Vaikka poikani on alakoulun luokanopettajan lapsi, ei hän saa mitään sen kummempaa opetusta kotona. Jotenkin luulen tämän olevan aika yleistä opettajien keskuudessa, ainakin omien opettajakavereideni kesken. Opetushommat on niin sanotusti taputeltu siinä vaiheessa, kun tullaan kotiin, joten lapsi on tehnyt sitten iltaisin sen, mitä hänen tämänhetkinen koulunsa läksyjen suhteen vaatii. Eli tosi vähän.
Muutaman kerran olen päästänyt ajatukseni aidan toiselle puolelle, eli Suomeen, jossa koulun pihan nurmi loistaa vehreämpänä kuin Havaijin laaksot koskaan. Ekaluokkalainen ei saanut syksyllä tuntiakaan kuvista, noin lukujärjestyksellisesti, vaikka teki kyllä suurehkon projektin otsikolla Ancient Civilizations: siinä hän rakensi kuuden viikon aikana ryhmänsä kanssa asteekkien kaupungin suurelle pahvin palalle. Kyllä siinä tuli kuulkaa paperia maalattua ja kiviä kerättyä. Käsitöitä ei myöskään löydy lukkarista ja askartelut jäivät muutaman joulukoristeen tasolle. Oikein hienoja olivat ne toki.
Tavallaan voisi ajatella, että ammattilaisena olisin huolissani, että lapseni ei myöskään harjoitellut syksyn aikana ollenkaan lukemista. Hänen läksyihinsä kyllä kuuluu lukea 90 minuuttia viikossa, mikä ekaluokkalaisten kohdalla tarkoittaa myös kuuntelemista. Me toki luetaan lapsille joka päivä; aloitettiin silloin, kun Esikoinen oli 9 kuukautta vanha, mutta suomeksi luettua ei saa läksyiksi laskea. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olemme lukeneet hänelle enkunkielisiä, helppoja lastenkirjoja joka viikko lause kerrallaan ja sitten kääntäneet ne suomeksi. Viikko sitten tapahtui erityinen käänne ja poika halusi lukea tuttua kirjaa ääneen itse. Yhden kerran. Mutta noin muuten on mennyt kyllä koko syksyn pelkällä kuuntelulla.
Englannin kielen kehittymisen kannalta systeemi lienee ihan hyvä, lukemisen kehittymisen kannalta vähän siinä ja siinä. Tai siis. Tokihan kirjojen lukeminen lapselle lisää myöhempää lukutaitoa, mutta jossain vaiheessa sitä itsenäistäkin lukemista olisi ihan kohtuullista harjoitella. Poika oppi eskarin keväällä itsekseen lukemaan, mutta ei ole taitoaan juurikaan sittemmin harjoittanut.
Vanhempani, jotka saapuivat tänne perjantaina lomansa viettoon, toivat mukanaan lapsille sekä suomalaisia ekaluokkalaisen kirjoja että eskarilaisen työvihkoja. Lapseni tuntien arvasin, että ne otettaisiin innolla vastaan, mutta en arvannut, että ihan näin innolla. Molemmat ovat mykeltäneet vihkojensa parissa arvokkaan hiljaisuuden vallitessa pitkiäkin pätkiä kerrallaan, monta kertaa päivässä. Ja miten ihania ovatkaan suomalaiset koulukirjat! Ette uskokaan, miten surkeita ne voivat jossain muualla olla!
Näissä on kivoja kuvia, hauskoja ideoita, järkeviä tehtäviä, hyvät henkilöhahmot. Taikamaan Aapisesta Esikoinen on myös ukin kainalossa lukenut tavuja ja Aapisen lyhyitä tarinoita. Ja kuten olin lapsen kirjoituksista huomannut, sama tapahtui lukiessa: tälle englantia ja koreaa oppivalle koululaiselle piti taas uudestaan selittää, miten lausutaan pitkät vokaalit ja tavutetaan kaksoiskonsonantit. Oli päässyt tässä syksyllä unohtumaan ja vähän vaikeita olivat.
Kuopus taas ihmetteli, miksi E sanotaan suomeksi ee ja englanniksi ii. Ja miksi I sanotaan suomeksi ii ja englanniksi ai. Hän halusi kirjoittaa vihkoonsa jotain ja muisti kirjaimet paremmin muodossa ei, bii, cii, dii, ii, ef, gii.
Niin kauan, kun tekeminen on kivaa, treenaamme tavuja ja suomen kielen äänteitä. Jos alkaa kyllästyttää, pidämme tauon ja palaamme asiaan myöhemmin. Vaikka oman äidinkielen vahva osaaminen onkin tavattoman tärkeää, on tässä nyt aika paljon muutakin opittavaa tälle kouluvuodelle. Otetaan yksi asia kerrallaan – ja toivotaan, että into säilyy.
Konalla 
Kiva kirjoitus, taas :). Pakko kysyä: Miksi koulussanne opiskellaan juuri koreaa? Hyvää joulunaikaa!
TykkääTykkää
Hyvä kysymys 😄 Korean opiskelu aloitettiin uutena toissavuonna ja tietääkseni vain siksi, että koulussamme on korealaista henkilökuntaa. Melko random, tiedän!
Kiitos kehuista myös kovasti, mä tykkään sun blogista myös. Ihanaa joulunaikaa sinnekin!
TykkääLiked by 1 henkilö
Meillä esikoinen ihan intona kanssa puuhailee Suomesta tuotujen tehtäväkirjojen kanssa. Ja keskimmäinen kanssa omalla tavallaan. 😊
Mutta se on kyllä totta, että se ruoho on koulutuksen osalta hyvin vihreää Suomessa. Täällä joudumme tekemään aivan raadollistakin pohdintaa tämän suhteen.
TykkääTykkää
No sepä. Se on karua, kun edes yhden osavaltion (tai kaupungin!) sisällä ei ole täällä tasalaatuista koulua lapsille tarjolla. Siksi moni valitseekin täällä kotikoulun. En usko, että musta olisi siihen, mutta on se paras vaihtoehto varmasti siinä kohtaa, jos koulut on oikeasti tosi levottomia.
Tsemppiä mietintöihin!
TykkääTykkää
Kiitos kiinnostavasta postauksesta! Kouluasiat on aika paljon mielessä täälläkin. Viime yö meni taas pohtiessa, että miksi laitamme lapsemme ehkä aika paljonkin omien ajatuksiemme vastaiseen kouluun? silti sitä vaan jatkaa päivästä toiseen ja onhan siinä koulussa myös paljon hyvääkin.
Meillä on yksi 5-vuotias eskarilainen, joka on innostunut numeroista ja kirjaimistakin. Kolmevuotias touhottaa vielä mitä touhottaa. Mutta kiinnostaisi kuulla mitä tehtöväkirjoja eskarilaisille suosittelisit tai mistä teidän lapset tykkää? Isovanhemmat ovat pian tulossa tänne ja toivomuslistalla on vielä mukavasti tilaa.
TykkääTykkää
Kiitos kivasta kommentista! 😊 Voi vitsit, onpa harmi jos koulussa siellä on paljon sellaista, mitä et pysty allekirjoittaa. On meilläkin jonkun verran, mutta silti lapsi tykkää ja oppii varmasti tärkeitä taitoja siellä. Yritän kiinnittää oman huomioni kaikkeen siihen positiiviseen.
Meidän lapset sai Taikamaan työvihkot, eskarilaisen ja ekaluokkalaisen. Mä en itse oo opettanut pieniä, niin mitään tämän laajempaa tietoa mulla ei tämän ikäisten materiaaleista ole, mutta meidän 5 ja 7v kyllä rakastaa näitä! Ja musta tehtävät on ihan älyttömän hyviä ja kivoja. Laittakaa ihmeessä toivomuslistalle. Samoin Aapinen, jos mahdollista. Ja paljon Pätkiksiä 😉
TykkääTykkää
Koulut ja koulupiirit vaihtelevat toisistaan suuresti ja siksi on vaikeaa ellei jopa mahdotonta puhua amerikkalaisesta koulusta.
Seattlen ulkopuolella Lake Washington School Districtissä, Wilder Elementaryssa toimitaan näin:
K-1 luokat: Lapselle luetaan, tai lapsi lukee itse vähintään 15 minuuttia päivässä. Kielellä ei ole merkitystä. Aikuisen toivotaan myös lukevan lapsen nähden, blogeja, kirjoja, aikakauslehtiä tai vaikka kauppalistaa.
2. luokka: Lapsen tulee lukea 20 minuuttia päivässä. Osa luetusta ajasta voi edelleen olla aikuisen lapselle lukemaa kirjallisuutta, mutta lasta kannustetaan lukemaan itse. Minuutteihin lasketaan tarvittaessa mikä tahansa muropaketeista, sarjakuvien kautta kuvakirjoihin ja siitä vaativampaan kirjallisuuteen. Lukea voi useammalla kielellä ja jos vanhempi lukee lapselle, toivotaan sen tapahtuvan vanhemman omalla kielellä. Jos kirjan sivulla on enemmän kuin viisi sanaa joita lapsi ei ymmärrä, on kirja liian vaikea.
Omat lapset lukevat englantia tässä vaiheessa vähintään 20 minuuttia päivässä, useimmiten enemmänkin.
3. luokka: Lapsen tulee lukea tasonsa mukaisesti, itsenäisesti vähintään 30 minuuttia päivässä englanniksi.
4. luokka: Lapsen tulee lukea päivittäin 30 minuuttia. Luetuista kirjoista kirjoitetaan tiivistelmä pohtien kirjan tapahtumia, sanomaa ja henkilöitten vuorovaikutussuhteita. Oma lapseni lukee tässä vaiheessa monisatasivuisia kirjoja.
Mitä siihen kuvaamataitoon tulee. meillä kuvista opetetaan koulussa viikoittain. Kuviksen opetukseen sisältyy myös erilaisia tekniikoita ja taidehistoriaa. Käsitöitä ei meidänkään koulussa opeteta. Musiikkia on kaksi oppituntia viikossa, samoin liikuntaa.
Jo alakoulussa opitaan asioita joita Suomessa aikaisintaan yläkoulussa, kuten sähköoppia, fysiikkaa ja kemiaa.
TykkääTykkää
Joo, mäkin oon jossain kohtaa täällä sanonut, että mun teksteistä ei voi päätellä, millaisia koulut ovat Havaijilla. Tai edes Konalla; niin erilaisia ovat jo yhden kaupungin sisällä. Mutta teillä on kyllä paljon lukemista päivässä. Tuleeko lukemisen päälle vielä muuta läksyä? Meillä oppilaiden pitää laskea matikkaa yhden nettiohjelman kautta kolmesti viikossa, n. 10min kerrallaan kakkosesta eteenpäin. Musta ne ei saa matikassa tarpeeksi harjoitusta täällä. Ne ohjelman antamat ongelmat on tosi helppoja ja mittaa vaan sitä, että helpot tehtävät (tyyliin 19-7 tai 3×3) osaa tehdä nopeasti, mutta just jotain uutta, koulussa opittua taitoa ei harjoiteta. Se on aivan typerää mun mielestä, mutta tästä ei poiketa.
TykkääTykkää
4-luokkalaisella on arkipäivisin läksynä aina myös jotakin muuta. Lomilla ja viikonloppuisin ei koskaan. Opettaja toivoo ettei läksyihin käytetä enempää tai vähempää kuin 40 minuuttia päivässä.
Tokaluokkalaiset saa aina perjantaisin paketin jossa on matikanmoniste, spelling sanat ja konekirjoitustehtävä. Tätä nisvaskaa on aikaa tehdä seuraavaan torstaihin ja se vie aikaa maksimissaa 20-minuuttia kokonaisuutena eli viitisen minuuttia niillä menee näihin arkiupäivisin. Monissa kouluissa ei ole lukuläksyjen lisäksi läksyjä lainkaan.
Meillä läksyt perustuu aina siihen mitä koulussa on kullakin viikolla opittu. Myös ne spelling wordsit liittyy aina viikon aiheeseen ja matematiikka on koulussa opitun kertaamista ja syventämistä.
TykkääTykkää
Teillä on tosi fiksut läksyt siellä. Kuten montaa asiaa, tätäkin valvotaan täällä koulun johdon tasolta: mä en opettajana voi vaikuttaa tähän systeemiin, enkä antaa omasta mielestäni hyviä harjoituksia kotiin. Tällä mennään.
TykkääTykkää