Älä usko kaikkea, mitä ajattelet

Mä en tiedä, käykö kellekään muulle ikinä näin, mutta mä saatan tosi helposti uskoa omia ajatuksiani ja kuvitella, että ne olisivat totta. Näinhän harvemmin on asianlaita, mutta mä menen itse ainakin aika helposti lankaan silloin, kun ajatukset ovat näinkin vakuuttavia kuin vaikka omani ovat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisten viikkojen aikana olenkin todella onnistunut loistamaan tällä ajattelun alueella. Katsokaas, kun kukaan ei voi ymmärtää, millaista on ensin muuttaa Suomesta pois ja sitten sieltä vielä uuteen osoitteeseen. Tai että yksikään ihminen ei voi tietää, miten tylyä voi olla yksinäisyys uudessa maassa. Tai että olen varmasti ainoa, joka tällä lailla näin suree vähän kaikkea. Olen myös ehtinyt jo tässä miettiä, että mitä jos me ei koskaan löydetä täältä yhtä ihania ystäviä kuin meillä Konalla oli, jäädään ainaisesti yksin kuitenkin. Ja että miksi mun mieli haluaa nyt just muistaa Havaijilta vain pelkän hyvän, aivan kuin siellä ei koskaan mitään haasteita olisi ollutkaan ja miksi nyt yhtäkkiä koen, että missaan asioita, jotka tapahtuvat muualla, vaikka en ole fomosta kärsinyt enää aikoihin.

Mutta ei tässä juurikaan totuutta ole, koska kyllä joku jossain oikeasti ymmärtää ja joillain on muutoista vallan omaakin kokemusta.

Olenkin tässä sanonut itselleni viime päivät, että älä nyt hyvä nainen usko kaikkea, mitä ajattelet. Vuoren juurellakin on pakko luottaa siihen, että kyllä siellä jossain se huippukin on, vaikka sitä ei just nyt näe ja kiipeämisen jälkeen saattaa taas aueta vähän kauniimmat maisemat. Ja mitä meidän muuttoihin tulee, niin sitäkin on vaan pakko kestää, että jonkun aikaa vähän ahdistaa ja surettaa, oli kohdemaa näköjään mikä hyvänsä.

C7751D02-46E7-4E7D-8C4D-EFA9EF4BED35

Olen tehnyt myös positiivisuusharjoituksia. Tässä: Perth on tosi kaunis kaupunki ja hirveän rauhallinen ja hiljainen siihen nähden, kuinka paljon täällä on porukkaa, täällä on vihreää ja avaraa, puistoja on ihan älyttömästi ja joissakin niissä on kenguruita ja varmaan kaikissa voi grillata, talvi on lyhyt, hintataso ihan jees, on merta ja jokea ja mustia joutsenia, kaupungin ulkopuolelta löytyy lääniä, jota tutkia, täällä on paljon kirppareita, kahvi on hyvää ja palmut korkeita ja palveluita sekä harrastusmahdollisuuksia on kattavasti. Meillä on myös aivan ihana koti, jota laitetaan pikkuhiljaa kotoisaksi. Nettikirppareiden selailu on ollut ihan mukavaa ajanvietettä ja ollaan me hyviä löytöjäkin jo tehty, viimeisimpänä vuoden vanha pyykinpesukone kuudellakympillä. Ja mikä tärkeimpänä: olemme täällä kaikki yhdessä, edelleen.

Noin, jälleen siis yksi postaus tämän muuttokriisin läpi puimiseen. Osa ehkä muistaakin, että lupailin ennen Konalta lähtöä aallokkoisia tunnelmia blogiin. En nyt tiedä, onko tässä varsinaista aallokkoakaan ollut, lähinnä melkoista mahalaskua vaan. Ensi kerralla ehkä jo jotain muuta, riippuen siitä, missä kohtaa aaltoa sitä silloin kuljetaan. Voitte odottaa jännityksellä.

7 vastausta artikkeliin “Älä usko kaikkea, mitä ajattelet

  1. Hei, oon lukenu sun blogia nyt pari kuukautta. Olen itse asunut ulkomailla perheen kanssa kohta 7 vuotta. Ensimmaiset kaksi vuotta oli niin syvaa yksinaisyytta jollaista en ollut koskaan kokenut kun aina oli ollut ymparilla perhe ja parhaat ystavat. Olin aina ajatellut yksinaisista ihmisista, etta ei muuta kun niskasta kiinni ja tutustumaan…kunnes yksinaisyys kolahti omalle kohdalle. Ei ollutkaan niin helppoa aikuisena vieraassa maassa tutustua uusiin ihmisiin, saati saada sydan ystavia. Kohta 7 vuoden jalkeen meilla on muutama hyva ystavaperhe, mutta valilla yksinaisyys kouraisee tosi syvalta edelleenkin. Ymmarran siis ja en voi muuta kun rohkaista etta kylla niita ystavia loytyy. Paiva vain ja hetki kerrallaan 😉

    Annika

    1. Voi kiitos Annika! Kiitos rohkaisusta, sitä tässä kyllä tarvitsee! Oon samaa mieltä, että ei se ole ihan niin yksinkertaista löytää niitä omia, läheisiä ystäviä. Kärsivällisesti pitäisi tässä jaksaa itse olla aloitteellinen ja sehän on myös raskasta sekin. Mutta kuten sanoit, hetki kerrallansa 😄

  2. Hirveän hauska ja hyvä ja osuva otsikko! Tuollaista harjoitusta minäkin tarvitsisin. Ei tosiaan pidä aina uskoa kaikkea, mitä oma pää tuuttaa. Kyllä se siitä. Seuraavan kerran, kun olet vajoamassa johonkin synkkyyteen, muista, että ihanasti osaat ainakin blogata ja kirjoittaa! (Tuo on muuten jännä ilmiö, että kun johonkin entiseen takertuu ja ikävöi, sieltä muistaa oudosti sen pelkän hyvän. Tavallaan lohdullista kyllä.)

    1. Voi kiitos Lotta, olipa kauniisti sanottu 😄 Mä yritän muistaa tämän, heh. Kaikella on aikansa ja nyt on tämän aika, ja kyllä tästäkin vielä hyvä tehdään.

  3. Mua nyt vaan alkoi vähän hymyilyttää ja kihertelin omaan partaani tämän tekstin äärellä. Hyväntahtoisesti kyllä, älä huoli 😊

Vastaa