Huomasin, että edellistä postaustani on jaettu ja lainattu aika paljon suomalaisessa mediassa. Tiedättekö, minkä johtopäätöksen tein siitä? Musta voisi tulla Suomen virallinen Havaijin kirjeenvaihtaja. Voisin täältä raportoida tunnelmia ja tilanteita, joita riittää ainakin seuraavalle viikolle. Työtä varten tarvitsisin mielellään työsuhdeasunnon sekä green cardin. Varmaan ihan ok?
Toki huomasin myös sen, että ensimmäisenä julkaistussa jutussa kotisaaremme lempinimi Big Island oli saanut muodon Bid Island ja tämä sama virhe toistui sitten jokaikisessä artikkelissa, joka tämän jälkeen ilmestyi ja joka mulle Suomesta äitini toimesta linkattiin. Suomalaisbloggaaja Bid Islandilta. Ei viitsinyt kukaan matkan varrella korjata; toki kivahan se on noinkin.
Musta huumori on kukkinut täällä viime päivät. Totesimme kavereiden kesken, että pommi todennäköisesti tähdättäisiin Honoluluun meidän pikkukaupunkimme sijaan, johon yksi, että voihan se mennä tietysti ohi: Honolulusta kaakkoon muutama sata kilometriä, esimerkiksi.

Osa uskoo, että ohjus todella lähti matkaan, mutta se ammuttiin alas. Osa uskoo, ettei mitään väärää napin painallusta ollutkaan, vaan asialla oli hakkeri, joka leikki ihmisten tunteilla. Osa kertoo tietävänsä, että kyseinen hätäviesti lähetetään jonkun vaikean koodin kautta ja sen varmistamiseen tarvitaan aina toinen ihminen – mitään nappia ei siis olekaan. Osa kokee selvinneensä hengissä jostain, vaikka todellisuudessa mitään ei edes ollutkaan – ehkä.
Jostain luin jonkun suomalaisen sanoneen, että jos seuraava hätäviesti tulee, niin kukaan täällä ei enää usko sitä, eikä siten suojaudu millään tavoin. Todellisuudessa se tulisi menemään juuri toisinpäin. Jos tällainen viesti ruudulle uudestaan pamahtaisi, sen uskoisi jokainen, koska tällaista virhettä ei vaan voisi sattua enää toistamiseen. Sitten ei varmaan ihan yhtä rennosti asiaan suhtauduttaisi mekään.
Mutta ei meitä edelleenkään pelota. Havaijin kirjeenvaihtajanne lopettaa toteamalla, että saarella on kaikki hyvin ja rauha on sekä maassa että mielessä.
Vuosien varrella mua on lähestytty vaikka mistä tuutista ja aina silloin kun Turkissa on tapahtunut jotain kuten vallankaappausyritys tai terroriteko, myös kaikenlaiset muut ikävät uutiset, jotka saavat koko kansan vaikuttamaan kieroilta perversseiltä aiheuttavat yleensä kilahduksen gmailiin. En ole halunnut yhteenkään vastata sillä niin monesti olen nähnyt ettei se haastatellun asian ydin tunnu tulevan esille vaan enemminkin sen lehden tai muun median halu kääntää uutinen pomminvarmaksi klikkiotsikoksi.
TykkääTykkää
Ymmärrän, jos et siinä tapauksessa ole halunnut vastata. Muhun otti yhteyttä kaksi toimittajaa, jotka olivat molemmat tosi asiallisia ja kiittivät postauksesta, jossa tuli muutakin esiin kuin pelkkä kaaos ja pelko. Toinen juttu pohjasi enemmän blogiin, toinen oli haastattelu, molemmat hyvin kirjoitettuja juttuja. Toki aihe kosketti mua nimenomaan henkilökohtaisesti; en alkaisi antamaan lausuntoja jostain näitä saaria koskevasta poliittisesta asiasta noin ylipäätään. Sen jätän ammattilaisille. 😊
TykkääTykkää