Ummikkolapsi oppii englantia, osa VII: Voisitko puhua suomea välillä?

Aloin seurailla lasten englannin oppimista viime heinäkuussa, kun olimme juuri muuttaneet tänne ja sanoja ja/ tai fraaseja oli jälkikasvulla kasassa noin viisi. Edellisen kieliseurannan kirjoitin helmikuussa, jolloin itselleni tuli yllätyksenä ystäväni luona hoidossa olleiden lasten kielitaito. Silloin ounastelin, että lapsemme eivät vielä pitkään aikaan suostuisi puhumaan meidän vanhempien läsnäollessa muuta kuin suomea. Vähänpä tiesin, voisin todeta tähän kohtaan. Taas.

Kielitaito on molemmilla ottanut melkoisia loikkia eteenpäin sitten maaliskuun. Silloin lapset puhuivat ensimmäisen kerran meidän seurassa englantia asiaa sen kummemmin ajattelematta. Esikoinen taas alkoi lukea kakkoskielellä koulussa kuulemma joskus ehkä pari kuukautta sitten ja tällä hetkellä lukee sellaisia I can read-ensikirjoja kohtuullisen sujuvasti. Sellaisia This is a dog. I don’t like dogs-tyyppisiä tarinoita ovat ne. Kesäksi saimme läksyksi lukea 10 minuuttia koulukieltä päivässä, jotta lapsi olisi sitten syksyllä vähän lähempänä paikallisen tokaluokan tasoa. Common core-mittareilla hän lukee nyt tasolla pre-primer eli eskari-ikäinen.

Esikoinen puhuu, lukee ja kirjoittaa nyt jotakuinkin kahdella kielellä. Viisivuotias Kuopus on kyllä tällä hetkellä ihan omassa luokassaan englannin puheen tuottamisessa. Lapsi kuulostaa koko ajan enemmän natiivilta ja haluaisi välillä puhua kotonakin vain juuri oppimaansa uutta kieltä. Olemme kyllä kieltäneet tämän ilon ja selittäneet, että omasta kotimaisesta pidetään meidän perheessä kiinni. Sitä ei saa unohtaa.

Joo, ei saa unohtaa, totesi tähän lapsikin.

hPFUyFqOTLKiY84ENLxNfA_thumb_439a

Mutta noin esimerkkinä, silloin kun pienempi vähän innostuu: can I have some milk, please? I’m so hungry, can I eat now and clean my room later, mom? I really want to go outside and play with Lilly. We decided to play house, and then I want to cook for you, mommy. I have my own restaurant! What would you like to eat? We have anything you want!

And so on and so forth.

Eilen Kuopus halusi läksiäisiksi lahjoittaa lelujaan kolmelle lähimmälle ystävälleen, kääriä ne kauniisiin lahjapapereihin ja kirjoittaa kaikille kortit. Tai oikeammin hän saneli, minä kirjoitin. ’Kirjoita tähän Thank you for being a good friend.’ Kun tuli toisen kortin vuoro, tiedustelin, josko laitettaisiin samalla tekstillä. ’Ei, kirjoita siihen Thank you for all the nice things you have done for me. Ja mun opelle Thank you for being a good teacher, Mrs. Ruth. You are kind and nice, and I love you a lot.’

Tämä vielä viime kesänä täysin englannittomien lasten kieliseuranta päättyy nyt tähän, reilu kymmenen kuukauden jälkeen. Kuten silloin mua viisaammat mulle sanoivatkin, pakko se vaan on itsekin jälleen todeta: lapset ovat ihmeellisiä.

2 vastausta artikkeliin “Ummikkolapsi oppii englantia, osa VII: Voisitko puhua suomea välillä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s