Konan kaunein joulu

Mä tykkään joulusta ja siihen kuuluvista, joka vuosi toistuvista, omista rutiineista, kuten soittolistasta (joo tiedättekö, Mariah Careyn All I want for Christmas ja Loirin Sydämeeni joulun teen, ai että). Tänä vuonna kuunneltiin uutena Club for Fiven Joulun Parhaat-levyä ja vitsit kun olikin hyvä. Siinä autossa Konan pohjoisosia ajellessamme, palmujen huojuessa oikealla ja meren kimmeltäessä vasemmalla, tunnelmoitiin muun muassa Varpusta jouluaamuna. Ei sopinut sitten yhtään maisemaan se. Muutenkin vähän haki tämä oma joulufiilis, koska linkitän sen tietynlaiseen arvokkaaseen melankoliaan, jota niin rakastan, ja toki pimeään ja kylmään. Kaikki edellä mainitut paistavat täällä poissaolollaan, ihan sillä lailla kirjaimellisesti.

Ensimmäinen joulumme tropiikissa on juhlittu kuitenkin onnistuneesti leppoisin menoin. Ennen aattoa otin asiakseni keksiä kivoja tarjoiltavia välipalaksi joulupuuron (ystäväni toi Risellaa Suomesta) ja illallisen välissä. Pinterest on siitäkin ihana, että siellä pääsevät inspiroitumaan me vähän toistaitoisemmatkin. Kauniit kuvat luovat uskoa kömpelöihin käsiin ja saavat luottamaan omaan osaamiseen, vähän liikaakin.

Laitoin äitini pilkkomaan kiivit ja asettelemaan ne kuusen muotoon samalla, kun itse järjestelin tonttuja riviin. Hirmu kivat tuli. Esillepano oli ennen kaikkea aivan ensiluokkainen ja työnjälki kuin esikuvillaan.

Jouluillallisen salaatin meinasin asetella joulukranssin muotoon, mutta jostain syystä jäi tekemättä.

Toisaalta, ei mikään näytä täällä keltaisen kemmeltäessä seiniltä ja vanhojen huonekalujen varjossa kauniilta kuitenkaan. Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, kun vielä asuttiin valkoisessa kodissa ja syötiin ruokamme ihan itse ostamistamme astioista. Huomaatteko kuitenkin yrityksen? On orkideaa ja kornia valoporoa tunnelmaa luomassa, jouluomenista puhumattakaan.

Olemme koko sakki jouluruokien ystäviä noin suurin piirtein, mutta täällä niitä ei oikein jaksanut alkaa itse alusta saakka vääntämään. Päädyimme ostamaan kinkkua ja kalkkunaa muille, ja mulle ja vähän muille graavilohta. Äitini loihti jonkun ihmeen hyvän riisin, jonka seassa oli granaattiomenan siemeniä ja pistaasipähkinöitä ja jotain taikaa. Vesimelonista sivaltelin piparkakkumuoteilla tähtien ja sydänten muotoisia paloja, mitä etenkin Kuopus osasi arvostaa. Lapset saivat kumpikin toivoa juhlapöytään omat lempiruokansa, joten heidän lautasiltaan löytyi jokaisen joulun kovimmat gourmetannokset: makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.

Konan kuvauksellisin joulu jatkui rannalla ja päättyi lautapeleihin. Esikoisen sanoin: ei ollut yhtään outoa viettää joulua täällä. Mulla oli kyllä ikävä ystäviä ja Kuopuksella lunta, mutta muuten selvittiin ihan hienosti.