Näin pukeudut kuin paikallinen

Pauliina kirjoitti keskieurooppalaisesta lasten puistopukeutumisesta ja jäin nauramaan (itselleni) Lotalta tekstiin tulleelle kommentille suomalaisesta ylipukemisesta. Tosiaan, vastoin kuin kanssasisareni samaan aikaan muualla Euroopassa, vedin talvisin kotimaassa aina ihan överiksi. Oli kypärämyssyä, merinovillahaalaria, teknisiä välivaatteita mitä lie, toppahousut, toppatakki, Sorelin Super Trooperit. Noin niin kuin perus kauppareissulle pikkupakkasessa. Koska itse palelen herkästi, siirsin aina hienosti tämän tärinän odotuksen ulkona juokseviin lapsiini. Olkaa hyvä, te hikoilevat lapsiparat. Toki olen onnistunut siirtämään tämän terveen tavan myös tänne tropiikkiin: tyrkytän lapsille iltaisin huppareita, kun lämpötila putoaa vain kahteenkymmeneen asteeseen.

Suomalaisen lapsen talvipukeutuminen menee useimmiten käytännöllisyys edellä ja kotimaassa ulkoillaan säällä kuin säällä. Niin mekin aina tehtiin. Täällä olen ensimmäistä kertaa elämässäni alkanut ymmärtää, miksi kaikkialla maailmassa ei mennä sateella ulos. Ollenkaan. Oikeastaan aika monessa maassa Suomen eteläpuolella sadepäivät ovat sisäpäiviä. Sadepukeutumista kun ei ole täällä olemassakaan. Kuravaatteisiin läkähtyisi trooppisessa sateessa, joten niitä ei kaupoista löydä. Kevyitä takkeja toki on, näille kylmille talvi-illoille. Sateella voi tietysti ilman muuta mennä ulos, ja joskus mennäänkin, mutta silloin kastuu, nopeasti ja läpimäräksi. Ihan kivaa sekin on ja etenkin oli, alkuun. Puolentoista vuoden jälkeen sateessa lilluttelu on kuitenkin alkanut menettää osan ilmiselvästä hohdostaan.

49742686_302350557294764_6497700565777121280_n

Havaijin saarilla sataa joillakin joka päivä, toisaalla viikottain, täällä Big Islandin eri puolilla usein ja meillä Konalla ei juuri milloinkaan. Meidän alueella nämä talvikuukaudet ovat jotenkin aivan liian mukavia ollakseen totta: pilvetöntä taivasta päivästä toiseen, päivisin lämpö on jossain 25 asteen tuntumassa ja iltaisin viilenee. Tavallinen havaijilainen peruspukeutuminen tarkoittaa vuoden ympäri rantasandaaleja, farkkushortseja ja yksinkertaisia hihattomia, niin miehillä kuin naisillakin. Vielä kertaakaan en ole nähnyt konalaista naista mekossa töiden tai juhlien ulkopuolella. Targetista ostettuja havaijipaitoja rokkaavat turistit eivät ehkä tiedä, että kauluksellinen alohakuvio kuuluu oleellisesti täkäläiseen juhlapukeutumiseen: miehet pukevat juhliin kuin juhliin värikkäät paitansa siistin alaosan kanssa. Tummaa pukua käyttävät häissä vain sulhanen tukijoukkoineen, jos hekään.

screen shot 2019-01-05 at 16.48.09
Vastoin todennäköistä oletusta, nämä miehet eivät ole ystäviäni. Kuva on lainattu täältä.

Minä en tokikaan ole paikallinen, mutta en enää ihan turistikaan. En ole täällä vielä virallisesti pysyvästi, mutta en enää ihan läpikulkumatkallakaan. Tiedän, etten ulkonäköni tai kotikieleni puolesta eroa täällä turisteista mitenkään, mutta silti itse tunnistan Konalle suunnistaneen turistin kilometrin etäisyydeltä. Turistilla on lierihattu, aurinkolasit, punakka iho ja mekko. Tai se alohapaita. Harvemmin, mutta toisinaan, näkee rannalla turistin myös niin sanotuissa pikkupuikuloissa uimashortsien sijaan. Toki joskus on niin lämmin, että rannalta voi kävellä parkkikselle myös pelkissä kalsareissa.

Havaijilla asuu kahta erilaista alkuperäistä porukkaa: natives ja locals. Native on vereltään havaijilainen, local täällä kasvanut mikä tahansa muu. Native Hawaiians ja muut paikalliset pukeutuvat arjessaan erittäin kasuaalisti. Olisi outoa nähdä täällä pynttäytynyt paikallinen. Hotelleiden hienoimmissa ravintoloissa ei työntekijöitä lukuunottamatta yleensä paikallisia näekään, pienemmissä kuppiloissa keskustan ulkopuolella kylläkin.

Mitä täällä elelemiseen tulee, en enää jaksa edes korjata ihmisiä, jotka tuolla turuilla ja toreilla kyselevät, että mitä kieltä me puhutaan ja mistä ollaan tultu käymään. Tai eihän siinä mitään korjaamista olekaan, mutta enää en jaksa mainita, että me myös asumme täällä. Alkuun se oli jotenkin tärkeämpää. Nyt opettelen elämään sen kanssa, että olen muiden silmissä täällä todennäköisesti ikuinen turisti. Farkkushortseilla tai ilman.

4 vastausta artikkeliin “Näin pukeudut kuin paikallinen

  1. Samaistun täysin kohtaan ”Minä en tokikaan ole paikallinen, mutta en enää ihan turistikaan.” Sitä on jotenkin alkanut jo väsyä selittämään mistä oon ja miksi oon täällä. Usein nykyään jos joku kysyy niin sanon että asun täällä ja toivon ettei enempää kysymyksiä tule. Usein kuitenkin tulee.

    Tykkää

    1. Joo, usein niitä tosiaan tulee. Sen huomaa kyllä ainakin täällä hyvin, että automaattioletus on, että me ollaan varmasti vaan käymässä. Ja sitten toivotellaan, että nauttikaa Havaijista. Heh.

      Yritin muuten kommentoida sun blogiin, mutta se ei tainnut mennä läpi. Mulla käy jatkuvasti niin, en tiedä miksi!

      Tykkää

      1. Aa joo mulla tuli vähän aikaa niin paljon spämmikommenttia että pistin kommentoinnin moderoinnin alle ja kävin kaikki yksitellen läpi ennen kun julkaisin oikeat kommentit. Pitäisi toimia kohta taas ihan normaalisti 🙂

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s