukaan ja ovat koko ajan siinä elämässä läsnä – eivät vain omien lapsiperheellisten ystävien kesken. Täällä perheellistymistä ei myöskään ymmärtääkseni nähdä minkäänlaisena uhkana tai asiana, jota varten pitäisi olla erityisen valmis.

25383432_10208143592746503_656252938_o

Olen itsekin suomalainen. Ja minä en halunnut lapsia, kun olin nuori aikuinen. Ymmärrän siis, että ajatus perhe-elämästä pelottaa etukäteen. Epäilen silti, että jos olisinkin Suomen sijasta kasvanut esimerkiksi täällä Havaijilla, en ehkä olisi vastustanut ajatusta lapsista niin paljoa. Olisin nimittäin kasvanut itse lapsena iloisena osana aivan kaikkea ja kaikkia menoja, ja sitten teiniydyttyäni pitänyt seuraa suvun, perheen ja ystävien pienimmille. Lapset ja vanhemmuus olisivat aina olleet kiinteä osa omaa elämää. Tuntuu siltä, että malli siitä, mitä perheen kesken ja kanssa voi tehdä, on erilainen täällä kuin kotimaassa.

Lapset ovat täällä näkyvä osa arkea hyvin toisella tavalla kuin Suomessa. Jälkikasvu kulkee kaikkialle mukana –  ja tämä nähdään ainoastaan positiivisena asiana. Pienet ihmiset saavat olla pieniä, toisia vanhempia en kuule koskaan arvosteltavan ja yleisesti ottaen lapsia kohtaan ollaan armollisia. Kaiken ikäiset juttelevat pienemmille ja huomioivat heidät iloisesti. Olen kokenut, että meidän muksut eivät vielä missään tilanteessa ole olleet riesana, päinvastoin. Ilmapiiri on vapaa, eikä lapsilta myöskään odoteta täydellistä, täydellisen salonkikelpoista käytöstä – eikä vanhemmilta täydellistä suoritusta vanhemmuudessa. Kukaan ei pyörittele silmiään, jos joku vetäisee kurkkunsa suoraksi kiukusta kesken kauppareissun.

Olen kohdannut täällä monia kaksikymppisiä, jotka eivät malta odottaa, että tulevat vanhemmiksi. He ovat usein puhuneet meille siitä, kuinka ihanaa on sitten matkustaa ympäri maailman lapsen kanssa, opettaa seuraavalle sukupolvelle arvokkaista ja kestävistä asioista ja miten mahtavaa on, kun kaikkeen voi ottaa lapsen mukaan. He haluavat viettää aikaa meidän kanssa, sillä rakastavat perheitä. Tämänkin postauksen kuvat otti ystävämme Anna Grace, joka on meitä melkein 20 vuotta nuorempi. Yleistetysti uskallan sanoa, että vanhemmuus nähdään täällä monilta osin eri tavoin kuin Suomessa.

25353467_10208143592026485_2042366651_o

Aiemmin minäkin näin vanhemmuuden sarjana toistuvia, tunkkaisia kuvioita, joiden takia päättyisi kaikki oma ja itselle tärkeä. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kyseenalaistaa näitä ajatuksiani, joiden syntysijoista en koskaan edes oikein saanut kiinni. Vaikka vanhemmuudessa on paljon sellaista, mikä tulee paketin mukana hengessä se ottaa kaiken ja antaa kaiken, on siinä todella paljon myös tilaa liikkua. Elämästä voi edelleen tehdä itsensä näköistä.

Lapsia ei tietenkään ole kenenkään pakko haluta, eikä kaikilla niillä, jotka valitsevat lapsettomuuden, ole näin negatiivisia ajatuksia asiasta. Jokaisella on valintoihinsa omat, pätevät syyt. Kaikilla on tietysti vapaus valita, mitä elämässään tekee, eikä perheellistyminen ole kaikkien toivelistalla. Toisilla olisi, mutta elämä ei ole syystä tai toisesta tätä mahdollisuutta antanut. Ylen jutussa puhuttiin paljon kuitenkin niistä negatiivisista ja melkoisen jämähtäneistä käsityksistä perhe-elämästä, joista nousi myös tämän kirjoituksen pohja ja idea. Eniten mua itseäni kiinnostaa näiden kahden maan erot; uskallan väittää, että täällä saman tutkimuksen tulokset olisivat toisenlaiset. Selittäjänä voi hyvin todennäköisesti toimia arjen erilaisuus tässä kohtaa.

Elämä ei kuitenkaan pääty siihen, jos saa lapsia. Näin ajattelee tänä vuonna oman unelmansa toteuttanut äiti Havaijilta.

6 vastausta artikkeliin “Miksi suomalaiset eivät halua lapsia?

  1. Tämä on kyllä mielenkiintoinen juttu! Ajatteleeko ihmiset OIKEASTI näin, vai mennäänkö mukaan siihen vallalla olevaan marmatukseen jossa: ’on tämä niin surkeaa ja hankalaa ja lapset vaan sotkee ja tappelee..’. En pidä itseäni tähän lainkaan syyttömänä, ehei, on sitä tullut vaikka mitä sanottua. Mutta tuntuu että suuri osa on sitä tapaa, millä puhutaan koska muutkin niin tekevät.

    Minä oon aina ollut vissiin outolintu koska pienenä halusin vain perheen ja lapsia ja sellaisen prismaelämän. 😂 Nyt on perhe ja lapsia, mutta prismaelämäksi en tätä ihan kutsuisi.. 😊

    Ja sun TA-opinnot alkoi muuten kiinnosteleen kauheesti. Kirjoita niistä joskus lisää. 😊

    Tykkää

    1. Haha, ei tosiaan ihan prismaelämää 😊 Suomalainen rehellisyys on ihanaa, mutta matalikoissa rypeminen ei. Ehkä siinä on molempia? En tiedä. Mutta kyllä musta on hälyttävää, jos oikeasti parikymppisten kuva perhe-elämästä on tuo. On siinä tietysti totuutta paljonkin eli sitä, mitä he näkevät ja se se vasta onkin melkoisen ankeaa. Lämpimissä maissa on niin paljon helpompi pitää yhtä kaikkien kanssa ja rantapäivät on sitä tavallista arkea. Kyllä siinä lapset tosiaan helposti mukana kulkee. Ja et sä varmasti outolintu ole ja sekaan mahtuu kaikenlaisia ajatuksia laidasta laitaan! 😄

      TA on ihan tajuttoman kiinnostavaa! Täytyy kertoa siitä myöhemmin lisää!

      Tykkää

  2. Muistan silloin kun olin sinkku ja haaveilin miehestä ja jälkikasvusta. Pari perheellistä kaveria mainitsi ettei tätä kannata haaveilla. Mua on tämä lause jäänyt häiritsemään että miten kukaan voi sanoa toiselle noin?

    Tykkää

    1. Arvostan kyllä kavereidesi rehellisyyttä. Se on tosin aina surullista, jos ne oman elämän valinnat ei tunnu tavoittelemisen arvoisilta, oli ne sitten mitä hyvänsä.

      Tykkää

  3. On suuri ero USAn ja suomen välillä siinä miten lapset nähdään. Asun itse latino kulttuurin keskellä El Pasossa ja tuntuu että kaikki rakastavat lapsia. Lapset otetaan mukaan ravintoloihin ja lähes kaikkiin menoihin. Jos lapsi huutaa kaupassa ei kukaan katso sinua vihaisesti. Itse siis koen että täällä on paljon helpompaa olla vanhempi kuin Suomessa.

    Tykkää

    1. Joo, Hanna, mä koen täällä aivan samoin kuin sinä siellä. Ilmapiiri on täysin erilainen. Ja tämä istuu omaan luonteeseen ja elämäntilanteeseen kyllä erittäin hyvin 😊 Kiitos kommentista – haluaisin joskus tulla käymään sielläkin päin maailmaa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s