Ystäväkirja

Milla laittoi mulle eteenpäin blogeissa kiertäneen Ystäväkirja-haasteen. Tässäpä siis kaikenlaista sekalaista faktaa minusta, tällä hetkellä.

Bloginimeni tarina: Konalla sai nimensä juuri ennen meidän Konalle muuttoa toukokuussa 2017. Ajattelin sen selittävän nopeasti, että mistä sitä tällaista blogia kirjoitellaan. Olin kaksi vuotta oikeassa, mutta enpä ajatellut nimen toimivuutta ihan loppuun saakka. En olisi nimittäin silloin arvannut, että voisimme muuttaa sieltä vielä eteenpäin jonnekin muualle, koska kuka nyt sellaista tekee.

PERUSJUTTUJA:

Siviilisäätyni: Naimisissa jo vuodesta 2002.

Asumismuoto: Vuokralla kivassa kahden makkarin rivariasunnossa.

Ammattini: Luokanopettaja, kohta Cognitive Behavioural Therapy Practitioner, myös transaktioanalyysin syventävä koulutus käytynä mutta niissä on opinnot nyt telakalla.

Työpaikka: Löytyy nykyään Perthistä. Lähin ilmaisu sille, mitä teen työkseni olisi varmaan counsellor. Olen myös epäsäännöllisen säännöllisesti tukihenkilönä tiimissä, joka jeesailee eristäytyneitä perheitä vaikeissa elämäntilanteissa.

Kiinalainen horoskooppini: Ei tietoa.

Harrastukset: Viimeisin virallinen oli Higher Ground-laulanta Suomessa, mutta täällä maailmalla mulla ei kyllä vielä ole ollut mitään sellaista ns. kunnollista harrastusta. Olen kyllä kova mimmi seikkailemaan ja ulkoilemaan, ja lihaskuntoa treenaan viikottain, noin. Niin ja tätä blogia kirjoitan ihan harrastuksena, ainakin vielä.

SYVÄLLISTÄ:

Periaatteet: No niitä toki löytyy, esimerkiksi: viikolla piirrettyjä katsotaan rajallisesti ja vain viikonloppuaamuisin saa pelata (tämä siis koskee lapsia, miehen ruutuaikaa en sentään rajoita), ja aina pitää käyttää sanoja saisinko, kiitos ja anteeksi. Jos ei ole mitään ystävällistä sanottavaa, pitää olla hiljaa. Aina pyöräillään tai mennään julkisilla kulkuneuvoilla paikkoihin, kun mahdollista. Ostetaan vähän ja tarpeeseen eikä aina uutta.

Maailmankatsomukseni: Olen kristitty, joka pyrkii elämään ennemmin kuin saarnaamaan. Ihmiset ovat kaikki samanarvoisia ja heitä tulee myös kohdella näin, aina.

Pohdin: Introverttina tosi usein liikaa vähän kaikkea. Viisumiasioita, mihin me asetutaan ja voidaanko asettua maailmalle, kuinka kasvatan lapset niin että ne on aikuisina avoimiavahvojakriittisiäkunnioittavia, mitä syödään seuraavaksi.

Vihaan: En tietääkseni mitään, mutta vihastun tarkoituksellisesta väärinymmärtämisestä, lyhytnäköisyydestä, olettamisesta ja lokeroinnista.

Halveksin: No en, mutta mun on tosi vaikeaa olla sellaisessa seurassa, jossa ei ymmärretä pelkkää yhdessä viihtymisen korkeaa arvoa. Että aina ei tarvitsisi esittää mielipidettään/ olla oikeassa/ kyseenalaistaa/ laittaa toisia ihmisiä vaikeaan paikkaan vain siksi, että itsellä on joku pointti todistettavana. Väitelläkin voi toista kunnioittaen ja sehän se on kivaa sellainen.

Pyrin: Kuuntelemaan, vaikka puhunkin paljon.

Rakastan: Monia ihmisiä lähellä ja kaukana.

Haaveilen eniten: Siitä, että elämä olisi muuten aikalailla niin kuin nyt, mutta voisin laskea nämä henkiset matkalaukut jonnekin. Mieluiten tänne, koska muuttaa en enää jaksa. Haaveilen siitä, että voitaisiin ostaa joen rannalta oma koti pienellä pihalla, jossa voisin kyntää jotain onnetonta kukkapenkkiä aina sunnuntaiaamuisin.

Tarvitsen: Tilaa.

Pelkään: Suuria hämähäkkejä, hiiriä ja uimista korkeissa aalloissa. Sitä, että lapset juoksevat auton alle.

Kaipaan: Ystäviäni Suomessa ja Konalla. Tasaisuutta. Mökkiä.

Murehdin: Aivan turhaan.

Kerään: Legoja ja sukkia lattioilta. Kokemuksia reppuun ja näköjään asuinmaita passiin.

LEMPI-

Värini: Turkoosi. Oikeasti musta, mutta se ei kuulemma ole väri.

Vuodenaika: Suomen kesä ja Australian kevät. Liki sama asia.

Eläin: Joku pehmeä ja halattava. Ystävällinen kengurukin käy.

Kirja: En osaa valita yhtä. Viimeksi luin Paulo Coelhon Alkemistin ja se oli aika ihana. No tämä ei ollut nyt kyllä totta yhtään. Viimeksi nimittäin luin teoksen Risto Räppääjä ja Villikone ja tällä hetkellä luen kirjaa Olet ilkimys, Herra Gummi.

Elokuva: Tässä elämänvaiheessa en jaksa katsoa yhtään mitään syvällistä draamaa (sitä tulee työn puolesta ihan riittävästi), vaan ennemmin agentteja, mysteerejä, luoteja, stuntteja, huumoria ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Viime aikoina mua on puhutelleet erityisesti Tom Cruisen actionit.

Musiikkilaji: Vastaan kysymykseen sivusta: Stevie Wonder, Prince, Lenny Kravitz, Eric Clapton, Phil Collins, Michael Jackson, Bruno Mars, Sade, Chris Stapleton, John Mayer. Ennen oli paljon räppiäkin seassa, mutta nykyään ei oikein enää jaksa. Backstreet Boysista en luovu.

Numero: Seitsemän.

Asia minusta: Lämpö.

Ruoka: Poke ja sushi.

Juoma: Vesi ja appelsiinimehu.

Lomakohde: Hah, sanon Havaiji.

Tuoksu: Meri.

Kasvi: Laventeli.

Säätila: Aurinkoinen ja lämmin.

Tapa viettää vapaa-ilta: Ystävien kanssa viinin ja ruuan merkeissä.

KYSYMYKSIÄ:

Pidätkö tytöistä vai pojista: Pidän ihan erityisellä tavalla puolisostani, joka on mies sekä lapsistani, joista toinen on poika ja toinen tyttö.

Onko sinulla salaisuuksia: On, mutta muutamilta ihmisiltä ei kyllä kovin montaa.

Onko sinulla valkolakkia: On ja luulen, että tallellakin. En ole kyllä kertaakaan laittanut sitä päähäni lakkiaisten jälkeen.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi: Mulla on selässä pieni kreikankielinen teksti, jonka otin, kun olin 25. En ole tämän tatuoinnin suuri fani enää, mutta onneksi en näe sitä itse koskaan. Saavat sokaistua kaikki ne, jotka näkevät minut rannalla bikineissä.

Mitä tilaat baarissa: Pina Coladan.

Poltatko tupakkaa: En.

Omistatko eläimiä: Haluaisin omistaa koiran.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä: On, useammalla, koska ei niistä voi valita vain yhtä. Muutamia parhaita ystäviä mulla on Suomessa ja yksi Konalla. Yksi täällä Perthissä, hän, joka kanssani aina matkaa, kun maisemaa vaihdetaan.

Mitä muuttaisit itsessäsi: Että olisin vähemmän tuuliviiri.

KERRO JOTAKIN SIITÄ KUN…

Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi... Me alettiin kahden parhaan ystäväni (tai yksien niistä) istumaan iltaa jonkun meistä kotona vuoden 2009 syksyllä kerran viikossa. Jatkoimme sitä siihen saakka, kunnes me muutettiin Konalle 2017. Sen jälkeen mä soitin aina mun aamulla 12 tunnin aikaerosta välittämättä ystävieni illanviettoon niin usein, kun pystyin. Ja edelleenkin. Jouluna on luvassa isot 10-vuotisbileet (just keksin, että on).

Viimeksi koit romanttisen hetken... Kun puoliso toi mulle kaupasta mansikoita viime viikolla. Rimani ei kieltämättä ole kovin korkealla näissä romantiikka-asioissa. Mansikatkaan ei oikeasti olleet yksin mulle.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla… Lauantaina eräissä Suomi-juhlissa, jonne menimme tuntematta ketään etukäteen. Ja oli hauskaa, kaikilla osapuolilla. Lapset nauraa jollekin jutulle joka päivä, yleensä kyllä ehkä omilleen.

Joku kehui sinua taitavaksi... Tyttäreni kehui mua taitavaksi eilen, kun rakensin Legoista grillin. Kolmasluokkalainen kehui mua taitavaksi tänään, kun osaan niin hienosti kertotaulut.

Teit itsellesi lounasta... Tänään. Kahvia, paahtoleipää, kananmunia ja salaattia. Vähän reppanat oli eväät.

Sinulla oli viimeksi kotoisa olo... Perheen kanssa on joka päivä kotoisa olo, vaikka oltaisiin missä.

Lausuit kehuja… Lausun kehuja joka päivä, vähintään lapsille. Viimeksi aamulla, kun olivat ajoissa ovella lähdössä kouluun.

Viimeksi luit jotain syvällistä... Osa mun ystävistä on aina hirveän syvällisiä somessa.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi... Chris Stapletonin Tennessee Whiskey tulee aina muistuttamaan mua ajasta, jolloin pakattiin laatikoita Konalla ja taas purettiin niitä Perthissä. On se muutenkin hieno biisi.

Laitan haasteen eteenpäin kaimalleni Anulle, joka juuri lähti Perthistä seikkailemaan maailmalle, sekä Valeäiti-Hannelle, jonka ansiosta tai takia aloitin bloggaamisen uudestaan juuri ennen muuttoamme.