Ummikkolapsi oppii englantia, osa VI: I think they’re fluent now

Viime kuussa kirjoitin edellisen kerran, kuinka tänne heinäkuun alussa muuttaneet ummikot ovat puolessa vuodessa kieltä oppineet. Joku korkki on tässä sittemmin varmaan auennut, koska viimeisen kuukauden aikana kielitaito on mennyt kovalla kohinalla eteenpäin.

Osittain tämä kyllä perustuu kuulemiini huhuihin, ei omiin arvioihini. Lapset nimittäin edelleen unohtavat osaavansa kieltä aina silloin, kun me vanhemmat olemme paikalla. Nyt saattaisi olla hyvä aika näiden tulkkiensa kanssa kulkeneiden lasten alkaa opetella tästä tavasta ulos. Näin perussääntönä soisi jatkossa olevan, että muiden seurassa puhutaan englantia, koska lähtökohtaisesti on epäkohteliasta puhua keskenään kieltä, jota muut eivät ymmärrä.

Tiedän, ettei tämä tule onnistumaan vielä pitkään aikaan.

IMG_8592.JPG

Lapset olivat ystävälläni hoidossa ystävänpäivän iltana, kun kävimme kahdestaan ulkona syömässä kolmenkymmenenviiden (35) palan sushiplatterin. Minua kolmisen kertaa suurempi puoliso jaksoi syödä vain yhden palan mua enemmän, mutta ei mennä nyt siihen. Lapset olivat kylässä ollessaan puhuneet koko illan englantia.

Esikoinen oli siellä keksinyt leikin tornadosta, jota karkuun olivat porukalla menneet. Oli satanut kovaa ja tuuli noussut ja piilossa piti olla hiljaa ja sitten vaihtaa välillä paikkaa, kun horisontista nousi – mikäs muukaan kuin – tsunami. Kun illan viimeinen piirretty alkoi, ystäväni netti pätki. This never happens at my house! oli Kuopus siihen iloisesti valehdellut.

Ystäväni oli illasta ihan riemuissaan. Hänellä oli sellainen fiilis, että hän oli vihdoin oppinut tuntemaan paremmin meidän lapsia, kun oli saanut heidän kanssaan ihan oikeasti jutella. I think they’re fluent now, totesi toverini lopuksi.

Jos tarkkoja ollaan, ja aina ollaan, he eivät vielä ole lähellekään fluentteja. Leikki- ja arkikieli näköjään löytyy jo, mikä lapsen itsensä kannalta lienee erityisen tärkeää. Vaikka lapset aika universaalisti ovatkin siitä helppoja, että pystyvät leikkimään keskenään myös ilman kieltä, antaa kieli toki pikkuisen syvyyttä siihen yhteiseen toimintaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt sitten pitäisikin taas kiinnittää huomiota siihen, että pidämme hyvää suomen kieltä yllä täällä kotona. Matikan sanastoa pitäisi muistaa ihan aktiivisesti suomentaa, jos haluamme, että ekaluokkalainen osaa laskea myös suomeksi. Ja toki haluamme. On vaan helppo unohtaa kertoa lapselle, miten divided kääntyy suomeksi, koska hän ymmärtää, mitä käsite tarkoittaa. Hän myös itse sanoo ’kolme plus viisi equals kahdeksan’, plussankin ollen englannin lausunnalla. Todennäköisesti hän ei enää muista, miten equals kääntyy suomeksi.

Olen täällä tutustunut aika moneenkin meidän ikäiseen tyyppiin, jotka ovat muuttaneet Amerikkaan joskus lapsena Unkarista, Suomesta, Koreasta ja Saksasta. Näistä yksikään ei enää puhu vanhempiensa äidinkieltä. Mä taas ajattelin tässä ihan reippaasti nyt julistaa, että me ei tulla koskaan puhumaan lapsille kotona englantia, vaikka jäätäisiin tänne ihan olemaan. Äidinkieli on ja pysyy, ja sitä ei tämän perheen mukuloilla ole lupa unohtaa.

Uskoisin olevan ihan tehtävissä. Suomella mennään.

7 vastausta artikkeliin “Ummikkolapsi oppii englantia, osa VI: I think they’re fluent now

  1. Meillä pienoisena ongelmana on nyt tasapainoilu suomen ja turkin välillä kun kotiläksyt ovat tulleet peliin mukaan. Läksyjen termien selitys kahdella kielellä on toisinaan hankalaa ja koko homman idea katoaa. Kun selitän tytölle matikan tehtävää suomeksi niin huomaan sen sekoittavan välillä lisää. Mutta suomen kieltä ei ole lupana unohtaa t8älläkään koska se on monessa mielessä niin iso juttu tulevaisuudenkin kannalta ja sen toisen kulttuurin kanavana.

    Tykkää

    1. Niin se on! Mulla on myös sellaisia oppilaita, joilla kaksikielisyys hankaloittaa matikan oppimista, mutta uskoisin sen menevän ajan kanssa paremmaksi. Haastetta tässä piisaa, mutta ei auta kuin yrittää 😊

      Tykkää

  2. Hienoa kuulla että olevat edistyneet kielessä ja leikkikieli onkin niin kovin kovin tärkeää! ❤️ Ja upeaa että olette löytäneet niin hyviä ystäviä kenen hoteisiin jättää lapset 😍

    Nyt täysin kolmikielisen 6-vuotiaan äitinä voin sanoa että kielen ylläpitäminen tulee mitä varmimmin onnistumaan, mutta vaatii tosiaan struktuuria sekä johdonmukaisuutta 😅 Meillä kun nyt opetellaan kirjoittamista sekä lukemista kolmella kielellä, on välillä äidilläkin pallo hukassa. Mutta Åsa hienosti kysyy aina ”millä kielellä tää luetaan” niin yrittää ääntämiset muistaa oikein. Kotona on meillä sääntö että puhumme ainoastaan suomea sekä englantia, koska Islalle yritämme alusta saakka saada nämä molemmat kielet ja ruotsi tulkoon luonnostaan kuten Åsalle 😅 Haastavaa on todella ja itsekin välillä joutuu pohtimaan käännöksiään, kun mukaan ovat tulleet myös slangi kuin murteetkin? Eskari olisi tarkoitus aloittaa syksystä, joten saa nähdä kuinka se taas sekoittaa pakkaa! Mutta rohkaisuna siis silti; joskus on todella vaikeaa ja vaiheittain tuntuu että joku kieli jää vähemmälle mutta kyllä siihen pystytte! Heja på er! 💪😁

    Tykkää

    1. Kiitos Laura, ihana saada tsemppejä teiltä, jotka olette tätä jo pidempään tehneet ❤️ Vahva kolmikielisyys on kyllä hieno juttu. Lukeminen varmasti jeesaa tässäkin ja syventää sanastoa, tekee kielestä rikkaampaa. Siitä pidetään myös kiinni. Mielenkiintoista nähdä, missä ollaan kielen kanssa vuoden päästä.

      Ja totta, niin ihanaa että saadaan välillä lapsia hoitoon! Todella tarpeen 😅

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s