Paljon on muuttunut (melkein) vuodessa

Lähdimme tänä aamuna lomalle Honoluluun. Pakko myöntää, että aamulla jopa jännitti vähän. Ja että lentokoneeseen nouseminen toi mieleen uuvuttavat lennot tänne ja siitä aasinsillalla ajatukset niihin tunnelmiin, joissa viime kesänä oltiin. Huomasinpa siinä sitten, että aika moni asia on muuttunut sitten viime vuoden.

Havaijilainen rento kasvatuskulttuuri on tehnyt mustakin rennomman. Mä en rehellisesti sanoen ole koskaan ennen tykännyt näin paljon tästä kasvatushommasta. Ympärillä häärii nyt uudenlainen, samanhenkinen kylä, joka jakaa mun kanssa tätä isoa vastuuta. Tänään koneessa kuulin myös pitkästä aikaa oikein äänekkään voihkaisun, kun tämän kyseisen asiakkaan taakse asettui eräs suomalainen perhe istumaan, mutta ei kyllä ottanut enää edes päähän. Ennen olisi ottanut. Nyt ajattelin vaan, että onpas pieni elämä jollain ja jatkoin ihan tavalliseen tapaan eteenpäin.

28944416_10160115492345203_1880288449_o
Waikiki.

Viime kesänä Kona-elämän ekoilla viikoilla mietin, että miten ihmeessä me jaksetaan ketään tuntematta vain toisiamme ja nyt huomaan, että mehän ollaan juurikin sen vaiheen ansiosta ihan hirveän paljon läheisempiä nyt kuin ennen tänne tuloa. Me ollaan vähän pakon sanelemana paljon aiempaa enemmän koko ajan yhdessä, mutta nyt siitä on tullut uusi normaali.

Lapsista on mun mielestä tullut täällä ennakkoluulottomampia. Aika paljon niiden on pitänyt uusista ja heille oudoista tilanteista tässä vuoden mittaan selvitä ja sen huomaa jonkinlaisena uutena rohkeutena molemmissa. Amerikkalainen puhelias kulttuuri on myös hiljalleen tarttumassa jälkikasvuun. Ja aika hyvin ne kyllä jaksaa kulkea mukana niin saaren ympäriajoreissuissa, telttaretkillä kuin turvatarkastuksissakin. On vähän pakko, kun on tällaiset vanhemmat sattunut saamaan.

28945044_10160115507790203_256541634_o

Kuten mainitsin, olemme paraikaa Honolulussa, Oahun saarella, Havaijin pääkaupungissa. En olisi voinut ikinä uskoa sanovani tällaista ääneen, mutta kahdeksan kuukautta Konalla on näköjään tehnyt tehtävänsä: nyt tuntuu vähän oudolta ja jännällä tavalla ihmeelliseltä nähdä kerrostaloja. Että tässä sitä nyt sitten ollaan, minä tänne Helsingistä muuttanut, sittemmin näköjään hyvin vahvasti maalaistunut, ihmettelemässä sitä, miten joka paikasta ei näekään merta. Että seinää ihan. Edessä nousevaa rakennuksen seinää. Ajatelkaa!

Taloihin tottuisi varmasti taas uudestaan, jos niiden parissa käyskentelisi vähän tätä lomaa pidempään. Nyt tämä tuntuu erittäin eksoottiselta. Täällä on kuulemma jopa H&M.

28945470_10160115505020203_438066751_o

Honolulun lentokentällä Esikoinen astui ensimmäistä kertaa sitten viime kesän rullaportaisiin ja kommentoi, että mä muistan nää! Kuopuskin mainitsi, että näitä oli kotona paljon. Erikoista voi siis olla jopa rullaportaissa seisominen, kun tarpeeksi kauan metsässä asuu.

Mä olen kyllä ihan hirveän onnellinen tästä lomasta nyt. Kaupunki tekee päälle hyvää ja plussaa on se, että saamme paikallisina alennusta kaikesta.

Sehän se isoin muutos tässä kuitenkin tietysti on. Olen nykyään Havaijilla asuva ulkosuomalainen. Kyllä se jo itsessään pistää aika monet asiat omassa päässä uuteen uskoon – omalla kohdallani parempaan sellaiseen.

8 vastausta artikkeliin “Paljon on muuttunut (melkein) vuodessa

  1. Hyvältä kuulostaa. Nauttikaa kaupunkilomasta, niin mäkin teen välillä kun on päästävä Muncheniin pyörimään. Katsella ihmisiä ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Ja hetken perästä todeta että kotona on niin ihanan rauhallista. Terkut sinne maapallon toiselle puolen.

    Tykkää

    1. Kiitos Kati! Mä muistankin jonkun sun postauksen teidän pikkupaikasta, nauratti kun kuvasit miten kaikki tunnistaa sut ja ihan varmuuden varoiksi tervehdit jokaista vastaantulijaa. 😊 On tää kyllä jännä, miten äkkiä sitä on tähän nykyiseen rauhaan tottunut. Minkähänlainen kulttuurishokki mulla Suomessa on kesällä vastassa, heh.

      Tykkää

  2. Meidän lapsethan on aivan maalaisia täällä Seattlen suburbiassa ja täähän on kuitenkin – ainakin periaatteessa – miljoonakaupunki. Edelleen pitää cityssä muistuttaa varomaan autoja ja ihmisiäkin.

    Tykkää

    1. Mulla oli toi sama fiilis myös Helsingin lähiössä – aika paljon enemmän siellä tuli aikaa vietettyä kuin keskustassa. Nyt ollaan kyllä jo aivan uudella levelillä tässä, heh.

      Tykkää

  3. Ja juuri pullautin ulos blogin siitä, että miljoonakaupunki elämä alkaa riittämään ja voisi muuttaa maalle mutta enpä tiedä olenko sitten kuitenkaan valmis luopumaan tästä kaupungista ja ihmisistä. Mutta kun sen on kerran päähänsä saanut niin voisin kuvitella että tulevien vuosien aikana muuttokuorma suuntaa taas johonkin. Viime reissulla Suomessa katselin ihmeissäni matalia taloja, isoja pihoja, omakotitaloja! En ollut nähnyt aikoihin sellasia. Aika nopeasti ihminen mukautuu niihin arjen kuvioihin ja unohtaa edelliset.

    Tykkää

    1. Nimenomaan, ja musta yllättävän nopeasti vielä! Takaisinpäin joutuu sitten taas uuden kulttuurishokin kouriin, kun se ennen niin tuttu ja tavallinen tuntuukin taas oudolta. Kyllä mekin ollaan täällä meititty, että helposti Honolulussa voisi varmasti asua. Nyt vaan tuntuu, ettei jaksaisi etsiä kavereita uudestaan, kaikki muu varmaan meniskin 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s