En vielä ennen tänne lähtöä tiennyt havaijilaisesta pokesta mitään. En tiennyt poke bowlien olevan trendiruokaa maailmalla, enkä ollut kuullut sanaakaan tästä perinteikkäästä kalaruuasta. Maistoin pokea ensimmäisen kerran täällä yli vuosi sitten paikallisten ystäviemme kihlajaisissa: morsiamen havaijilaisen perheenjäsenen Konan edustalta pyytämää ahia (tonnikalaa, jota kalastetaan Havaijin edustalta vastuullisesti) perheensä marinoimana kotitekoisten, rapeiden nachojen päällä. Aivan taivaallisen hyvää oli. Pokesta tuli hetkessä mun paikallinen lempiruoka.
Poke on havaijin kieltä ja tarkoittaa suomeksi käännettynä paloitella – ja ruokana nimenomaan paloiteltua kalaa, jota täällä on perinteisesti syöty raakana ja ilman lisukkeita. Poken kanssa alettiin tarjoilla riisiä 1800-luvun lopussa, poke nachot taas ovat tämän perinneruoan kohtuullisen tuore versio. Kulhoista ruoka syödään edelleen siksi, että kaiverrettu kookospähkinä oli havaijilaisten ensimmäinen, ruuan syömiseen käytetty astia, se alkuperäinen kulho. Pokea löytää nykyään melkein jokaisen paikallisen marketin tuoretiskiltä: siellä ne ovat kalakuutiot riveissä astioissaan moninaisesti marinoituina ja kauhallinen kalaa isketään aina riisin päälle ja myydään painon mukaan. Poke bowlia ei siis ole olemassakaan ilman kalaa; tällöin se on vain ruokaa kulhossa, eikä aina edes havaijilaista ruokaa. Maailmalla leviävä ruokatrendi onkin jo joissain yhteyksissä joutunut aika kauaksi emoaluksestaan: lisukkeiden ja vaihtoehtojen määrä on melkoinen, eikä enää useinkaan muistuta tätä alkuperäistä, hyvin yksinkertaista (eikä edes kovin kaunista) annosta. Täälläkin on kyllä kokeilevia ravintoloita, joiden kokit kehittelevät tästä perinneruuasta jos minkälaisia versioita – mutta jotenkin oikeammalta tuntuu sallia tällainen kokeilevuus paikalliselle kuin jollekin täältä tuhansien kilometrien päässä kasvaneelle kokille, joka on täysin irti ruuan alkuperästä.
Ylivoimaisesti suurin osa ympäri maailmaa sijaitsevista poke-kulhoja lupaavista ravintoloista lupaa tarjoilla ne havaijilaisittain. Kuitenkaan poke-kulhoja ei ole olemassakaan ilman kalaa (ja ihan oikeasti ahia), ja havaijilaiseen keittiöön ei noin perinteisesti kuuluu esimerkiksi tofua ollenkaan, tai ananasta tai kookosta lämpimän ruuan kanssa. Useimmat ravintolat maailmalla ovat ratkaisseet kulhoasian yleensä niin, että listalta voi raksia itselleen pohjaksi riisin tai salaatin, survoa siihen lisäksi proteiinia lähes missä muodossa vaan kera kastikkeen ja kaiken maailman lisäkkeiden. Poke-ravintoloissa listalta voisin siis valita pääruuaksi vaikka kanaa ja ananasta salaatilla kulhooni, mikä ei ole pokea, vaan kanaa, ananasta ja salaattia kulhossa.
Asiaa voisi ehkä ajatella näin: suomalaisina tiedämme, että poronkäristys tarjoillaan perinteisesti perunamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa. Jos poronkäristyksestä tulisi maailmalla trendi ja sille tehtäisiin sama, mikä pokelle on ympäri maailman tehty, olisi siellä täällä pian ravintoloita komeasti nimettynä Poronkaristys. Näissä ravintoloissa voisi sitten listalta valita tähän perinteiseen kotiruokaamme sopivat lisukkeet: pähkinöitä, mustikoita, apilanlehtiä, kuivattuja havuja ja sellaista muuta suomalaista. Sitten voisivat ihmiset maailmalla käydä syömässä tätä suomalaista perinneruokaa, poronkaristysta, paikassa Poronkaristys: lanttulohkoja ja leivänmuruja salaattipedillä. Hashtag poronkaristys.
En tiedä, haittaisiko asia meitä suomalaisia. Ehkä ei. Ehkä meillä ei ole enää niin tiivistä suhdetta luontoon tai poronkasvatukseen tai muutenkaan juuriimme. Mutta sen tiedän, että monia havaijilaisia tämä trendi ottaa päähän. Monet täällä sanovat, että jos joku ravintoloitsija ottaa jonkun ikiaikaisen perinteen paikasta X olematta itse paikallinen ja ymmärtämättä ruokaan liittyviä tapoja ja juuria, tekisi sen edes oikein – tai jättäisi kalat mereen. Maailmalla poke bowleja nauttiville vinkiksi: mahdollisimman lähelle alkuperäistä pääset, jos valitset spicy tunan riisin päälle, kylkeen vähän merilevää, ja jätät sitten muut ylimääräiset hössötykset annoksesta pois. Yksinkertainen on kaunista. Ja tässä tapauksessa myös aidompaa.
Konalla 
Tämä oli mielenkiintoinen! Pitää muistaa, kun itse ruokakuvia vaikkapa Instagramiin laittaa, että mikä ruoka itse asiassa on kyseessä. Karjalanpaistin voi kyllä tehdä hyvin seitanista, mutta jos poke on yhtä kuin tonnikala pilkottuna, ei tuolle ehkä taida olla autenttisen oloista korvaajaa, puhumattakaan että poke bowlit ovat täynnä sinne kuulumatonta ylimääräistä hörhellystä. Buddha bowl taitaa sentään olla ihan vain keksitty kulhoruoan nimitys, mutta en usko buddhalaisten tuota nimeä arvostavan, onhan esim. Thaimaassa virallisesti kielletty ulkkareiden buddhatatskat ja buddhakuvien maasta vienti.
TykkääTykkää
Aivan, vähän vaikea olisi tosiaan uskoa buddhalaisten arvostavan tuota nimeä! Ja tosiaan, poke on nimenomaan tonnikalaa, eli jos ruuan proteiinin lähde vaihtuu, ei se enää ole oikeasti poke bowl 😅 Olen muuten seurannut sun blogia kovastikin viime aikoina, kiva kun kävit kommentoimassa!
TykkääTykkää