Meidän kesälomaan eli aikaan Suomessa on enää seitsemisen viikkoa. Sellainen perus loppulukuvuoden väsymys on jo päässyt hiipimään päälle ja muutaman viikon päästä alkaa taas tavaroiden sorttaaminen, laatikoihin pakkaaminen ja eteenpäin lahjoittaminen. Edelleen meillä on vaan liikaa kamaa. Olen löytänyt itseni haaveilemasta tiny home-kommuunista; jos meillä olisi metrin kokoinen koti, ei sinne voisi vahingossakaan kertyä mitään ylimääräistä. Kuka sitä tropiikissa mitään taloa tarvitsee, kun voisi laittaa olohuoneen vaikka katoksen alle ulos.
Aika on omituinen käsite. Mulla on ihan sellainen fiilis, että juurihan me tänne tultiin, ja nyt sitten pitääkin jo alkaa valmistautua lähtöön. Osittain koen, että edelleen totuttelen elämään täällä ja yritän sopeutua, etenkin työmaalla. Moni asia on vieläkin täynnä uutuudenviehätystä ja kuitenkin kohta ollaan jo siinä kohti, että eka vuosi täällä tulee täyteen.
Mä toivon, että meillä olisi hyvä loma Suomessa. Vähän olen jo etukäteen jännittänyt (tosin itseltäni salaa) lasten reaktioita, koska nehän saattaa tulla heille itselleen suurimpana yllätyksenä. Entä, jos jotkut kaverit eivät haluakaan enää porukoihinsa? Jos siellä ei olekaan niin ihanaa kuin mitä on koko vuoden odottanut?
Opettaminen täällä on ollut pidemmän päälle vähän raskas laiva. Olen kyllä melkoisen helpottunut, että kohta ollaan maalissa. Kyllä nää kulttuurierot vaan on ja pysyy, ei sille minkään mahda. On ollut kieltämättä haastavaa huomata, miten tiukassa tietynlaiset systeemit ovat vain siksi, että ne ovat tuttuja ja jossain joskus hyviksi kehuttuja. Mitään eräältä suomalaiselta opettajalta tulleita ajatuksia ei oikein mitenkään voi lähteä amerikkalaisen koulun toiminnan päälle liimaamaan, kun jo koko sana education tarkoittaa meille eri asioita.
Haaveilin jo muutama kuukausi sitten, että kirjoittaisin tänne tämän mantereen markkinoille kirjan siitä, mikä suomalaisessa koulussa on niin hyvää ja miksi. En vaan tiedä, ottaisiko siitä kukaan onkeensa. Jostain syystä näen edessäni vain pari valtavaa tuulimyllyä.
Pikkusen turnajaiskestävyys koetuksella jollain.
Muuten on kyllä kaikki ihan hyvin.
Konalla 
Tässä vaiheessa kouluvuotta mä olen aina jo ihan valmis kesälomaan. Väsyttää. Onneksi loma meilläkin häämöttää jo puolentoista kuun päässä!
Äidin näkökulmasta just omassa blogissani mietin sitä miten en vaan jotenkin millään tunnu tottuvan tähän toisenlaiseen ajatukseen koulusta ja koulutuksesta, kansainvälisessä koulumaailmassa on niin paljon sellaista rakentavalla tavalla vierasta ja omien arvojeni vastaista.
Tsemppiä viimeisiin kouluviikkoihin! Toivotaan, että ne kuluu sukkelaan.
TykkääTykkää
Kiitos Kata! Sun kirjoitus oli tosi hyvä. Osaat aina niin asiallisesti jäsennellä kaiken tiedon ja sun omat tuntemukset asioista samaan kirjoitukseen. Mä en myöskään sulata yhtään tätä kilpailuhenkisyyttä. Osa kärsii aina ja se on väärin. Siinä missä mä ajattelen koulukasvatuksenkin koskevan lasta kokonaisuutena, ajattelee amerikkalainen yleensä aineopinnot edellä. Tärkeintä on oppia lukemaan, sanoi meilläkin eräs. Sillähän sitä elämässä sitten pärjääkin.
TykkääTykkää
Voi niinpä. Onhan se tärkeää oppia lukemaan mutta suomalaiselta pohjalta on niin selvää, että kaikki kyllä oppii kunhan saavat rauhassa opetella. Mitä sitä hätäilemään. Monessa muussa maassa toki on lukutaidottomuus ja ihan perustaitojen ja -tietojen puute ongelma edelleenkin ja ehkä sekin osaltaan vaikuttaa siihen miten jotkut suhtautuvat kouluun ja koulutukseen kaikkinensa?
Meillä oli lapsilla äskettäin koululla raportointipäivä: esittelivät kukin oppimaansa vanhemmille. Nelivuotiaan esiesikoululuokalla pyydettiin samassa yhteydessä vanhempia kirjoittamaan omia ajatuksiaan siitä miten kouluvuosi on tähän asti sujunut. Oli mun mielestä melkoisen paljastavaa miten monet vanhemmat kehuivat kuinka lapsi on oppinut numerot ja aakkoset ja niin edelleen. Mulle itselleni on ollut jotenkin vähän huvittavaa ja suorastaan pienesti ahdistavaa, että niitä on niinkin tarmokkaasti jo tässä vaiheessa opeteltu… Itse olen iloinen siitä, että nuorimmaisesta on tullut kuluneiden kuukausien aikana entistäkin itsenäisempi ja vähän kerrallaan pieni koulutyttö – on hänkin numeroita ja aakkosia oppinut mutta se ei missään vaiheessa ollut oma odotukseni tämän vuoden varalle.
Täällä ei jotenkin meinata malttaa antaa lasten vähän kerrallaan kehittyä ja kehittää taitojaan vaan kiireellä mennään koko ajan eteenpäin, mutta siis mitä ihmettä kohti se on jäänyt mulle itselleni epäselväksi.
Kirjoita ihmeessä kirja suomalaisesta systeemistä! Paljonhan siitä puhutaan maailmalla mutta musta tuntuu, että aika paljon on jäänyt myös ymmärtämättä niistä perusajatuksista jotka suomalaista systeemiä ohjaa.
TykkääTykkää
Kuulostaa tosi samalta kuin täällä meidän koulussa. Ekaluokalle tultaessa pitäisi jo osata lukea ja matikka on tosi vaikeata. En ymmärrä tätä kiirettä. Samoin mua ahdistaa kilpailuttaminen enkä sitä omassa luokassa tee. Paljon hyvääkin meidän koulussa kuitenkin on ja poika tykkää.
Mä täällä keskusteluissa muiden opettajien kanssa huomaan sen, että nimenomaan suomalaiselle itsestäänselvältä tuntuva ajatus koulusta ja koulutuksesta on ihmisille vieras. He ajattelee metodeja, mä ajattelen kokonaisuutta. En edes tajunnut sitä aiemmin. Mä en vielä tarkkaan tiedä mitä teen syksyllä, mutta jos aikaa on, kirjoittaminen voisi olla hyvä vaihtoehto.
TykkääTykkää