”Älä ole nyt sitten liian iloinen, ettei muut kiukustu”

Pojalla oli tänään koulussa varainkeruutapahtuma. Viimeiset pari viikkoa oppilaat ovat keränneet rahaa tulevaa koko koulun retkeä varten. Eniten rahaa keränneille oli luvassa hienoja palkintoja: päiväliput koko perheelle Hiltonin altaisiin, puhelimia, herkkukoreja, sun muuta.

Esikoinen lähetti viikko sitten mun säestämänä, tai toisinpäin, ääniviestin perheen whatsapp-ryhmään Suomeen ja sai sieltä heti avokätisiä lahjoituksia. Sen lisäksi eräs sveitsiläinen opettaja, joka työskenteli koulussamme syyslukukaudella, lahjoitti Esikoiselle rahaa (vaikka emme lähetelleet viestejä emmekä kysyneet), koska oli ollut syksyllä niin otettu tämän kielipuolipojan positiivisesta asenteesta. Me vanhemmat lahjoitimme myös ja näin oli meidän valtava panostuksemme tähän varainkeruuseen taputeltu.

28407482_10160006370875203_1316569385_o

Kuulin eilen omilta oppilailtani, että heidän keräämänsä summat olivat noin viidesosaa siitä, mitä Esikoisen kisatilillä komeili. Menin heti johonkin ihme suomimoodiin ja kävin sanomassa pojalle, että älä nyt liikaa kerro muille, kuinka paljon olet rahaa kerännyt. Pidä sillä lailla matalaa profiilia, ettei kaverit hermostu.

Oikeasti, mitä ihmettä? Kysyn vaan, ihan itseltäni.

No, Esikoisen paras kaveri oli kysynyt heti päivän kärkeen pojan summaa ja sille se nyt vaan oli sen kertonut. Ja kaveri oli kertonut sitten kaikille. Mun omat oppilaat tulivat tarkistamaan asiaa multa ja kuulin Esikoisen rahasaaliista puhuttavan luokkien ulkopuolella oppilaiden kesken ykkösestä vitosluokkaan.

Sellainen ero omiin odotuksiini tässä kuitenkin tuli eteen, että kukaan ei ollut asiasta millään tasolla ankeana. Ei kateellinen, ei kiukkuinen. He tuumailivat, että Esikoinen varmaan voittaa pääpalkinnon ja että onpa se onnistunut keräämään paljon rahaa. Good for him!

28417620_10160006376285203_1830059987_o

Mähän olen jo tässä etukäteen välillä stressannut, että onko meidän lasten vaikea mennä vanhoihin kaveriporukoihin kesällä tämän seikkailun ensimmäisen vuoden jäljiltä. Että otetaanko ne vastaan nihkeästi ja valmiiksi jo ajatellen, että mitä ne nyt tulee tänne leijumaan. Tietysti toivon, että olen väärässä. Ehkä uusi sukupolvi on edeltäjäänsä avoimempi.

Esikoinen voitti kuin voittikin pääpalkinnon – hoverboardin – kymmenen dollarin kaulalla kakkoseen. Koko koulu huusi ja hurrasi, ja auttoi pientä miestä kantamaan painavan pakettinsa paikalleen. Yläasteen pojat tulivat taputtelemaan lasta selkään ja luokkakaverit kävivät onnittelemassa. Lapsi oli itse liikuttavan onnellinen kulkuvälineestään, jota on muutenkin toivonut itselleen jo vaikka kuinka kauan. Myös isänsä on ollut palkinnosta varsin iloinen – mainittakoon se nyt tähän väliin.

Yleistäminen on typerää, mutta kai tässä jotain kulttuurista eroa oli huomattavissa näiden kahden meille rakkaan maan välillä. Täällä mennään hengessä ’kel on onni on, se onnestaan avoimesti nauttikoon, kun muut tsemppaavat vieressä’. Aina. Myös silloin, kun onni tulee sellaisen kohdalle, joka ei ole se oma paras ystävä, jota on helppo tsempata.

8 vastausta artikkeliin “”Älä ole nyt sitten liian iloinen, ettei muut kiukustu”

  1. Tämän positiivisen piirteen olen huomannut meilläkin. Siis en sen, että itse himmaisin lapsia (toki sitä tapahtuu kaiken aikaa) vaan se, että ovat alkaneet tsempata tosi paljon toisiaan. Esikoinen on aina ollut hyvä kannustaja ja sellainen positiivinen tiimipelaaja, mutta nyt siitä on tullut sellainen espanjalainen futispelaaja, joka läpsii koko ajan kavereita selkään tai takapuolelle (heh heh, ei ehkä niin toivottua käytöstä sitten Suomessa 😀 ) ja pitää yllä sellaista hyvää fiilistä. Toivotaan, että tämä säilyy! Ja onnea teille, hieno suoritus ja mahtava palkinto, älä anna isäihmisen omia sitä!

    Tykkää

    1. Haha, ei pidä antaa. Sai se poikakin rullailla tänään ihan mielin määrin, iltapalapöydän ympärikin muun muassa. Mutta joo, toi muiden tsemppaaminen on kyllä niin jees. Sitä on ollut kiva seurata. Takapuolelle läpsiminen aiheuttaisi hämmennystä muuten täälläkin 😂

      Tykkää

  2. Juuri tällaisia eroja mäkin olen huomannut täällä ja mun on pakko sanoa että tykkään hirveästi siitä että lapset kasvaa tällaisessa sosiaalisessa ympäristössä.

    Kaikissa paikoissa on hyvät ja huonot puolensa tietenkin, ja tää valtavan positiivinen sosiaalinen suhtautuminen on tän meidän kuplan yksi parhaista puolista!

    Tykkää

  3. Tuo tsemppauksen asenne on kyllä sitä, mitä toivon että itse osaisin viljellä ja lapset sen myös oppisivat.

    Ihan mahtavaa, että poika sai niin hienon palkinnon työstään! 😊

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s