Moving Abroad Blues – kun muuttaminen väsyttää

Baby blues on monille käsitteenä ja kokemuksena tuttu, mutta tänään törmäsin ihan uuteen bluesiin: moving abroad sellaiseen. Moving abroad blues on tällainen hyvinkin matalalentoinen muuton jälkeinen vaihe, jolloin kaikki voi uudessa maassa toisaalta olla oikein hyvinkin, mutta pitkään jatkunut stressi vetää silti mielen matalaksi ja olon väsyneeksi.

69875093_931203197228514_7929532191409700864_n

Moving abroad means you are walking away from your support system.

Most of us take our support systems for granted. We can be so used to having family, friends and colleagues there for us, who understand us without having to ask questions, we don’t even realise how much support that gives us. Even with Skype and phone calls that trusted connection can feel weakened when you are overseas, so no wonder you feel a little bereft.

Suomessa meillä oli tiiviit turvaverkot, jotka aivan varmasti otettiin ainakin osittain itsestäänselvyytenä. Konalla niitä lähdettiin sitten taas hiljalleen rakentamaan, pieni palanen kerrallaan. Turvaverkko ei siellä ehtinyt kehittyä laajaksi, mutta saimme kuitenkin muutamia tosi läheisiä ystäviä, joista tuli meille kuin perhettä. Ja nyt olemme taas lähtöruudussa. Ja vaikka Skype laulaa sekä Suomeen että Konalle useinkin, ei se nyt aivan sama ole.

You are stuck on a big learning curve.

It can be exhausting both mentally and emotionally to deal first with all the things that need to be done before moving abroad, some of which you might never have had to deal with before (health checks, paperwork, life insurance, the list goes on). And when you’ve dealt with all that it’s only to show up in your new country and be met with a learning curve of a culture, food, climate, and weather.

Muistatteko, kun kerroin, miten viime tinkaan meillä meni aivan kaikki tänne lähteissä? Siinä vaiheessa pää pysyi vielä kasassa, koska oli pakko. Mustalla huumorilla painettiin läpi ja nyt, kun ollaan täällä, olenkin sitten aivan puhki. Siis oikeasti, me saatiin tämä uusi tarjous lähteä Ausseihin huhtikuussa, jolloin alettiin välittömästi järjestellä asioita (joita oli ihan tavaton määrä, kuten kansainvälisissä muutoissa aina) ja viimeiset silaukset saatiin loppuun kesäkuussa, juuri ennen, kun lähdettiin Konalta. Heinäkuussa tehtiin osan aikaa töitä Manilassa ja elokuun alussa pamautettiin tänne. Ja nyt, kun päällä on vihdoin aikaa ja tilaa alkaa selvitä kaikesta tästä, sen se todella tekee.

69977635_930183364003351_4189533532579692544_n

For new things to begin, some things have to end.

Endings tend to cause the mind to look backwards and create a romantic (often unrealistic) view of the past that we then compare to the worst things going on in the present or projected future. Even things we thought we hated like our jobs can suddenly take on a rosy hue that makes us panic about what is to come.

Se on kyllä jännä, miten mieli tällaisissa murroksissa toimii. Aika paljon olen kyllä saanut muistutella itseäni olematta uskomatta kaikkea, mitä se oma pää tuottaa. Yksi keino, joka auttaa selättämään tätä muuttamisesta aiheutuvaa painetta ja kaikkea tätä sekoilua, on kirjoittaa. Olen siis kirjoittanut paljon myös tänne. Koittakaa kestää, ei tämä ikuisuutta kestä.

70269935_543320789770975_5113978290461212672_n

Reach out for help.

When we start to feel down the easiest thing can seem to be to not talk to people or go out much but to hide ourselves away. Unfortunately withdrawing from socialising feeds a low mood and encourages it to blossom into full depression. And trying to deal with things by yourself is too much to ask of anyone who is stressed or feeling low. Try to reach out, even if it’s just talking to others on expat forums online. Look around to see if there are any social groups locally that might help, such as an expat community.

Noin. Tämän minä nyt sitten taas kerran tein. Aina ei ole kamalan kurja fiilis, mutta tänään on taas ollut. Ja nyt kun oli, tämä valivali auttoi taas vähän.

Lainaukset: harleytherapy.co.uk

4 vastausta artikkeliin “Moving Abroad Blues – kun muuttaminen väsyttää

  1. Jännää. Luen juuri Aino Kallaksen päiväkirjaa 1900-luvun alusta. Hän muutti puolisonsa perässä Viroon, lähelle kyllä, mutta silloisten liikenneyhteyksien aikaan kauas. Hän käy läpi samanlaisia ajatuksia.

    Minä muutin pienenä isän työn vuoksi kolme kertaa Yhdysvaltoihin ja aina takaisin 1/2-1 vuoden kuluttua. Sinä aikana meni kaikki uusiksi…

    Nyt olen asunut samassa talossa 21 vuotta, kuin olisin saanut muutoista kyllikseni jo silloin kauan sitten. Kuitenkin elämään jäi sellainen tunne, että olen oudosti kotonani vieraassa paikassa, vieraan kielen keskellä. Nuo kokemukset kulkevat mukana aina ja tekivät minusta sen mikä olen.

    Varmaan on hyvä antaa aikaa ajatuksille, olla hidas, ja kirjoittaa!

    1. Katja kiitos tästä kommentista. Aina jotenkin koskettavaa kuulla, millaisia tarinoita ja taustoja ihmisillä on ja millaisia ajatuksia nekin synnyttävät. Kirja kuulostaa kiinnostavalta myös! Pitäisi lukea. Ajatuksille on tosiaan hyvä antaa aikaa ja tilaa, tästä ne pikkuhiljaa selkiytyy 😊

  2. Hei. Tämä oli minulle tosi osuva juttu. Samanlaisia tunnelmia olen käynyt läpi ja miettinyt, miksi ihmeessä mieli on matala, vaikka asiat periaatteessa erittäin hyvällä mallilla ja kaikenlaista mukavaa tapahtuu. Jos sopii, linkitän hyvin kootun juttusi omaan blogiini?

    1. Kiitos paljon Anna-Reeta, ja sopii ilman muuta! Tsemppiä sinne paljon bluesin selättämiseen, kyllä se tästä!!

Vastaa