Ihana savunhajuinen viikonloppu teltassa

Yövyimme ystäväporukalla rannalla teltoissa koko viime viikonlopun. Lähteminen sinne oli yhtä kivuliasta kuin lähteminen meillä yleensä aina: pakkaamisen lomassa jokaisen aivoja kiristi, nyssäköitä ja pussukoita oli neljäkymmentä erilaista, viikonlopun ruokavarastot valtavissa tilaavievissä kylmälaukuissa ja auto lopulta niin täynnä, etten meinannut mahtua kyytiin. Survoin itseni takapenkille lasten väliin ja mies kasasi päällemme vielä tyynyt, lakanat ja fleecepeitot. Lähdimme mukavan lämpöisissä tunnelmissa liikkeelle kaksi tuntia aiotusta myöhemmin.

Auton katolle sidotut surffilaudat ja boogie boardit pitivät kyseenalaista kolinaa koko vartin ajomatkan ajan. Kädet hiessä puristimme molemmat kuskin kanssa köysiä tiukemmalle, jotteivät laudat kolisisi katolta alas ajotielle. Jotenkin tuli mieleen ne aikoinaan liian pienellä autolla tehdyt matkat Ikeaan, kun toinen ajaa joku kaapinjalka suussa ja toinen roikkuu puoliksi takaluukusta ulkona samalla varmistaen, ettei putoa peiliovet motarille. Sen sanon vaan, että kyllä voi 15 minuuttia tuntua joskus pitkältä ajalta.

22906652_10159487059285203_410297418_o

Perillä sitten muistui taas mieleen, miksi tälläkin kertaa reissuun kannatti lähteä. Ystäväperhe odotti rannalla kanat ja vietnamilaiset leivät grillillä tiristen ja pelkkä aaltojen kohina sai taas pään tasoittumaan. Lapset katosivat välittömästi rantakivikkoon kavereidensa kanssa rapuja etsimään ja me saimme teltan pystyyn vähän nopeammin kuin viimeksi. Sitten alkoikin armoton istuminen.

Me aikuiset vietimme liki koko viikonlopun hiiligrillimme ympärillä taitettavilla ranta’nojatuoleilla’ löhöten. Pelkästään lauantain aamupalan syöminen kesti noin kolme tuntia kaikkineen ja nousin muistaakseni ensimmäisen kerran jonnekin noin viiden tunnin kohdalla. Istumisen katkaisivat vain satunnaiset pulahdukset mereen ja muut pakolliset toimitukset.

28821831_10160056861495203_1210840885_o

Teimme lauantaina aamupalaksi lettuja. Sekoitimme taikinan maitopurkkiin ihan näppituntumalla, kun ei lähteissä keritty. Lounaaksi söimme pastasalaattia ja osa makkaroita, paistoimme munia ja joimme Kona Breweryn olutta. Lapset pyörivät koko ajan lähellä: rakensivat kivistä linnaa telttojemme väliin, leikkivät kotia suuren puun alla ja merirosvoja toisen oksilla. Välillä kävivät molemmat sylissä tankkaamassa pusuja ja jatkoivat taas seikkailujaan.

Esikoinen meni rohkeasti mereen lautansa kanssa kerta toisensa perään. Poika on halunnut harjoitella sinnikkäästi itsekseen aaltojen ottamista vatsallaan ja oppi viime viikolla jo seisomaan lautansa päällä. Tänä talvena ei kukaan oppinut hiihtämään, mutta surffaamaan näköjään sitten. Ainakin melkein.

23030688_10159487051650203_647884671_o

Väkimäärä telttakylässämme vaihteli viikonlopun aikana kahdeksasta kahdeksaantoista lapset mukaan lukien. Meno pysyi porukan kasvaessakin ennallaan: tuolit vaan tulen ympärillä lisääntyivät ja lasten leikit vähän enemmän hajaantuivat. Vain porukan ollessa isoimmillaan joutui osa vanhemmista selvitellä joitain pieniä, turhahkoja riitoja, mutta muuten sopu säilyi hienosti, kuten ulkona pienillä ihmisillä helpommin tapaa käydä.

Iltaisin kömmimme kaikki perheet telttoihimme hetkeksi jo ennen kahdeksaa iltasatuja lukemaan. Meri kohisi niin lujaa, ettei viereisen seurueen musiikki edes kunnolla kantautunut meidän koloomme saakka. Teltassa oli lämmin, vaikka ulkona tarvitsi jo hupparia. Esikoinen kävi nukkumaan ilman paitaa vain herätäkseen aamuyöllä aika jääpalana, kun ei ollut peitonkaan alla enää pysynyt. Makuupusseja ei varsinaisesti kuitenkaan tarvinnut, vaikka nurkasta sellainenkin löytyi. Lauantaiaamuna klo 4.45 kuulimme ensimmäisten surffareiden kurvaavan parkkipaikalle. Esikoinen oli kaikesta niin täpinöissä, ettei saanut tämän jälkeen enää unta. Kuudelta kysyi, että saisiko jo lähteä mereen. Ei ihan saanut lupaa vielä.

22883941_10159487054535203_924136156_o

Iltasatujen jälkeen painuimme molempina iltoina aikuisväellä taas jatkamaan tulen ääressä istumistamme.

Sunnuntaina haisimme savulle, hiukset olivat merivedestä karheat ja silmänaluset olivat väsymyksestä tummanpuhuvat. Auto ei lähteissä käynnistynyt, kun puoliso oli pulahtanut mereen auton avaimet shortsiensa taskussa. Päästiin kuitenkin jossain vaiheessa kotiinkin ja illalla nukahdin univajeen tainnuttamana puolen yhdeksän hujakoilla. Mutta olipa kyllä ihana viikonloppu. Pitäisi ottaa ihan tavaksi.

3 vastausta artikkeliin “Ihana savunhajuinen viikonloppu teltassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s