Näitä odotan Australiaan muutolta

Meillä on ollut ihan tosi hyvää aikaa täällä Filippiineillä, mutta ajatukset ovat alkaneet pikkuhiljaa kääntyä siihen, että kohta – vajaan kahden viikon päästä – olemme jo muuttomatkalla Ausseihin. Kaikki tuntuu niin oikealta ja oikea-aikaiselta, ettei sitä melkein meinaa uskoa itsekään. Mä odotan meidän Perthin ajalta tosi paljon, vaikka en ole koskaan edes maassa käynyt. Mulle on salakavalasti tullut lista odotuksia mieleen, jotka monet linkittyvät siihen, että olemme asuneet viimeiset kaksi vuotta kaukana sivistyksestä ja näköjään nyt myös siihen, että olemme tällä hetkellä täällä köyhyyden keskellä. Tiedättekö, vähän samaan tapaan kun pitkän mökkiloman jälkeen saattaa jo odottaa kahvitreffejä kaupungilla. Tai sen jälkeen kun on opiskellut viisi vuotta, odottaa jo että pääsee töihin. Ja näköjään kun on asunut kaksi vuotta saarella, odottaa jo että näkee enemmänkin ihmisiä kuin aina niitä samoja ja pääsee syömään vaikka kiinalaista.

Manilan jälkeen voisin toki listata moniakin niin sanottuja itsestäänselvyyksiä, kuten tasaisen lämpimän suihkuveden, puhtaamman ilman, avaramman kaupunkirakentamisen ja suuremman valikoiman terveellistä ruokaa. Marjoja, salaatteja ja hyvää kahvia.

Tällä hetkellä mä olen eniten innoissani vaihtoehtojen määrästä. Kona on pieni kaupunki (ei mikään city, vaan town) ja siellä on myös pienen paikan mahdollisuudet. Me toki edelleen rakastamme Havaijin rauhaa ja luontoa, ja Big Islandilla se on todellakin aivan ihmeellistä. Lapset eivät kertaakaan valittaneet tylsyyttä, kun rakensivat leikkinsä puiden oksille, laavakivirakennelmille tai meren aaltoihin. Molemmat ovat juosseet pihalla viimeisen kahden vuoden aikana varmaan vielä enemmän kuin minä silloin kultaisella 80-luvulla.

Mulla ei ole mitään vaatimuksia Perthiä ajatellen, me saadaan kyllä elämä aikaiseksi ihan missä vaan, mutta tulin kuitenkin lukeneeksi hyviä uutisia alueen telttailumahdollisuuksista. Länsi-Australiassa sanotaan olevan upeaa luontoa ympärillä ja sekös meitä kiehtoo. Nyt onkin sellainen innostunut odotus tässä, että tulemme asumaan parin miljoonan asukkaan kaupungissa kera sen vaihtoehtojen, mutta pääsemme vaikka joka viikonloppu jonnekin samoilemaan. Miten ihanaa.

Joskus kerroinkin, että lauloin Higher Groundissa vuosia. Perthissä on kuoroja, hyviä. Muutaman vuoden tauon jälkeen haluaisin palata takaisin laulannan pariin.

Esikoinen on ollut innoissaan useammasta skeittipuistosta, Konalla kun niitä on vain yksi ja jos se on jo mennessä täysi, pitää keksiä muuta tekemistä. Kuopus odottaa eniten suuria sisäleikkipuistoja eli paikallisia HopLopeja, mitä ei niitäkään ole Konalla yhtään. Myös vesipuistoon pitää päästä, mitä ei niitäkään, ihme kyllä, ole koko Big Islandilla yhtään.

Sää on tällä hetkellä mun päässäni jonkinlainen villi kortti. Australiassa on nyt talvi, mikä Perthissä on leuto; lukemani mukaan noin kymmenen asteen öitä ja melkein kahdenkymmenen asteen päiviä. Asteet eivät toki kerro paljoa. Jos on kosteaa tai tuulee tai sataa, kylmä menee ytimiin vaikka mittari näyttäisi mitä. Niinpä mä en ole ihan varma, millaista vaatetusta Perth vaatii. Ja miten kylmä siellä on sisällä ja minkälaisiin asuihin australialaiset vuorautuvat nukkuessaan. Ja sitten kesästä olen kuullut, että se on tavattoman kuuma ja kuiva ja UV-tasot hurjia. Olen melkein varma, että meidän tropiikin elo on ollut helpompaa kuin kesän vietto Australiassa, mutta sen näkee sitten, kun se eteen heitetään.

Odotan nyt kuitenkin myös sitä, että voin taas pukeutua farkkuihin. Havaijilla käytin kahden vuoden aikana pitkiä housuja niin harvoin, että sen voi varmaan kahden käsin sormin laskea. Melkein aina oli niin lämmin, että pohjoisen kasvatti vältteli lahkeisiin sonnustautumista viimeiseen asti. Myös kerrokset ovat kivoja, kaulaliinatkin. Laitan ehkä ylleni takin, joka on ollut kaapissa kaksi vuotta. Odottanut siellä hetkeä, jolloin olisi taas tarpeellinen. Pian se hetki koittaa.

Olen kuullut, että australialaiset ovat rentoja ja hauskoja. Kaikki eivät ole, tietenkään, mutta jos edes osa, niin aika kiva. Koska niin olen minäkin. Jos ei ole tullut vielä tästä blogista selväksi.

Jotenkin on vaikea uskoa, että kahden viikon päästä olemme Australiassa. Asumassa ainakin jonkin aikaa maassa, jossa emme ole koskaan käyneet. Ai että miten rakastankaan nähdä maailmaa.