Kaksi asiaa

Sain yhtäkkiä tähän otsikkoon inspiraation vuosien takaa. Muistan edelleen elävästi, kun mun ensimmäinen, eläväinen luokkani halusi aina ihan kamalasti jutustella (tunne oli toki molemminpuolinen) ja usein sieltä sitten sopivissa ja sopimattomissa hetkissä viittasivat ja ilmoittivat heti kärkeen haluavansa kertoa kaksi asiaa. Näin minäkin teen nyt: hyvät ystävät, kaksi asiaa.

Ekana ajattelin vielä tänne bloginkin puolelle päivitellä ajan kulumista, kuten meillä keski-ikäistyvillä on tapana. En nimittäin voi mitenkään ymmärtää, että tässä kuussa tulee täyteen 25 vuotta siitä, kun minä ja puoliso teineinä tutustuttiin. Toki seiskaluokasta on koko elämä aikaa, mutta samalla koen edelleen olevani itse 25, joten eihän mulla voi olla sellaista puolisoa, jonka kanssa olen alkanut kirjoitella paperikirjeitä vuonna -95. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että mun yläasteaikaisesta ystävästä on tullut mulle tämän elämän ajaksi puoliso, joka on edelleen ja aina myös mun erinomaisen hyvä ystävä.

Toinen asia: ajoin Ausseissa ekan kerran autoa eilen! Kun olimme täällä viime vuoden lopulla elokuun ja marraskuun välisen ajan, mun muutosta väsyneet aivoni eivät kyenneet ymmärtämään vasemmanpuoleista liikennettä mitenkään, joten en uskaltanut hypätä rattiin. Nyt se ei enää tuntunut ollenkaan niin kamalalta, joten raksit seinään: ajoin eilen ensi kerran autoa, jossa on ratti oikealla, vasemmanpuoleisessa liikenteessä, miljoonakaupungissa. Puristin rattia rystyset valkoisina vain ensimmäisen ajon ajan, toisella kertaa kuuntelin jo vapautuneempana Bruno Marsia. Olen aivan sankari.

Tässä nämä mun kaksi asiaa! Kiitos!