VIISUMIT

Lupasin edellisessäni kirjoittaa tämän voitokkaan otsikon isoin kirjaimin ja siinä se nyt on!

Ja kerran vielä:

ME SAIMME VIISUMIT TOISELLE VUODELLE JA LÄHDEMME TAKAISIN KONALLE!!

Myönnän, että eilen stressasi ja itketti, tänään olenkin sitten itkenyt ilosta. Ja kerronpa nyt sellaisenkin jännittävän faktan, että allekirjoitimme vuokrasopimuksen vajaa pari viikkoa sitten tavallaan tietämättä varmaksi, että pääsemmekö edes lähtemään. Mutta kuulkaas tämä: vuokranantajan ehdottaman päivän mukaan saamme avaimet Konalla 20.8., johon ehdimme juurikin näppärästi näillä aikatauluilla nyt. Uusi koti sijaitsee edellisen naapurissa, samassa taloyhtiössä, pihakavereiden yläpuolella. Ja seinät eivät suinkaan ole keltaiset, vaan valkoiset.

Mutta ennen kaikkea, Kona on meidän koti.

Ihan kohta halkean!

 

38772042_960966144112643_9056572253155622912_n.jpg

Pitkä, kuuma kesä

Pääsin tuossa aiemmin kehuskelemaan, että olen vuoden aikana ehtinyt tottua lämpöön, mutta nyt on kyllä sanottava, ettei Havaijillakaan yleensä ihan tällaista ollut. Siellä normaalisti tuulee mereltä koko ajan, mikä helpottaa kaikkea. Starbucksissa on viimeistään niin kylmä, ettei teepaidassa tarkene sisällä pidempään istuskellakaan. Helsingin yllä on maannut välillä sellainen loputon 30-asteinen paikallaan seisova massa, joka on päässyt ystävällisesti liiskaamaan kaiken kansan alleen. Bussit ovat tukalia, virastot tunkkaisia, yöllä ei saa unta, sisällä on kuumempi kuin ulkona, harvassa paikassa on ilmastointi. Lapsetkin ovat olleet viime päivät hetkittäin ihan nuutuneita, nämä tottuneet helteessä asujat. On tässä ollut epämukavaa myös siksi, että tämä ei vaan ole oikein. Suomessa ei kuulu olla tällaista ja on pelottavaa ajatella, mihin ilmaston lämpeneminen vielä tätä maailmaa vie.

Täällä ollessa myös sielu on alkanut ihan huomaamattanikin kiertyä johonkin luonnolliseen vuodenkiertoon. Elokuussa pitäisi jo saada edes vähän pitkää hihaa päälle, alkusyksy on aina ollut yksiä lempivuodenaikojani. Konan vuoden aikana tätä ei tapahtunut; kun lämpö kuului asiaan, en alkanut odotella ilmojen viilenemistä. Nyt taas tuntuu siltä, etten todellakaan jaksaisi tätä koko vuotta. Siellä kaikki on myös rakennettu niin, että auringolta pääsee halutessaan helposti piiloon: melkein kaikilla rannoilla on katoksia, leikkipuistojen yllä valtavat päivänvarjot, grillipaikoilla suuret suojat. Jokaikinen kauppa ja kahvila on ilmastoitu viileäksi ja kodeissa pyörivät kaksimetriset kattotuulettimet. Ostimme oman rantateltan niille päiville, kun suuntasimme palmuttomille hiekkarannoille. Pidettävä valolta suojattuna.

Kesä on tuntunut pitkältä, kunnes yhtäkkiä tällä viikolla heräsin siihen, että kohtahan se on jo melkein ohi. Aiomme alkaa pakata ennen kuin viisumeista tulee vahvistus – jonnekin tästä liikutaan elokuun aikana joka tapauksessa. Ehkä jo muutaman viikon sisällä. Vielä pitäisi käydä rokotuksessa ja hammaslääkärissä, koululaisen kanssa terveystarkastuksessa sekä viisivuotiaan kanssa kampaajalla. Ihan ensimmäistä kertaa, äitinsä kun on tähän asti leikannut latvat siististi taloussaksilla. Eli ”siististi”. Mutta point being; tämän kaikenhan olisi voinut hoitaa myös heti kesän alussa alta pois, mutta eihän sitä nyt pystynyt. Jätimme sitten viimeisille viikoille.

Arvatkaa, kuinka paljon odotan, että voin kertoa täällä(kin), että olemme saaneet viisumit. Jos näin onnellisesti käy, lupaan otsikoida aiheen suurin kirjaimin.