Suomessa

Olemme taas selvinneet Suomeen. Meidän kaikista pitkistä matkoista tämä nousee ehdottomaan kärkeen: vaikka koneissa istuminen aina yhtä puuduttavaa onkin, Perthin ja Helsingin väli taittui kyllä helpommin kuin yksikään pitkä matka Konan ja Helsingin välillä. Lensimme Qatar Airwaysilla ensin vähän alle 12 tuntia Dohaan, josta kolmen tunnin layoverin jälkeen noin kuudessa tunnissa kotiin. Jo ennen lähtöä lapset tuumivat, että matka mummilaanhan on lyhyt. Kaikki riippuu niin näkökulmasta.

C9E312BB-9352-4CB8-974C-E5DE66B64D6C

Esikoinen nukahti Perthissä iltayhdeltätoista jo ennen kuin kone ehti ilmaan ja molemmat nukkuivat sikeästi vähän reilu viisi tuntia. Mä en taaskaan nukkunut juuri yhtään. En vaan osaa, vaikka kuinka taas yritin. Kuopuksen pää oli mun sylissä, jalat puutui, tuli turbulenssia, illallistarjoilu klo 00:30, niskaa ei saanut hyvään asentoon millään. Mutta ei se haittaa, olen tähänkin jo tottunut. Loppuaika kulutettiin tauotta koneiden elokuva- ja pelitarjontaa, koska koneissa ei ole ruutuaikaa. Lapset eivät taaskaan syöneet juuri mitään, mutta ei siitäkään jaksa enää stressiä ottaa. Kaiken kaikkiaan kaikki meni jotenkin mukavan siivosti tällä kertaa.

Mä jo kentällä lähteissä tunsin suurta ylpeyttä, kun kävelin mun reissuperheen perässä ja katselin kahta reppuselkäistä alakoululaista, jotka ovat jo tähän ikään nähneet enemmän kuin monet aikuiset. Jotka ymmärtävät kulttuureja, erilaisuutta ja eriarvoisuutta jo nyt aika syvällisellä tavalla ja puhuvat englantia kuin äidinkielenään. Miten rikasta tämä elämä on viime vuosina ollutkaan, siitä mä en meinannut millään päästä yli. Toivottavasti jatkuukin näin.

96006BC6-F435-480C-AB48-F95052168959

Helsinki-Vantaalla meitä oli vastassa perhettä ja muutama ystävä. Ilma oli ihan ihmeellistä hengittää. Nollan tuntumassa oleva lämpötila tuntui tosi kylmältä pidemmän tauon jälkeen, mutta mukavan raikastavalla tavalla. Ajelimme vanhempieni luokse heidän Keskuspuiston reunamilla sijaitsevaan kotiinsa Helsinkiin, jossa aina vierashuoneessa lomiemme ajan asumme. Äitini oli laittanut Esikoisen toivomaa lempiruokaa, sanotaan kuorossa: nakkikeittoa, sekä tarjolle erilaisia ruisleipiä, kauraleipiä ja karjalanpiirakoita. Oli monenkirjavaa leivänpäällistä, hedelmiä, kahvia ja suklaata. Tämä vieraanvaraisin ihminen, jonka tunnen, oli myös järjestellyt meille vierashuoneeseen varastossa odotelleet talvikengät ja -takit hyllyille, ostanut valmiiksi xylitolia odottamaan ja kaikille uudet yöpuvut ja hammasharjat tervetuliaislahjoiksi. Neljän jälkeen laskeutuneen pimeyden jälkeen ihastelin jouluvaloja parvekkeella ja olin kyllä taas tosi onnellinen, että päästiin täksi jouluksi Suomeen.

Karjalanpiirakoiden, graavilohen ja saunan jälkeen vatsat ja mielet oli niin täynnä Suomea, että painelin lasten kanssa vähän ennen kuutta nukkumaan. Puoliso sinnitteli kahdeksaan ja heräsi ihan yhtä aikaisin kuin mekin, neljältä. Ei toiminut tälläkään kertaa siipan yritys siirtää rytmiä kerralla.

F06E9186-1030-4A3C-81AE-4D2D8615660C

Meidän perhe on tällä hetkellä aika onnellinen monesta asiasta. Siitä, että koti on nyt Perthissä. Siitä, että mummila on Suomessa. Siitä, että elämässä on nyt nämä molemmat paikat ihmisineen, Helsinki ja Perth – Konaa unohtamatta.

2 vastausta artikkeliin “Suomessa

Vastaa