Hyvästit Konalle

Tässä kevään aikana on tätä päätöstä myllerretty. En olisi ikinä uskonut olevani tähän vielä valmis, mutta nyt olen. Me muutamme kesäkuun lopussa kahden vuoden jälkeen pois Konalta.

Se tie, miten me tähän nyt päädyttiin, on ollut vähintäänkin vaiherikas. Kaikki tässä prosessissa käymämme mutkat, kyyneleet, kyssärit ja niihin saamamme vastaukset ovat menneet niin ihon alle, etten pysty niitä kovin tarkasti tässä nyt avaamaan. Mä olen täällä blogissa monta kertaa julistanut, etten enää koskaan haluaisi asua missään muualla kuin täällä ja että löysin Konalta jotain, mitä tajuamattani olin koko elämäni kaivannut. Nyt kyllä muutin mieltäni kesken kaiken. Olkoonkin vähän yllättävää, niin nyt on oikea aika lähteä. Ja ehkä jatkossa voin pitää suuni vastaavissa tilanteissa myös kiinni.

5E47909F-C8CA-4219-A726-9570AEFA3E25

Ja, hyvät ystävät, me emme muuta takaisin Suomeen. Me muutamme täältä Perthiin, Australiaan. Teemme toisen kansainvälisen muuton kahden vuoden sisään, emmekä käy tässä välissä kotimaassa edes käväisemässä. Lähdemme Konalta ensi kuussa Filippiineille ja Perthiin saavumme näillä näkymin heinäkuun lopussa.

Ihan hullua.

Ja toki tässä on meillä vielä muutamia seikkoja auki, kuten ne ainaiset viisumit taas, mutta nyt jaksan jotenkin olettaa, että kyllä me ne saadaan. Kerron sitten, kuinka kävi. Nyt mennään kuitenkin sillä ajatuksella, että sinne mennään. Kesällä.

Tämä muutto ei ole herättänyt mussa lähellekään niin infernaalisia tunteita kuin kaksi vuotta sitten Suomesta lähteminen. On tässä toki surun ja ilon sekaista soppaa ollut jo ihan riittävästi, myös paljon odottelua. Kun maaliskuun lopulla seuraava sijoituspaikkamme alkoi realisoitua, itkin jo etukäteen sitä, että joudun eroamaan Konan parhaista ystävistämme. Itkin sitäkin jo vähän etunojassa, että mitenköhän lapset tähän ajatukseen suhtautuvat ja melkein jo päätin, että mä en heitä vie kyllä minnekään, jos ovat kovasti vastaan. Olin monta viikkoa muuton suhteen jossain 80 prosentin varmuudessa: sellaisessa tunteessa, että kyllä me molemmat halutaan nyt siirtyä eteenpäin, mutta. Ja siihen muttaan liittyi perään kaikenlaista kysymystä ja huolentynkää.

53441968_2462184767345807_7961768308967997440_n

Ne ajatukset menivät kyllä lopulta tosi nopeasti ohi. Lyhytaikainen huolestuminen oli kuin sellainen hetkellistä epämukavuutta aiheuttanut laastarin repäisy, joka rauhoittui äkkiä. Viimeiset kaksi vuotta täällä Konalla on kirkastanut meille, miten me haluamme elämämme elää (nyt, tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa), mikä on meille pitkässä juoksussa arvokasta ja tärkeää ja mistä me ollaan valmiita sen takia luopumaan ja mistä ei. Ja sitä kohti me olemme nyt menossa ja siksi myös lähdemme eteenpäin. Siirrymme saman järjestön sisällä toiselle kampukselle ja se tuntuu kaikin puolin oikealta ratkaisulta.

No, kaikkien suureksi yllätykseksi lapset ovat olleet alusta asti aivan ok sen ajatuksen kanssa, että muutamme täältä pois. Tuntuu ihan uskomattomalta, että vuosi sitten näihin aikoihin etsimme (ja saimme!) asuntoa ekan vuoden kotimme kulmilta, jotta lapsille olisi toiselle vuodelle tultaessa Konalla jo jotain ennestään tuttua. Silloin tuntui tosi tärkeältä, ja olikin, että ekan vuoden muutosten jälkeen saataisiin lisää niitä pysyvyyden elementtejä tähän aiemmin niin vieraaseen elämään. Ja nyt sitten, taas yhden vuoden jälkeen tästä, lapset ovat suhtautuneet melkein jopa innolla siihen, että muutamme täältä taas toiseen maahan. Oikeastihan näemme kaikki mahdolliset reaktiot vasta perillä, mutta kuitenkin. Jo se, että he ovat tässä vaiheessa lähdössä täysin pelottomasti kohti uutta, on jo itsessään suuri ihme. Esikoinen oli myös koulussaan jo vähän ennen aikojaan kertonut, että me muutetaan ehkä Kaliforniaan. So close.

Mä en myöskään tiedä, miten nopeasti sopeudumme tämän Konan jakson jälkeen suuren kaupungin sykkeeseen ja erilaiseen kiireentuntuun verrattuna tällaiseen lupsakkaan saarielämään. Me olemme asuneet nyt pari vuotta ihan maalla, ihanan uneliaassa pikkukylässä saarella keskellä merta. Vaikka minä ja puoliso olemme aina tunnustautuneet lopulta enemmän kaupunki-ihmisiksi, saa nähdä, nousevatko stressikäyrät uudessa ympäristössä ja miten paljon. Tai ei jos – kyllähän ne alkuun ihan takuuvarmasti nousevat, mutta millä intensiteetillä ja kuinka pitkäksi aikaa, sitä on mahdotonta etukäteen arvioida. ’Mielenkiinnolla’ odotan kyllä. Kuvista ja lukuisista YouTube-videoista päätellen Perth vaikuttaa kyllä aika kivalta kaupungilta. Olen myös lukenut urakalla melkein kaikki Anun blogin Perth-tagin alta löytyvät postaukset  ja oppinut kulttuuristakin (ja kylmistä asunnoista) jo etukäteen jotain uutta.

AB1663A0-2A56-4F1C-94B0-F6FF50D774B0.jpeg

Blogi tulee jatkossakin kulkemaan nimellä Konalla. Ei nimittäin käynyt mielessäkään blogia aloittaessani, että tämän seikkailun jälkeen suuntaisimme asumaan vielä jonnekin toisaalle, edelleen Suomesta katseltuna melkein toiselle puolelle maailmaa. Ehkä lisään vaan tuohon blogin ”Nelihenkinen perhe myi kaiken ja muutti Havaijille”- kuvaukseen ”Ja sitten Perthiin.”- hännän, kunhan sinne asti päästään.

Kiitos jo tässä vaiheessa jokaiselle mukanakulkijalle. Aaltoa ja tunnelmaa on ja tulee taas olemaan kaikenlaista, mutta niinhän sitä sanotaan, että smooth seas don’t make good sailors. Musta on ehkä tulossa ajan mittaan aivan erinomainen seilori, toivottavasti.

20 vastausta artikkeliin “Hyvästit Konalle

  1. Iik miten jännittävää, ihanaa, rohkeaa! Olen todella iloinen puolestanne tästä käänteestä, seikkailu tosiaan vasta alkamassa. Paljon onnea matkaan. 🙂

    1. Voi kiitos ihana Elina! On kyllä niin jännää, huh! Mutta nyt tuntuu, että se oma elämäntyyli on vasta löytynyt ja se on nyt tämä ❤️

  2. Voi että hauska seurata teidän reissuja. Tsemppiä tulevaan.

        1. Kiitos Riikka – seuraamme puolin ja toisin 😉 On tää kyllä niin jännää taas. Ei meinaa uni tulla iltaisin silmään välillä 😅🤯

  3. No höh, olispas se lapsi ollut oikeassa ja olisitte tulleet tänne Kaliforniaan.. ha ha! Mutta nyyh, jään kaipaamaan Konaa. Teillä alkaa uusi seikkailu elämässä ja se on varmasti yhtä jännittävä ja upea kuin jakso Konalla. Tsemppiä!

    1. Kiitos Paula – Kalifornia olisi varmasti ollut hyvä sekin 😉 Osa sydämestä jää meillä kaikilla tänne. Nyyh tosiaan, vaikka oikealta tämä nyt tuntuukin.

  4. Onnea matkaan ja uuteen maahan. 😍minä lähden teidän mukana 😉seuraten teitä blogista hyvin innokkaasti.

  5. Ihana juttu!onpa seikkailua! Onnea!

    Ja bloginimi on loistava! Jos joku hyppää teidän tarinaan mukaan kesken kaiken, nimi herättää kysymyksiä ja vie seikkailun alkupäähän. Ja sehän on blogin ja tarinankerronnan kannalta mainio juttu – nimittäin tämä teidän matkanne. On esimerkillistä tämä teidän heittäytyminen.

    Ei tulevaisuutta tarvitse tietää, sitä miten koko loppuelämän viettää. Tärkeintä varmaankin, että elämä on nyt niinkuin pitää ja eteenpäin pyritään 😃
    … ja että viettää sen surffaten ja siemaillen jäistä ananasmehua flip flopit jalassa (eikun🤔😬)

    Täällä juuri takatalvesta selviydytään… Ei tänne kannatakaan tulla ainakaan ennen juhannusta tai lokakuun ruskan jälkeen.

    1. Hei Maija, olipa IHANA kommentti! Niin totta tuo, mitä sanoit blogin nimestä! Meidän seikkailutarina alkoi Konalta ja Konalla muutti meidän loppuelämänkin 😄 Ja joo, siis tietysti meidän elämä on ollut just vaan tuota, pelkkiä drinkkejä ja huokailuja auringonlaskuun, heh. Tsemppiä sinne takatalvea selittämiseen! Me ollaan tulossa jouluksi Suomeen, aivan ihanaa.

Vastaa