Katkeransuloiset lähtemiset ja saapumiset

Lento lähti Suomesta viisi päivää sitten ja jo nyt me elellään aivan toisessa todellisuudessa, erilaisten tuoksujen, äänien ja makujen maailmassa. Lähtö kirpaisi taas hetken, juuri siinä turvatarkastuksen ja maasta nousun välillä. Siihen väliin mahtuu aina kyyneliä, vaikka ovatkin olleet vähenemään päin, jos ekaan kertaan vertaa. Viisas 7-vuotiaani puristi kättäni ja totesi räkää ryystäen, että on tosi kiva taas mennä, vaikka onkin vaikea lähteä. On paljon tunteita. Kukapa sitä olisi osannut paremmin tilannetta taas tiivistääkään.
F1B33EF2-4B2D-4074-8870-6D0D22393CEF

Mutta nyt me ollaan Kaakkois-Aasiassa (josta kirjoitan tarkemmin ensi kerralla) ja mun sielu on palannut takaisin johonkin tilaan, mikä tuntuu omalta. Mä rakastan tätä hulinaa, palmuja, kreisejä taksireissuja ja tätä ruokaa. Ja kuulkaa, me ollaan täällä meidän Konan parhaiden ystävien kanssa! Lähtö Konalta oli siksikin vaikea, ettei tiedetty, ketä me enää ikinä nähdään ja jos, niin missä ja milloin. Ja nyt tässä meidän kotimatkalla me stopattiin tänne kahdeksi viikoksi ja ollaan saatu taas viettää aikaa yhdessä. Lapset on olleet aivan huumassa ja solahtaneet taas johonkin omaan maailmaansa hetkeksi – kunnes kohta jälleen erotaan, eikä tiedetä, koska nähdään seuraavaksi. Suomesta lähteminen on siksi aina helpompaa, että me tiedetään lomiemme sinne useimmiten suuntautuvan. Muusta ei sitten vielä tiedetäkään, paitsi että haluaisimme tavata toisiamme edes kerran vuodessa. Ihan missä vaan, kunhan tavataan.

Lähteminen on aina vähän vaikeaa, mutta saapumisessa on taas joku ihana taika. Seikkailunnälkä ei ole näköjään asettumassa mihinkään ja olen tullut sinuiksi sen kanssa, että meidän elämä on nyt vähän out of the norm. Parempi olla vertailematta muihin, niin menee ihan hyvin.
1CC0BA2D-7FEC-4CA9-ADBE-CB4DA4B89E2C

Viimeiset kaksi päivää ollaan vietetty Kuopuksen kanssa huoneella vatsavaivoja potien. Nyt on voimat vähän heikkona mullakin, vaikka ei tässä mulla muuta kuin etten ole saanut aamun jälkeen oikein syötyä mitään. Kohta taas uuteen nousuun. Telkkarista ollaan katseltu Leijonakuningasta ja Animal Planetia ja yritetty yhdessä toipua. Ensi viikolla palataan kotiin. Kyllä muuten onkin ollut jo vähän ikävä.

2 vastausta artikkeliin “Katkeransuloiset lähtemiset ja saapumiset

  1. Mukava lukea teidän kuulumisia ja hienosti kiteytetty tuo kuvaus teidän elämästänne ja turha vertailla muihin👍Oma elämä on omaa, että tärkeintä onkin keskittyä vain siihen ja olla kiitollinen elämästä yleensä😊Olette tehneet elämästänne oman näköistänne ja ennenkaikkea rohkeutta vaativia päätöksiä. Ihanaa, että jaat elämäänne meille lukijoille😊

    1. Kiitos kauniista sanoista Tuula! Näinhän se just on. Ja kirjoittamisen ilo on puolellani, kiitos että luet 😊

Vastaa