Tämä kuluva vuosikymmen on ollut tuhansien (dramatiikalla on hyvä polkaista käyntiin tänäänkin) muutosten vuosikymmen. Isoin muutos oli heti alkuun se, että Esikoinen syntyi ja pari vuotta myöhemmin mukaan tuli Kuopus. Juuri ennen Kuopuksen syntymää anoppini kuoli syöpään, joka hänelle oli diagnosoitu viikkoa ennen puolisoni siskon hautajaisia. Ihan kamalia asioita tapahtui siis rinnan ihanien asioiden kanssa ja teki niistä vuosista aivan sekopäisiä.
Pääsimme kiinni Helsingin tonttiarvonnan kautta tulleeseen pieneen vuokratonttiin ja aloimme rakentaa sievää Kastellia kesällä 2014. Asuimme rakentamisen ajan ahtaissa neliöissä ja muutimme uuteen kotiimme helmikuussa 2015. En ollut onnessani siitä, että rakensimme kodin, johon nyt voisimme jäädä paikoillemme, vaan silmissäni kiilui heti mahdollisuus asua ulkomailla ja vuokrata taloa sen aikaa, kun olisimme pois. Lopulta päädyimme myymään talon ennen lähtöämme keväällä 2017, sillä alkoi vaikuttaa välittömästi siltä, ettemme ole ehkä palaamassa takaisin.

Lauloin vähän yli puolet tästä vuosikymmenestä (ja muutaman vuoden edellisestä) Higher Groundissa ja konsertoin jengin kanssa mm. Pori Jazzeilla, Helsingin Juhlaviikoilla, Viapori Jazzissa, SuomiLovessa sun muissa ohjelmissa, UMOn ja Timo Lassyn kanssa, Savoyssa, Aleksanterin teatterissa ja Kulttuuritalolla. Ja vaikka missä muualla. Alkuvuosina menin treeneihin aina itkemään, mutta onneksi kääntyi nauruksi jossain vaiheessa matkaa tämäkin taival.
Olin lasten kanssa kotona neljä vuotta ja jossain kohtaa kotiäitiyttä päätin vaihtaa alaa ja aloin opiskella kognitiivista lyhytpsykoterapiaa ja transaktioanalyysia. Opetin ammatillisesti haastavia luokkia ja väsähdin vähän kaikkeen keväällä 2016. Silloin sitten mutkan kautta tultiin siihen tulokseen, että haaveemme asua ulkomailla saattaisi vihdoin olla mahdollinen toteuttaa. Tulevasta muutosta Konalle tiedettiin jo elokuusta 2016 saakka, eli melkein vuoden päivät ennen varsinaista muuttoa.
Dokumentoin tätä vuosikymmentä nyt kolmanteen blogiini. Vähänpä tiesin näki päivänvalon muistaakseni vuoden 2013 alussa ja pysyi voimissaan yli kaksi vuotta. Ekan blogin ajoilta muistan erityisesti tajuttoman ihanat lukijat, monet kommentit (aina!) ja porukan, jonka kanssa tavattiin ekan kerran ehkä 2014. Perillä-blogia kirjoitin jonkun aikaa jossain vaiheessa ja tämän nykyisen aloitin juuri ennen meidän muuttoa kesäkuussa 2017. Bloggaaminen on tosi kivaa, vaikka aina välillä unohdan sen ja lopetan koko homman.
Tämä vuosikymmen on ollut ihan kreisi. En osaa suunnitella oikein mitään tälle tulevalle. Vieköön elämä, kyllä meitä saa kuljettaa. Nyt ainakin on jo vähän ikävä kotiin, eli 2020 saa alkaa ensin mökiltä Etelä-Karjalasta ja lähteä sitten jo kohtapuoliin ainakin jonkinlaiseen liitoon Australiassa. Kyllä seuraavan kympin soisin olevan vähän rauhallisempi, mutta tulkoon mitä tulee. Minä odotan.