Karanteenissa

Vielä muutama päivä sitten laitoin edelliseen postaukseeni saatetekstin, etten ollut ajatellut kirjoittaa koronasta mitään. Ei siksi, etteikö muiden tekstit samasta aiheesta kiinnostaisi itseäni, vaan siksi, ettei mulla vielä ollut aiheeseen minkäänlaista henkilökohtaista otetta. Nyt on. Omat ajatukset muuttuvat yhtä nopeasti kuin tauti maailmalla leviää.

En siis tiettävästi ole virukseen sairastunut. Mulla on vähän lämpöä ja pientä painetta keuhkoputkessa, mutta koska ketään ei näin kevyin oirein testata, joudun varotoimenpiteenä vain jäämään yksin yläkertaan. Mulla on BookBeat ja lapset australialaisittain edelleen koulussa, joten kyllä tämä tästä, hyvinkin. Toista se on kanssasisarilla ja -veljillä ympäri maailman, kun osa yrittää tehdä töitä ja kotikouluttaa lapsia ja ehkä vielä hoitaa sairaitakin yhtä aikaa. Minä olen, ainakin nyt, vain kotona karanteenissa, kunnes lämpö laskee.

Meidän kampuksemme on eilisestä lähtien ottanut käyttöön rajoituksia toisensa perään. Kaikki isommat kokoontumiset, tulevat kurssit ja ulkomaanmatkat on tältä erää peruttu ja kampuksella tapahtuva työskentely on suurilta osin lopetettu ja ruokailu muutettu tavallisesta poikkeavaksi. Henkilökunta on jaettu neljään eri ryhmään ja nämä ryhmät saavat käyttää kerrallaan vain yhtä, tiettyä ovea kulkeakseeen pikaisesti rakennukseen sisään ja sieltä ulos. Toisista täytyy pysytellä vähintään metrin päässä. Kampuksella ei saa hengailla yhtään, käydä saa vain omalla vuorollaan syömässä, ruokailuun on aikaa puoli tuntia. Jokainen, jolla on vähänkään mitään oireita, pysyy erossa muista ja jää kotiin. Kuten vaikka minä nyt.

Jotenkin surkuhupaisaa on juuri nyt se, että tosi monelle mun tutulle on yhtäkkiä tällä tai viime viikolla iskenyt jonkunlainen flunssa. Ja vaikka oireet olisivat aivan täysin jotain perus nuhakuumetta, kukaan ei uskalla nyt edes yskäistä, ettei tule sanomista. Monet ovat ihan tavallisistakin, jokavuotisista oireista vähän varpaillaan ja viruksia näkee vähän itse kukin yhtäkkiä kaikkialla. Spontaania halausta saattaa hyvinkin seurata anteeksipyyntö ja askel taaksepäin.

Australian puhutaan sulkevan kouluja lähiviikkoina, mutta tästä ei ole vielä varmuutta. Monet yksityiset koulut ovat jo kiinni, mutta julkiset porskuttavat auki ainakin täällä Perthissä. Kotikoulu osa 2 on kuitenkin todennäköisesti pian taas edessä. Tilanteet elävät koko ajan ja sillä mennään, mitä vastaan tulee.

Muuten en osaa tämän viruksen edessä sanoa mitään tyhjentävää. Sen vain, että kukapa olisi tällaista osannut odottaa.