Kun ekan kerran jouduin reilu kaksi ja puoli vuotta sitten tilanteeseen, että piti alkaa eväs- ja lounaslaatikoita pakkailemaan, sanoin, että meillähän lapset syövät lämpimän ruuan lounaalla. Ja söivätkin, tähän saakka: Esikoinen ruokaili aina mun kanssa Konan kampuksen ruokalassa ja Kuopus söi autuaan tyytyväisenä kaiken, minkä hänelle pakkasin. No, se oli silloin. Nyt nimittäin en ole lämpimästä lounaasta enää ollenkaan niin tarkka, koska donitsien ja suolakalojen luvatuissa eväskolkissa on silmä alkanut tottua kevyempään lounasruokailuun.
Pakkasin vielä ensimmäisenä tämän vuoden koulupäivänä toiveikkaana lämmintäkin ruokaa mukaan, joka sitten tuli molemmilta koskemattomana takaisin kotiin. Ei voinut syödä, koska olisi ollu koko koulun ainoa, joilla oli ruokaa mukana. Ja koska minä luistan nykyään kaikista entisistä periaatteistani sen minkä ehdin, en edes aloittanut keskustelua aiheesta. Laitetaan sitten jotain muuta.
Niinpä lasten ruokailurytmi on nyt muodostunut sellaiseksi, että he syövät lämpimän ruuan (tai vähintään jotkut kananmunavoileivät) heti koulusta tultuaan iltapäivällä ja toisen ruuan puolen kuuden aikaan illalla. Kouluun pakkaan aamukympiksi evästä ja puoli yhdeksi lounasta molemmille yhteen omaan, kylmään lounasboksiin.
Lounaslaatikko sujautetaan pieneen kahvalliseen kylmälaukkuun, jonka taskuun menee pieni thermal ice-pussukka. Ostin tämän settinä, niin menee kerrankin kaikki osat sulavasti yhteen – toisin kuin ennen. Koulun jälkeen kylmäpussi pitää lounaslaatikon huuhtelun yhteydessä muistaa laittaa pakkaseen aamua varten, jolloin aina laatikot taas täytän. Tämä ruljanssi vie aamuista noin 20 minuuttia ja iltapäivistä muutaman. Vaikka Suomen päiväkoti- ja kouluruokailuun tottuneella minulla menikin aikaa saada aamut skulaamaan tämän ennen ylimääräiseltä tuntuvan ohjelman kanssa, ei se nykyään juuri miltään enää tunnu. Menee siinä sivussa.
Konalla ja täällä meidän nykyisessä Aussi-koulussa suurin osa lapsista syö kohtuullisen epäterveellisesti, jos ihan rehellisiä ollaan. Tai no, en ole käynyt nykyisessä koulussa lasten lounaita nuuhkimassa, uskon vain kuulopuheita, mutta kuulostaa samalta kuin mitä Konalla näin: sipsejä, sokerimehuja, donitseja tai koulun kanttiinista pizzaa, hodareita ja hampurilaisia. Mä en mitenkään osaa pakata mitään täydellisen terveellisiä annoksia itsekään, siis sellaisia, jotka ei sitten tulisi bumerangina laatikoissa takaisin, mutta en ole vielä luopunut siitä suomalaisesta ajatuksesta, että silloin kun syödään, niin syödään mahdollisimman hyvin ja vältetään turhia, tyhjiä välipaloja. Ei nämä meidänkään eväät mitään ruokapyramidin parhaimmistoa ole, mutta näillä mennään nyt.
Tällä hetkellä meidän koululaisille maistuu parhaiten setti, jossa on yksi juustovoileipä, omena, viinirypäleitä, myslipatukka ja kurkkua, porkkanaa ja/tai paprikaa paloiteltuna. Ystävämme leipoi meille viime viikolla myös 38 kappaletta suomalaisia korvapuusteja eli nyt menee myös yksi sellainen jälkkäriksi laatikkoon niin kauan kuin niitä riittää. Joskus keitettyä kananmunaa, riisikakkuja, toinen leipäpala, nachoja, mandariinia ja niin edelleen. Hyvin ovat tietääkseni tällä pärjänneet, varsinkin kun syövät ennen ja jälkeen koulun riittävästi.
Ajattelin, että voisi olla aika heittää taas kanssabloggaajille haastetta ja teen sen nyt näiden lounaslaatikoiden ympärille. Mitä te yleensä pakkaatte lapsillenne kouluun mukaan? Mitä koululaiset yleisesti ottaen asuinmaissanne syövät? Vinkkaa tekstistäsi mulle, niin liitän sen tämän postauksen loppuun!
Petran postaus: Turkkilainen ruokakulttuuri – Minne olet matkalla?
Muusan postaus USA:sta: Sanoja lounaasta ja vähän suomenkielestäkin
Heidin postaus: Kouluruokailu Italiassa
