Toiseen maailmaan

Se on kyllä jännä, miten mieli tekee työtä silloinkin, kun sitä ei itse huomaa. Mä en oikeasti olisi vielä alkukeväästä uskonut, että voisin olla näin valmis lähtemään Konalta, mutta niin sieltäkin vaan poistuttiin loppujen lopuksi enemmän innoissaan kuin surullisena. Lähteminen hyvästä on kyllä aina vaikeaa ja viime viikkoina on tullut taas ihan riittävästi itkettyä. Kaikkien älyttömien säätöjen jälkeen me vihdoin saatiin kontti liikkeelle ja koti kiiltävääkin kiiltävämmäksi. Matkalaukuissa ei ollut edes ylikiloja, mikä on kyllä melkoinen ihme.

Lähtöpäivän aamuna meidän naapuriystävät lähettivät meidät matkaan ja parkkipaikalla vuodatettiin vielä viimeiset kyyneleet. Lentokoneessa lähtöstressi alkoi yllättävän nopeasti sulaa ja aloin taas itsekseni pirskahdella uuden seikkailun tuomaa intoa, joka oli siihen saakka pysynyt jossain tiskirättien ja muuttolaatikoiden takana piilossa. Kun kone nousi ilmaan, kaikki se mikä oli voitu tehdä, oli tehty. Jos jotain unohtui (kuten ruuat jääkaappiin), sille ei nyt enää mitään voinut.

45042919_2258572471051086_7129938052603969536_n

Lennämme yleensä aina pidemmät matkat osissa. Pidämme kunnon layoverit ja nukumme yhden yön, jos mahdollista, lentokenttähotellissa. Ei vaan pysty kaikkeen kerralla vielä, nälkäiset ja väsyneet lapset kun ovat sen verran ankeaa seuraa. Konalta sujautimme yhdeksässä tunnissa ensin Tokioon, nukuimme alle kuudenkympin hinnalla kaikki vierekkäin pienessä, siistissä huoneessa ja jatkoimme aamulla reilun viiden tunnin lennolla Manilaan. Kun Kuopus itki ekan lennon jälkeen juuri ennen nukahtamistaan Konan aikaa klo 23:00 sitä, ettei kukaan häntä tässä perheessä ymmärrä, olimme ihan tyytyväisiä, ettemme olleet juuri silloin astumassa Manilan koneeseen.

Olimme puolison kanssa vuosia sitten Osakassa pari kuukautta ja Tokiossa kävimme samalla reissulla olemassa viikon. En osaa kuvitella, millaista Japanissa olisi asua, mutta rakastan maassa kaikkea sitä, mitä siitä nyt tiedän. Jopa Narita on ihan käsittämättömän rauhallinen lentokenttä. Ihmisiä vilistää ohi minkä ehtii, mutta kenttä on hiljainen. Otimme aamulla ennen koneen lähtöä lepotuolit turvatarkastuksen lähettyviltä ja siinä tulin maatessa miettineeksi, että tunsin oloni tasaisemmaksi kuin hetkeen. Taustalla soi joku meditaatiomusiikki ja tuijottelin melkein ääneti kulkevaa ihmismassaa. Jopa japanilainen kiire näytti siitä kulmasta katseltuna lempeältä. Kuulutukset tulivat jonkun ystävällisen plimplomin perään pehmoisella naisäänellä, eivätkä siten nekään häirinneet tätä eteeristä tunnelmaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tulin ajatelleeksi, että jopa tietynlaiset kuulutukset voivat nostaa verenpainetta. Tiedättekö sellaiset, jotka alkavat jollain järkyttävällä pärähdyksellä ja luetaan aivan liian kuuluvasti tylyn kylmällä puheäänellä mikkiin niin, ettei viestistä saa edes mitään selvää. Siinä sitä sitten jokainen juuri nimensä kuullut juoksee ympäri kenttää aivan paniikissa tietämättä, mitä tuutista juuri kuulutettiin.

Juttelimme siinä hetken myös viereisiin lepotuoleihin asettuneen perheen kanssa. Tässä nyt on viime aikoina lyöty kaikenlaisia todennäköisyyslaskelmia muutenkin, niin pitihän se taas tehdä (aivan kuin minulla olisi tämän tai yhtään minkään kanssa mitään tekemistä): viereinen perhe oli australialainen ja matkalla Helsinkiin. Tokihan sitä tällaisen perheen omissa muuttopuuhissa Tokion kentällä tapaa ihan minä päivänä tahansa.

8D89F534-FB28-4478-BEB1-940C5067F339.jpeg

Nyt me olemme tulleet aivan toiseen maailmaan. Mun piti meidän kahta vapaana kasvanutta villivarsaakin ohjeistaa uusiksi Manilan kentällä, ettei täällä ole ollenkaan niin turvallista kuin Konan lintukodossa oli ja että seuraavat viikot pitää kaikkialla kulkea lähellä.

Filippiineillä on kaikenlaista minulle vielä tuntematonta, mutta ensimmäisten päivien aikana vastaan on lyönyt myös köyhyys, joka on syvää ja monitasoista. Olemme täällä osittain järjestön hommissa tämänkin kuukauden, mutta pidämme ensimmäiset kaksi viikkoa kesälomaa. Otimme minimaalisen pienen AirBnB-asunnon paikalliselta omistajalta aidoin turvatusta, suuresta kerrostalokompleksista ja olemme täällä kuin suojassa maan toiselta todellisuudelta. Ihmisoikeuksia poljetaan Filippiineillä niin oman hallinnon kuin muidenkin maiden puolesta eikä tavan ihmisillä ole juurikaan mahdollisuuksia kiivetä ylös köyhyyden kuilusta. Noin joka viides filippiiniläinen elää köyhyysrajan alapuolella ja lapsityövoimaa käytetään mm. näillä laittomilla kaivauksilla aivan järkyttävissä oloissa. Olen taas jo ehtinyt käydä sen ahdistuksen kautta, että ne omat pikku ponnistukset eivät vaikuta isossa kuvassa yhtään mihinkään siihen, että ei tätä yhden ihmisen kuulukaan ratkaista taikka harteillaan kantaa, mutta aina voi edes jotain jonkun hyväksi tehdä.

4AA73641-23DB-436E-BD17-0A325E40AAEE

Loma on mennyt tähän saakka kuitenkin oikein hyvin. Havaijilla hukuimme kaikkien tuhansien turistien sekaan, täällä olemme nyt tämän kompleksin suurten uima-altaiden ainoat valkoihoiset. Suurin osa näistä asunnoista on yksityisasuntoja ja melkein jokaikinen asunnon täällä omistava on ilahduttavasti filippiiniläinen. Havaijilla kaikenkokoiset naiset pukeutuivat kaikilla rannoilla ihanan anteeksipyytelemättä bikineihin; täällä taas en halunnut olla ainoa vatsani paljastava, joten hankin UV-paidan. Se nyt on tietysti fiksu ostos muutenkin, vaikka järjettömän epämiellyttävä päällä onkin.

Tärkeimmältä tuntuu nyt kuitenkin kaiken tämän selittelyn jälkeen kertoa, että meillä on ollut ihan kamalan kivaa yhdessä.

Tällaisin ajatuksin saasteisesta Manilasta tällä kertaa.

4 vastausta artikkeliin “Toiseen maailmaan

  1. Kuvasitpa ihanasti tuota seesteistä hetkeä lentokentällä. Ja uskomaton sattuma kyllä , että viereenne sattui tuo australialaine perhe muuttamassa Helsinkiin.

    Mukavaa, että lomailunne on sujunut kivasti yhdessä. Toivottavasti jaksat ja ehdit kirjoittaa ja kertoa paljon kokemuksistanne siellä.

    Voikaa hyvin.

    1. Kiitos Venla, kiva kuulla susta! Oli kyllä todellakin ihmeellinen yhteensattuma – tosin pahoittelen, jos en ollut selvä: perhe oli menossa lomalle, me vaan muuttamassa. Mutta kuitenkin! 😊

      Filippiineiltä riittää varmasti kerrottavaa, että kyllä mä täältä kirjoittelen ihan takuulla.

      Hyviä vointeja myös sinne!

      1. Ehei, et ollut epäselvä. Minä ahmin tekstisi niin, että luin näköjään huonosti. Anteeksi😊

Vastaa