Hurricane Lane, korkeimman mahdollisen kategorian omaava hirmuhurrikaani, riehui Havaijin saarten eteläpuolella Tyynellämerellä vielä keskiviikkona ja uhmakkaasti marssi kohti saariryhmää 10 kilometrin tuntivauhdillaan. Tällä hetkellä hurrikaanin kiukku on laantunut trooppisen myrskyn tasolle ja edennyt meidän eteläisimmän saaremme ohi kohti Oahua.
Kun keskiviikkoaamuna saavuimme Konan kansainväliselle lentokentälle, saimme parhaalta ystävältämme kyydin uuteen vuokrakotiimme ja lähdimme melkein saman tien Costcoon muonavarastoja täyttämään. Ihmiset kuljeksivat rauhallisina kaupan käytävillä. Hamstraaminen ja paniikki loistivat poissaolollaan. Ihan viisaasti täyttyivät ostoskärryt vedellä, välipalapatukoilla ja tölkkiruualla siltä varalta, että kotiin pitäisi myrskyn sattuessa leiriytyä pidemmäksikin aikaa.
Seurasimme keskiviikon ajan eri sivustoilta tiuhaan myrskyn etenemistä. Ennusteiden mukaan se ei ollut tulossa enää saarten päälle, mutta kovia sateita ja tuulia kerrottiin varmuudella tulevan iltaan mennessä joka puolelle Big Islandia, myrskyn ensimmäistä kohdetta. Keskiviikko sujui väsyneen odotuksen vallitessa. Ei tapahtunut yhtään mitään.
Torstaiaamuna auringon noustua (itsehän nousin jo kahdelta yöllä) katselin tumman puhuttelevaa merta ja pilvistä taivasta. Parin kilometrin päässä siintävä rantaviiva oli levoton; aallot löivät metrien korkuisia pärskeitä vasten laavakiviä. Meri näytti uhkaavalta ja olin varma, että kohta se myrsky sieltä iskisi. Vietimme päivän sisätiloissa katastrofia odotellen. Kaksi kertaa ripsotti vettä.
Samaan aikaan pienen saaremme toisella puolella tulvi. Sateet piiskasivat Hilon seutua rajusti ja saivat suuria alueita kaupungista täyttymään vedellä. Mä aloin toivoa meillekin jo vähän actionia. Ei mitään hengenvaarallista tokikaan, mutta edes vähän sellaista majesteetillista luonnonvoimain näytöstä. Kavereilta alkoi tulla erilaisia parodiavideoita Konaa kohdanneesta, järkyttävästä myrskystä.
Sisällä oli kuuma. Ilma seisoi kuin olisimme yhtäkkiä muuttaneet vakuumitaskuun. Eräs ystävämme lähti puolison kanssa hakemaan kaverin autotallista muuttolaatikoitamme ja sanoi lähteissä, että lauantaina varmasti sataa. Nyt kun vielä voisi ajatella, hän jatkoi, että vuoret suojelevat Konaa sateilta, mutta olisi mahdotonta, että tilanne jatkuisi näin. Hurrikaanivaroitus oli perjantain aikana laskettu trooppisen myrskyn varoitukseksi. Samana iltana kuuntelimme, kuinka myrsky pauhasi, humisi ja ulvoi kaukana merellä. Alkoi ukkostaa. Lapset olivat juuri sammuneet ja asetuin istumaan yksin olkkarin valtavien lasiovien taakse taivasta ihailemaan. Jaksoin katsella maisemaa sen aikaa, kun kolme koko horisontin täyttänyttä jättisalamaa iski merellä. Avasin vähän ovea ja kuuntelin hetken ihastellen sadetta, tuulen pauhua ja jyrinää. Sitten väsähdin kuin seinään ja menin nukkumaan, seitsemältä.
Nyt on lauantai ja pilvet ovat taas valkoiset. Pieni ocean breeze on palannut maailmaan ja trooppisen myrskyn varoitus on laskettu äkillisen tulvan, flash flood, varoitukseksi. Emme asu tulva-alueella, joten kotona ollessa edes sateesta ei ole meille vaaraa eikä välitöntä haittaa. Koko päivänä ei ole satanut pisaraakaan.
Hurricane Lane oli siis Konalta katseltuna aikamoisen tylsä. Saimme kuitenkin parin päivän sisätilavankeina purettua laatikoita ja laitettua kotia nopeammin kuntoon. Nyt taivaanrannasta pilkottaa jo sinistä. Voisi lähteä vaikka uimaan.
Konalla 