Nyt on kyllä taas ollut. Päiviä. Ihan sama mitä koulussa nyt teen, se ei riitä.
Olen opiskellut, valmistunut, tehnyt monta vuotta töitä. Työmaalla on tullut aikaisempina vuosina vastaan muiden muassa sensorisen integraation häiriötä, autismia, alkoholismia, lukihäiriötä ja masennusta, mikä on koulinut ammattitaitoani terävämmäksi. Ja silti vieläkin tulee vastaan näitä hetkiä, että mä en enää tiedä, mitä tehdä.
Mä myös unohdan edeltävät onnistumiset tällaisina viikkoina. Mittaan omaa osaamistani sen mukaan, miten mun heikoimmat oppii. Ja nyt on kyllä vaikeaa. Ei paljon auta, että kodeissa ei osata oikein tehdä mitään – tai ei aina edes välitetä.
Sitä on vaikea Suomesta käsin katsomalla ymmärtää, millaiset paineet täällä päin maailmaa on onnistua. Hirveän helppo on myös sanoa, ettei sellaisia paineita kannata itselleen ottaa. Ei tietenkään kannata. Käytännön toteutus se tässä hieman horjuukin.
Täällä palkitaan keväisin koko koulun edessä jokaisen luokka-asteen onnistujat. Aineista ei tarvitse saada kuin karvan vajaa 70% oikein, niin johan on hylätty todistuksessa. 70! Siinä saa aika paljon tehdä töitä lapsi, jolla on vaikka keskittymishäiriö. Ja aika paljon saa tehdä töitä sen opettaja, joka tuntee niskassaan paineen saada lapsi aineista läpi.
Jos menee 69 prosenttiin, tulee hylätty. Pidä sen pää nyt veden pinnalla.
Ja kun mä todella yritän. Istun vieressä, annan palikoita, kelloja, murtolukukakkuja, värikyniä, saksia, papereita. Yritän linkittää uutta siihen, mitä se jo ymmärtää. But Mrs. M, this makes no sense. This is impossible.
Rakas, se on murtoluku. Tuhannennen kerran alusta. Muut ovat jo viisi kappaletta pidemmällä. Sinun pitäisi vielä treenata niitä kertolaskuja kotona, muistatko. Tämän sanon nyt juuri vain, koska on pakko. On pakko testata, on pakko läpäistä. Sama lapsi ei osaa laskea päässään 6 divided by 3, ottaa siihen palikat avuksi.
Sydäntä puristaa, lasta ahdistaa. Hän pyytää jotain multa anteeksi kymmeniä kertoja päivässä: sitä, että jättää jälkensä aina vahingossa siivoamatta. Sitä, että unohti taas kirjansa kotiin tai sitä, ettei pysty kuuntelemaan, kun puhun. Sitä, ettei opi.
You don’t ever have to apologize to me, sweetie.
Koulussa mua turhauttaa, kotona itkettää. Syksy meni vielä ihan hienosti, nyt on tullut liikaa uutta kerralla. Kello on vaikea, sitä ei pysty lukemaan. Miten niin on eri asia, jos sanotaan to tai past?
Tiedän, että Suomessa tämä lapsi olisi jo tukevassa tukiputkessa. Mun ei tarvitsisikaan osata yksin. Täällä ei ole mitään, eikä ketään. Oppilaan oikeuksista ei kukaan puhu sanaakaan – kaikki täytyy vaan pystyä pitämään mukana.
Mä en vaan mitenkään nyt pysty, enkä osaa. Pysyisit lapsi pinnalla vaan nyt.
Konalla 
Huh, kuulostaa kyllä rankalta! Itse olen yliopistotutkija, olen elämäni aikana tehnyt opetustyötä melko vähän. Minusta opetustyössä hankalinta olisi nimenomaan tuo, että pitäisi saada ne oppilaat/opiskelijat pääsemään tenteistä läpi ja pysymään jonkun muun laatiman opetussuunnitelman tahdissa! Ja minulla ei edes ole kokemusta perusopetuksesta, saati sitten erityisoppijoista. Ei voi muuta kuin toivottaa tsemppiä! Muista, että parhaansa voi tehdä, enempää ei.
TykkääTykkää
Näinhän se on! Kiitos tsempeistä. Kyllä multa vielä uskoa löytyy, että saadaan tämäkin lapsi oppimaan ja kursseista läpi. Välillä vähän hukuksissa olen, mutta toivosta ei saa päästää ikinä irti. Ilman sitä ei ole mitään.
TykkääTykkää
voi hurja! kylläpä alkoi ahdistaa ihan vaan jo asiasta lukeminen. on varmasti todella kuormittavaa olla yksin vastuussa, voimia kevääseen! ja aivan varmasti parhaasi yrität, muuta et voi ❤
mietin, että siellä taitaa niitä hylättyjä tulla aika tavalla? mitä kummaa opettaja edes voisi tehdä, ettei tulisi?
TykkääTykkää
Kiitos paljon tsempeistä! ❤️Kyllä täällä onneksi arvosteluvaiheessa annetaan opettajalle mahdollisuus painottaa luokkatyöskentelyä, lapsen asennetta, oppimishalua ja kaikkea sitä muuta tärkeää. Tämän takia hylättyjä ei tule niin paljon kuin voisi luulla. Onneksi!
TykkääTykkää
Luin tekstisi ja pyyhin kyyneleitä aamujunassa matkalla töihin. Vaikka oppilailla on täällä Suomessa mahdollisuus tukevaan tukiputkeen ja apuja on tarjolla, opettajana koen silti riittämättömyyttä niin monen kohdalla.
Sinä teet parhaasi, muuta et voi. Voimia ja viisautta joka hetkeen!
TykkääTykkää
Kiitos Mirka. Opettajan työ menee kyllä ihon alle, eikö! Paljon tsemppiä siis sinullekin ❤️
TykkääTykkää
Ihan järjettömän rankkaa. Tää on yksi syy – monen muun mukana – miksei meillä koskaan edes harkittu yksityiskoulua, ne tukiputket kun on julkisella sektorilla eikä yksityispuolella ole velvollisuutta, resursseja tai kykyä erityisopetukseen. Erikseen tietysti erityislapsille erikseen suunnatut yksityiskoulut.
TykkääTykkää
Ymmärrän niin hyvin. Suomalaisesta näkökulmasta tilanne on täysin järjetön, mutta mitäpä sille voisi tehdä. Tällä kertaa mulla ei ole luokassa käytöshäiriöitä, niin ei mene siihen energiaa. Kaikki menee nyt opettamiseen ihan satasella.
TykkääTykkää
Voimia. Mä murehdin oman lapseni puolesta jo nyt ekaluokkalaisen paineita tässä turkkilaisessa systeemissä, jossa on paljon kilpailua. Olen itse töissä tarhalla enkunopena ja säälin myös oppilaitani, joilla koulu on työtä jo 2 vuotiaana. Valtion puolella täällä moni asia mättää mutta se kilpailu ei ole ihan yhtä kovaa kuin yksityisellä joten pidän tyttöni sen takia valtionpuolella ainakin tässä vaiheessa. Olen aina sanonut, että turkkilaisia lapsia saakin hieman paapoa yli, sillä koulu on alusta asti rankkaa työtä ja lapsuudelle jää ihan liian vähän tilaa, monet ovat kuin ravihevosia joita kilpailutetaan alusta asti, vapaa-aika kuluu tukiopetuksessa jne. sillä vanhemmilla on kova paniikki enkä toisaalta sitä yhtään ihmettele kun katsoo yhteiskunnan menoa. Niin surullista.
TykkääTykkää
On kyllä tosi surullista! Eikä todellakaan tarpeellista, kuten Suomen menestyksestä tiedetään. Lapset saa oppia ikäkausille tyypillisiin aikoihin asioita, eli myöhemmin ja kaikessa rauhassa. Meillä poika vielä onneksi tykkää tosi paljon koulusta – toivotaan, että tilanne pysyy näin.
TykkääTykkää
Eipä mulla nyt muuta kuin ❤
TykkääTykkää
Se oli ihana, kiitos ❤️
TykkääTykkää