Lapset katsovat piirrettyjä, minä juon aamukahvia ja mietin, että haluaisin osata kirjoittaa mitä kuuluu, mutta nyt juuri en jaksa ajatella sitä itsekään. Hyvää, kiitos. Mutta kun niin paljon enemmänkin kuin vain yksinkertaista hyvää.
Kerron nyt sitten vähän kaikenlaista sieltä täältä.
Kävimme torstaina paatilla katselemassa valaita Tyynellämerellä. Vaikka Suomen koulut hyviä ovatkin, luokkaretkissä Havaiji on tyrmännyt ne vielä ihan 6-0. Yhtään suurta hyppyä emme nähneet, mutta pyrstöjä kyllä ihan valtavasti. Kukaan ei tiedä, kuinka monta valasta näimme, mutta oma veikkaukseni oli että kolme, jotka uivat ympyrää veneemme ympärillä tunnin ajan. Lapset veikkasivat sataa, että jotain siihen väliin varmaan. Vaikka välimatkaa eläimiin pidettiinkin reilusti, oli kokemus silti ikimuistoinen. Vain muutama oksensi laidan yli mereen.
Puoliso sai rullakiekkotreeneissä keskiviikkona mailasta leukaan. Toki kaikki tietävät, ettei mailaa saisi niin korkealle nostaa edes lämätessä, mutta tällä kertaa kosahti niin kovaa, että isolta kypäräpäiseltä mieheltä lähti hetkeksi taju ja meni leuat sijoiltaan. Nyt parantelemme täällä lievää aivotärähdystä. Jotenkin aika kamalaa, vaikka ihan oikeasti ei kamalan vakavaa.
Koulussa on mukava rytmi päällä. Ainoa semisti ahdistava asia on, että erään muutakin kautta tuntemani perheen lapsi on myös oppilaani, ja olen tullut näkemään aivan uusia puolia tästä perheestä. Lapsi ei nimittäin koskaan tee läksyjään.
Ystävien lasten opettaminen voisi olla ihan kivaa, jos niillä lapsilla menisi koulussa hyvin, eikä mitään ongelmia tulisi vastaan. Tällä hetkellä en meinaa malttaa odottaa, että tämä keikka on kesäkuussa ohi. Nyt on vähän liian lähellä nämä kaksi elämän osa-aluetta, jotka haluan pitää aivan erillään toisistaan.
En meinaa millään jaksaa tällä hetkellä treenata. Mulla oli hyvä rytmi päällä syksyllä, mutta nyt on kyllä tahmeaa. Harmillisesti tämän ikäisenä sen kyllä myös heti huomaa. Miten ennen olikin niin paljon helpompaa tämänkin seikan kanssa.
Emme ole viettäneet kolmeen viikkoon kunnon rantapäivää ja kyllä muuten tuntuu pitkältä tauolta. Täällä on ollut pilvistä ja sateista, joten olemme käyneet mm. kahviloissa, jäätelöllä, kahvifarmilla ja Honaunaussa. Omalla pihalla olemme lennätelleet koulutekoisia leijoja ja peuhanneet lumessa, mitä eräs naapurimme toi vuorelta avolavallisen verran.
Esikoinen yllätti viime viikolla, kun selitti kuulteni ystävälleen kutakuinkin näin: we have to call my dad because he is sick. We have to ask if you can come. We can’t play in my mom and dad’s bedroom. Sanottakoon kerran vielä, että lasten kyky omaksua uutta ihmetyttää kyllä joka kerta.
Nyt mietimme tässä, että pystyykö puoliso lepäilemään rannalla, vai pitääkö lepäillä ihan vaan kotona. Havaijilla paistaa tänään kyllä aurinko.
Konalla 