Olemme asuneet Havaijilla nyt puoli vuotta ja edellisestä kielikatsauksesta on ehtinyt sujahtaa pari kuukautta. Aika juoksee, kuten meillä keski-ikäisillä on tapana sanoa. Ihan parissa kuukaudessa ei meidän jälkikasvumme – kuten ne kaikki muut lapset, jotka muutenkin niin vaivatta ja nopeasti uuteen aina sopeutuu – kieltä oppineet, mutta edistymistä on kuitenkin taas tapahtunut.
Lapset itse ovat useimmiten edelleen sitä mieltä, etteivät ymmärrä koulussa mitään eivätkä osaa kieltä. En tiedä, miksi. Ehkä siksi, että vielä menee kuitenkin niin paljon ohikin ja koko ajan tulee englantia joka suunnasta vauhdilla, eikä siinä kerkiä pää mukaan. Kuitenkin ihan oikea tosiasia on se, että molemmat osaavat seurata ohjeita ja vastata kavereidensa kysymyksiin noin suurin piirtein. Perheen aikuisten viimeiset seitsemän vuotta käytössä ollut salakieli on nyt myös lopullisesti pilalla, sillä jäämme alituiseen kiinni siitä, että salamyhkäinen supatuksemme ymmärretään.
Kuopus yllätti joululoman aikana ensimmäisellä ihan oikealla lauseellaan. Olimme pizzalla Longboardsissa ja 5-vuotias huikkasi jalkoihinsa, että go away bird, this is not your food! En melkein uskonut korviani. Esikoinen nauraa koulukavereidensa jutuille ihan oikeissa kohdin ja vastailee hajasijoitelluin lausein innolla takaisin. Ei haittaa, vaikka menisi vähän sinne päin.
Kävimme myös tärkeän, vaikkakin hyvin ytimekkään, keskustelun ruumiinosista:
Esikoinen: Penis on pippeli.
Minä: Joo niin on.
Kuopus: Ja pimp on..
Minä: No ei kyllä ole.
Olen tässä itsekin kyllä välillä onnistunut kielen kanssa loistamaan. Kävimme joululomalla ulkopaljuilemassa spassa, jonka nimi on Mamalahoa (havaijin kieli on ihana). Kuvailin paikkaa ystävälleni myöhemmin kertomalla, miten siellä kuljettiin läpi sademetsäisen polun samalla, kun aasialaishenkinen kellonkilkutus soi taustalla ja joka paikassa tuoksuivat suitsukkeet. Toki käytin innostuksissani vahingossa incense-sanan sijaan ilmaisua insect. Että kuinka ihanasti siellä tuoksuivat hyönteiset.
Semmosta.
Konalla 
Tähän on pakko kommentoida mieheni päästämä kielikukkanen. Eräällä reissulla mieheni oli ottanut mukaan hyönteisiä karkoittavan lakanan ja esitteli sitä amerikkalaiselle ystävällemme innoissaan, tosin käyttäen vahingossa insect-sanan tilalla insest-sanaa. Ystävämme vain nyökytteli kohteliaasti hitusen hämmentyneenä.
TykkääTykkää
Hahah, nauroin ääneen! Mahtava kielikukkanen, kiitos jakamisesta 😂
TykkääTykkää
Mun nuorimmainen korostaa mulle jatkuvasti, ettei ymmärrä suomea. Vastailee kuitenkin sujuvasti englanniksi mun suomenkieliseen puheeseen mutta ei jotenkin yhdistä ymmärtävänsä mua koko ajan. Tässä on käyty kahdella kielellä aikamoisia juupas-eipäs-keskusteluja viime aikoina. ”Kyllä sä ymmärrät mua.” ”No I don’t.” ”No mutta justhan vastasit mulle.” ”Yes, but I don’t understand what you are saying.” Parhaimmillaan tyttö vastaa mulle suomeksi mutta väittää silti samaan aikaan ettei osaa suomea. Voi elämä.
TykkääTykkää
Oh my, just jostain samanlaisesta ilmiöstä on täälläkin kyse. Tsemppiä Kata. Uskoisin nuorimmaisenne pian ymmärtävän, että ymmärtää sua!
TykkääTykkää
Jänniä lapset kun eivät muka ymmärrä. Täällä meijänkin esikoinen jatkuvasti vastaa englanniksi esitettyihin kysymyksiin ja asioihin suomeksi ja oikein, mutta on vakuuttunut ettei hän ymmärrä eikä osaa ollenkaan.
TykkääTykkää
Anteeksi Riina, multa on jotenkin mennyt tämä sun kommentti ohi! Mutta joo, on ne jänniä noi pienet ihmiset. Ehkä jossain vaiheessa huomaavat, että kas, taidan ymmärtää sittenkin. Sitä odotellessa 😄
TykkääTykkää