Konan ihanimmat selviytymisreseptit

Mun tulee harvemmin täällä blogissa kirjoitettua ruokajuttuja, mutta Anu pyysi jo pari kuukautta sitten meitä ulkosuomalaisia laittamaan parhaat selviytymisreseptimme jakoon muillekin. Tässä vihdoin nämä omani! Meinasin nimittäin kokonaan unohtaa.

Olen aina tykännyt leipoa ja tehnyt vaikka mitä raakakakuista perinteisiin teeleipiin. Nämä kaikki allaolevat reseptit ovat ihan super helppoja ja nopeita – ja ihan tavattoman hyviä. Sopivat erityisesti kaikille meille laiskoille leipojille.

58711650_2163033360481198_8630122880161546240_n

Ensimmäisenä esittelyssä perinteisten kauralastujen Konan serkku. Muistaako teistä muut ne läpikuultavat, rapsakat ja suussasulavat kauralastut 90-luvun kaverisynttäreiltä? Nämä on vähän niin kuin niitä. Korvaan vaan tämän reseptin valkoisen sokerin kookossokerilla ja voilà, vähemmän makeat ja enemmän terveelliset ’keksit’ ovat valmiit. Mä vaan en jaksa tehdä näistä edes lastuja, vaan jätän taikinan aina kohtuullisen paksuksi. Näitä lykkään lapsillekin kouluun usein välipalaksi, koska kookossokeri nostaa verensokeria vähemmän kuin hunaja ja on siksi meidän kirjoissa ihan passeli makupala arkenakin.

Mä teen täällä Konalla nykyään usein myös helppoja pullia ja tänään myös ekaa kertaa korvapuusteja. Suomessa en kumpiakaan juuri koskaan leiponut, mutta niitä saikin akuuttiin hätään kaupoista siellä päin maailmaa, joten en viitsinyt vaivautua. Nyt molempia on tullut ihan ikävä. Muutama kuukausi sitten tajusin, että meillä oli vielä joululta kardemummaa jäljellä ja nopealla googlaisulla löysin nämä pikapullien ohjeet. Näitä olenkin sittemmin tehnyt varmaan viikottain. Pullat tulevat tosi vikkelään ja ovat melkein kuin äidin tekemiä. Melkein. Jo pelkkä kardemumman tuoksu herättää mussa jotain lämpimiä tunteita lapsuudesta ja ihan rehellisesti voin tässä nyt kertoa, että käyn leivontojen ulkopuolellakin aina silloin tällöin nuuhkimassa purkkia. Täällä ei kardemummaa leivonnassa kukaan mun kaveri käytäkään ja heidän mielestään tämä mauste on herkkujen seassa erityisen eksoottinen.

59177970_449724162508701_899507091134218240_n
Kuvassa korvapuusti konalaisittain.

Korvapuustien ohjeen löysin täältä. En viitsinyt (kuten sanoin, laiska leipoja) ohjeiden mukaan edes taikinaa kaulia, vaan iskin nämäkin muffinssivuokiin, kuten pikapullienkin kohdalla. Amerikkaa näihin tuli mukaan tuon sokerikuorrutteen verran (jota en laittanut lähellekään niin paljon, mitä ohje sanoi ja aion jättää sen vastedes kokonaan pois), mutta olivatpa muuten ihania. Siis aivan ihania. Raesokeria meiltä ei tänään löytynyt myöskään, mutta roiskin jokaisen pullan päälle kanelisokeriseosta vähän fiiliksen mukaan. Ei nämä aivan perinteisten korvapuustien veroisia olleet, mutta upposi kyllä hyvin meille. Ensi kerralla teen ehkä ihan ohjeen mukaan, niin voin oikeasti arvioida, miten hyviä näistä voi saada, kun kunnolla tekee.

Nämä seuraavat reseptit eivät ole niinkään suomalaisia, mutta silti omia suosikkejani, jotka haluan jakaa. Meidän perheen lemppari letturesepti löytyy täältä – muutin cupit sun muut aikoinaan deseiksi ja vaihdoin muutenkin reseptin melkein koko muun maailman mielestä helpommin mitattavaksi. Tämä versio alla – olkaa hyvät! Nämä kaura-banaani-marjaletut ovat ihania, jauhottomia, sokerittomia (ei valkoista) ja hirveän herkullisia. Parhaimpia vaahterasiirapin kanssa tarjoiltuna! Tämä määrä riittää meille neljälle hyvin.

2 dl kreikkalaista jogurttia

banaani (joskus laitan parikin)

3,5 dl kaurahiutaleita

3 kananmunaa

0,5 dl maitoa

1 tl vaniljajauhetta tai -uutetta

pakastemarjoja

Laita kaikki ainekset, paitsi marjat, blenderissä sekaisin. Lorauta kuumalle pannulle öljyä tai tipauta nokare voita panulle ja kaada taikina blenderistä perään. Ripottele pakastemarjat heti taikinan kaadettuasi letun päälle, anna paistua ja käännä. Letuista tulee oikealla lämpötilalla rapeita pinnalta, mutta herkullisen pehmeitä sisältä.

58616583_355860908369367_283346719163285504_n

59002688_2126531140777860_8929439382948020224_n

Viimeinen resepti on vähän niin kuin omani. Nimetään se vaikka Konan ihanaksi kahvismoothieksi. Tämän reseptin inspiraation löysin joskus kauan sitten Pinterestistä, mutta olen muunnellut sitä matkalla niin paljon, että mitään yhtä alkuperäistä ei nyt varmaan enää löydykään. Ja onhan näitä tämän tyyppisiä smoothieita vaikka kuinka. Tämä on kyllä oma suosikkini.

Kuppi kuumaa kahvia

puolikas banaani

1 rkl maapähkinävoita

2 rkl raakakaakaojauhetta

Milk of choice ja määräkin oman maun mukaan

2 tippaa laadukasta, eteeristä piparminttuöljyä

Visko kaikki aineet blenderiin, laita sekaisin ja nauti lämpimänä.

 

Tällaisilla ohjeilla meikäläiset selviävät maailmalla! Kertokaa, jos kokeilette näistä jotain!

 

Mikä tässä saaren elämäntyylissä meitä viehättää?

Vaikka mulla on tämän kevään aikana ollutkin vähän päänsisäistä turbulenssia menossa, on tässä havaijilaisessa elämäntyylissä (tai ylipäätään saarityylissä) silti aina paljon sellaista, mikä meitä viehättää ja puhuttelee ihan kunnolla. Meidän elämä perheenä on muuttunut tässä parin vuoden aikana huomattavasti rauhallisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi – kuten ehkä voi paratiisisaarella kuvitellakin käyvän.

Ensinnä jo ihan sellaisten suurten ihmismassojen (jos punakoita turistijoukkioita ei lasketa) ja valtaisten palveluiden puute tuovat tänne tietynlaisen lämpöisen lande-fiiliksen, josta olemme suurimman osan aikaa ihan tykänneet. Välillä toki tulee niitä päiviä ja viikkoja, jolloin etenkin minä tylsistyn juuriani myöten, kun ei oikein ole noita vaihtoehtoja mistä valita, mutta yleensä olla elellään ihan hyvillä mielin. Konalla on keskustassa yksi pääkatu, Ali’i Drive, jonka varrella näkee päivittäin paljon turisteja ja myös jonkin verran paikallisia. Siellä kalastetaan kivimuurilla merestä tonnikaloja ja istuskellaan kahvilla monissa rantakahviloissa tai syödään kadun hyvissä ravintoloissa. Kadulla on myös putiikkeja, joista löytää kaikenlaista koruista lastenvaatteisiin, tiukasti ylihinnoteltuina. On siellä myös yksi pieni vaatekauppa, jonka vaatteet ovat edullisia ja ne tehdään yhden pariskunnan voimin täällä paikan päällä. Jos muistaisin putiikin nimen, sanoisin, että menkää sinne sitten ostoksille kun tännepäin eksytte, mutta nyt just en pysty kyllä tämän enempää auttamaan.

Screen Shot 2019-04-20 at 14.40.22
Hawai’i Magazine

Konan keskustan ulkopuolella on muutamia älyttömän hyviä ravintoloita sekä mm. Target, Walmart ja Ross. Täällä ei sikäli tule lähdettyä useinkaan ostoksille, kun valinnanvaraa on vähän, mutta eipä se haittaakaan: paikallinen pukeutumistyyli ei ole erityisen koreileva, kuten ei koko elämäntapakaan täällä. Saarella on useampi upea kahvifarmi, monia pieniä kyläsiä, kokonainen vesiputousten sarja, hienoja laaksoja ja komeita vuoria sekä Hilon puolella vaikka ja mitä luontoisaa nähtävää. Aikamoisen leppoisaa soljumista on elo täällä päivästä toiseen.

Arkena ollaan yleensä vaan kotosalla ja lapset juoksevat koulusta tultuaan pihakavereidensa kanssa ulkona aina auringonlaskuun saakka ja viikonloppuisin vielä enemmän, ihan niin kuin aina kesäisin kotimaassa. Täällä luonnollisesti nämä aina vaan lämpimät säät mahdollistavat kunnon pihakirkkikset ja takapihan futikset kuukaudesta riippumatta. Ovesta ramppaa naapurin lapsia ja koulukavereita joka iltapäivä sisään ja ulos ja kaikki talon aikuiset katsovat vuorollaan vähän kaikkien perään. Me pystytään siipan kanssa molemmat lopettamaan työt tosi usein jo ajoissa iltapäivällä eli aikaa yhdessä on nykyään tosi paljon enemmän kuin ennen.

57550558_387936305269128_7542172896324485120_n

57575310_1044294415776993_2780019763902939136_n

Viikonloppuisin tehdään sitten asioita, joita luonto täällä tarjoaa. Varsinkin ensimmäisenä vuotena kävimme enemmänkin retkillä ympäri saarta, nykyään me ei jakseta seikkailla ihan samalla tavoin. Useimmiten istuskelemme rannalla. Ja niinä päivinä sitä itsekin taas muistaa, että missä nyt tällä hetkellä asutaankaan, koska niin ihanat on maisemat – eikä niihin kyllästy. Paikalliset kokoontuvat täällä usein muutamalle tietylle rannalle koko perhekunnan voimin suurten kannettavien katosten alle viettämään viikonloppupäiviään. Tätä elämäntyyliä leimaa kyllä sellainen tietty olemisen taito, jolloin ei tarvitse oppia, ei kehittyä, ei saavuttaa, ei saada aikaan eikä luoda. Kunhan ollaan vaan. Parhaimmillaan se on kyllä just niin oikein. Meri kohisee korviin ja jossain taustalla soi island reggae.

Tänään käytiin taas snorklailemassa nelistään. Meillä oli mukana yksi bodyboard ja mulla vuotavat lasit. Tästäkin huolimatta siellä kalaparvien keskellä tulee aina kummasti sellainen olo, että ei tässä nyt kyllä tämän kummoisia elämässä tarvitse. Fiilis on useimmiten parhaimmillaan jossain luonnon helmoissa.

57538127_372726823576218_2053199993342263296_n

57362601_2213907805351856_4914653866185719808_n

No, summa summarum, yksinkertaisen leppoisaa ja mukavan simppeliä on meidän silmin elämänrytmi näin havaijilaisittain. Meininki on sopivan alohaa, ja joskus toki myös tehottoman hidasta. Monet asiat eivät ole niin justiinsa, mutta kuitenkin asiat toimivat aina lopulta, länsimaisen hyvinvointivaltion tapaan. Välillä mua tylsistyttää enkä jaksaisi enää yhtään olla ihan näin iististi, mutta useimmiten tajuan tästä nyt nauttia vaan. Kyllä mulle joku nyt nimittäin koko ajan sanoo, että ei tämä vaihe ikuisuutta kestä.

Välitiloissa

Meillä on ollut kohtuullisen leppoisaa tässä viime viikot. Töissä on ollut aika rauhallista ja olen aamuisin suorittanut vähän niin kuin huvikseni Cognitive Behavioral Therapy Practitioner sertifikaattia udemy.comissa. Välitilailu ottaa enenevässä määrin päähän tällä hetkellä, enkä malta odottaa, että tulevat kuviot selvenevät ja varmistuvat. Niistä lisää ensi jaksossa.

Eräs mainio ystäväni kävi täällä Kalifornian kodistansa käsin lomailemassa ja tekipä muuten hyvää istua päivän pitkän ihmisen kanssa, johon on tutustunut yli 20 vuotta sitten. Parasta oli ehkä sellainen disclaimereiden poissaolojen loisto: jokaisen sarkastisen vitsin tai valituksen jälkeen ei tarvinnut lisätä, että oikeastihan siis kaikki on hyvin ja kivahan tämäkin ja kiitollinen olen. Molemmat tiesi, että näinhän asiat noin pohjimmiltaan ovatkin, ja että huumorilla asioista valittaminen on vaan, no, huumoria. Rehti, suomalainen, suorasanainen sarkasmi pääsi päivän aikana ihan mittaviin suhteisiin, kun nyt kerrankin irti pääsi. Liekö yhteistä, kulttuurista huumorintajua vai vuosien mittaista historiaa välillämme, ettei tarvinnut enää toiselle mitään yhtään selitellä vai mitä lie, mutta kyllä kuulkaa raikasi. Ihanaa.

57581506_289965051909861_8059827570591399936_n

Muutenkin täällä on kyllä asiat ihan mukavasti. Lapsilla on koulua jäljellä enää kuusi viikkoa, jonka jälkeen kesäkuussa vähän säädetään, kumpi tekee mitäkin töitä ja millä aikataululla. Lomalla ollaan osittain sitten kesäkuun lopusta eteenpäin, Filippiineillä, ja elokuu melkein kokonaan. Jossain vaiheessa tässä yritetään saada viimeiset selvyydet meidän toista vuotta jatkuneeseen välitilaelämään. Mieli on tässä mennyt vähän kummalliseen tilaan, koska se ei nyt tiedä, että pitääkö valmistautua lähtöön vai ei. Odottaminen on mulle kohtuu vaikeaa ja sitä tässä nyt joutuu taas vähän tekemään. Tällaisessa epäselvässä tilanteessa pää ei tiedä, pitääkö jokaisesta rantapäivästä ikään kuin imeä kaikki irti, jos tätä ei kohta enää olekaan, vai voiko henkisiä matkalaukkuja alkaa laskemaan jo jonnekin. Tuossa juuri yksi ilta katselin auringonlaskua kyyneleet silmissä, koska en tiennyt, alkaako tämä vaihe meidän elämässä tulla kohti loppuaan vai ei. Ja ne kyyneleet nousi siis enemmän juuri tästä kummallisesta epätietoisuudesta kuin mistään muusta. Jotenkin tässä ollaan kuitenkin päätetty se, että Suomeen mennään jouluksi.

Nyt kuitenkin rauhoitutaan viettämään pääsiäistä. Käytännössä meille tulee kohta muutamaksi tunniksi lasten parhaat kaverit kylään (eli tosi rauhallista) ja sitten suuntaamme rannalle omien ystäviemme kanssa. Minnekäs muualle.